seuraava »

[valonkantaja]

Oli aika outoa eilen ilalla. Menin peiton alle makaamaan (huimaus tuntuu vahvimmin juuri makuuasennossa) ja aloin voida hieman pahoin. Nousin sitten istumaan ja päätin, että nyt kyllä itken itseni vapaaksi tästä tuskasta. Pyysin luokseni enkeleitä auttamaan minua itkemään itseni puhtaaksi. Tunsin kyllä enkelit, mutta mitään ei tapahtunut. Yritin ajatella mahdollisimman surullisia asioita, mutta ei. Ei kyyneltäkään.

Tuli jotenkin tunnevammainen olo. Kai minä olen niin turtunut, etten osaa edes itkeä, vaikka antaisin siihen luvan itselleni!

Eihän itku tule käskemällä, mutta oikeasti tilanne oli hyvinkin otollinen; fyysinen pahoinvointikin kaupan päälle...

Haluaisin niin itkeä!

[Lilli]

Terve valonkantaja,

kärsit ilmiselvästi hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta. En nyt ota kantaa, johtuuko se elämäntilanteestasi vai ei, mutta tässä on ohjeita siihen, miten siitä pääsee eroon. (nimim. itsekin tätä vaivaa potenut).

http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2852/11091

[valonkantaja]

Kiitos Lilli! Alankin tekemään tuota harjoitusta...!

Tein itsekin samaisen diagnoosin, opiskelen sairaanhoitoa ja meillä on ollut tänä syksynä lääkärinluennoilla juuri huimauksesta. Sisäkorvan häiriöiden lisäksi niskajäykkyys voi aiheuttaa samanlaista lievää kiertohuimausta ja minulla on kyllä niskakin todella kipeä.

Että en sillä tavalla ole huolissani/peloissani siitä, että minulla olisi jokin vakava tauti, vaan siitä että tämä johtuu jostakin sisäisestä tasapainottomuudesta, enkä aikaisemmin tajunnutkaan olevani näin tasapainoton...

[^^Queen Nefertiti^^]

Käys läpi sama rundi kuin minä; energiahoito (reiki, parannus) ja sitten vaikka
menneeseen elämään meneminen (selvitä se sielunsuhde ja katko siteet). Katko vaikka teidän välinen vala. Ja sitten meditaatiota päälle (opettajia tulee kyllä kun tarvis on). Itse tapaan juuri erään aika mittavan henkisen liikkeen pj:n ja ihmettelenkin miten minä maan matonen pääsen näitä tapaamaan. Ilmeisesti Luoja tietää kun on Aika.

Se mun sielunsopimustyyppi oli kutsunut minua pitkälle kaukomatkalle tai oli aikeissa mutta kun tiesi etten todennäk. lähde. Olin siitä yllättynyt, myönteisesti vaikka en luota häneen, ja matkat menee ristiin koska kun hän palaa menen toisaalle mutta mehän kohtaamme kunnes peli on ihan selvä. Onko teidän peli aivan clear? 

Mikä teidän sielunsopimus oli? Minun oli todennäk. auttaa tuota kehittymään henkisesti ja sitten oli se maailmanparannusidea.. en tiedä surkastuiko kaikki pelkkiin etelänmatkoihin. heh.

Villaa ylle kaikille. 

[valonkantaja]

Meidän sielunsopimuksemme...

No, aloimme seurustelemaan ihan hetken mielijohteesta. En tuntenut koko tyyppiä, mutta yks päivä tekstasin hänelle ihan piruuttani, että mentäiskö huomenna kahville. Niin me sitten mentiin kahville ja seuraavana päivänä kysyin häneltä tosta vain, et oltaisko yhdessä ja hän siihen, et mikäpä siinä.

Siitä alkoi TUTUSTUMINEN!

Mutta pointti oli siinä, että kaikki alkoi ihan yllättäen, ei yhtään minun tapaistani. Meni 3 päivää "suhteen aloittamisesta", sitten isäni kuoli. Ilman tätä exääni minulla ei olisi ollut olkapäätä jota vasten itkeä. Varmaan puoli vuotta puhuin hänelle joka päivä isästä. Hän otti tavallaan isän paikan. Siihen minä hänessä ehkä rakastuin. Siihen minä häntä varmaan tarvitsin. Nyt kun olen päässyt yli siitä, että isä on enkeleiden kanssa tuolla toisella puolella, en näe tässä suhteessa enää mitään. Exäni tupsahti elämääni kuin tilauksesta ja nyt hän on tehtävänsä tehnyt.

Exäni kohdalta voisin sanoa, että se mitä hän minulta oppi, oli tunteiden ilmaiseminen. Hän on kovakuorinen Rapu, joka oikkuilee ja oikkuilee. Ennen minua kukaan ei ollut saanut hänen sisäiseen maailmaansa yhteyttä. Minä avasin hänen kuorensa. Ja nyt kun hän on pehmennyt, niin hän on valmis seuraavalle naiselle! Seuraavan naisen ei tarvitse repiä hiuksiaan päästä yrittäessään väkisin ymmärtää kovan kuoren alle piiloitettua herkkyyttä, kun minä olen jo valmiiksi tehnyt kaiken työn...

[Rakkauden enkeli]

Henkiset oireemme siirtyvät yleensä tavalla tai toisella fyysisiksi ajan myötä.

Näin on ja myös toisinpäin. Eli fyysiset oireet ja epätasapainoisuus vaikuttaa myös henkiseen puoleemme. Kaiken pitäisi olla tasapainossa.

Itse puhdistan auran ihan simppelisti seisomalla jalat tukevasti maassa ja kuvitelemalla, miten jalkapohjistani lähtee valopilari alas maan keskipisteeseen asti. Tapoja on varmasti monia. Tämä on omani.

Kutakuinkin tuohon tapaan teen itsekin. Tosin yleensä teen sen suihkussa, rukoillen Luojaa puhdistamaan minut myös henkisesti, samalla kun fyysisestikin puhdistaudun. Rukoilen Luojaa täyttämään minut rakkaudellaan ja valollaan. Pistän tuolloin myös silmäni kiinni ja hengitän oikein syvään ja rauhallisesti vähintään kolme kertaa. Tuon puhdistuksen kun teen, usein sen aikana aika ja paikka menettävät täysin merkityksensä. Puhtaasti vain olen siinä veden "ympäröimänä". Todella puhdistavaa ja virkistävää. Saunakin on usein sellainen paikka jossa sitten taas "meditoin", yksinkertaisesti vain hiljentymällä ja kuuntelemalla "sisintäni".

Omat itsellensä sopivat keinot "puhdistukseen", "maadoitukseen" yms. löytää kyllä jokainen itse, kun kuuntelee sitä sisintään, sydämensä ääntä. Mitään ihmeen suuria kikkoja ja konsteja ei edes tarvitse, eikä mitään opuksia, mutta kukin tavallansa... 

[Nefertari]

Unihalvaus sopii kuvaan tossa valve/paniikki jutskassa. Ja ihan paras vinkki, oli sinulla mikä tahansa, menepä ulos lenkille. Tiedän itse ihan samasta kokemuksesta, ettei liiallinen nukkuminen ja yleensäkin masennus, hoidu vain muiden ohjeilla pois.

Minä olin viisi vuotta yhdessä yhden äijän kans. Ja siihen nöyryyttämiseen ja muuhun kärmekielihommaan kun lisätään masennus, hormonihäiriöt---> painonnousu---> kilpaurheilun päättyminen---> astman paheneminen ja sitten se eron jälkeinen tuen antaminen. MINÄ TIEDÄN mitä paskaa se on! ja erosta on puolitoista vuotta, ja se äijä yrittää edelleenkin hakea minulta sääliä siihen, kuinka hän on pahoillaan siitä että kohteli minua niin pahasti. Aika kieroutunutta, minusta.... Mutta, nyt on masennuslääkitys päällä, hormoneja yritetään toimimaan ja aloitan urheilun vähitellen...Mutta se mitä edelleen joudun itselleni tolkuttamaan, etten jää nukkumaan, kun oikein pahasti masentaa. Se tuo vain huonoman fyysisen ja henkisen olon. ja sitten myös ne pyörryttämiset. Ja unihalvaukset siitä ettei tuossa ny voi juuri levätä vaan jännittää koko ajan...

Mutta, tsemppiä. tiedän että on vaikeaa, mutta nyt keskity vaan itseesi ja antaa sen äijän olla. siitä se tokenee samalla ku sinäkin.

[Stareyes]

Exäni kohdalta voisin sanoa, että se mitä hän minulta oppi, oli tunteiden ilmaiseminen. Hän on kovakuorinen Rapu, joka oikkuilee ja oikkuilee. Ennen minua kukaan ei ollut saanut hänen sisäiseen maailmaansa yhteyttä. Minä avasin hänen kuorensa. Ja nyt kun hän on pehmennyt, niin hän on valmis seuraavalle naiselle! Seuraavan naisen ei tarvitse repiä hiuksiaan päästä yrittäessään väkisin ymmärtää kovan kuoren alle piiloitettua herkkyyttä, kun minä olen jo valmiiksi tehnyt kaiken työn...

Olen iloinen puolestasi. Ravut ovat hyvin oikukkaita, niinpä. Kenenkään sisään ei kyllä pääse, kuin luvalla.
Hän antaa itsensä avoimena tai sitten ei, kysymys on taas tahdosta.
Puolison ollessa "vanhemman" äidin tai isän roolissa, kertoo siitä, että suhde ei alunalkaenkaan ole tasavertainen, jompi kumpi hallitsee. Tulee hallintadraamoja.

Minä olen kai sitten niin itsellinen?, en ota ketään isäkseni tai äidikseni, minulla on jo isä ja äiti, enkä myöskään ryhdy moiseen, että alkaisin olemaan jollekin äiti. Tyttärelleni olen äiti, mutta en miehelle. Miesten on syytä ottaa vastuu omasta elämästään. Et voi paikata tuon toisen "äitisyndroomaa", eikä hän sinun.

Mutta kaikesta päätellen olet saanut ihmisen sielun avatuksi, kasittele sitä varoen kuitenkin
Rakkautta ja iloa sinulle paljon

[Nefertari]

niin joo ja sekin vielä että minunkin exäni oli rapu. hirveää....

[valonkantaja]

Niin, nyt on kyllä jonkin aikaa ollut asetelma toisin päin. Siinä vaiheessa, kun en tarvinnut häntä enää "isäkseni" ryhdyin minä hänen "äidikseen". Teen hänelle vieläkin aamiaisen vanhasta tottumuksesta, vaikka hänellä alkaisi työharjoittelu jo seitsemältä ja minulla koulu vasta kymmeneltä...

Tajuan että olen tarvinnut vain ihan minkä tahansa kohteen "hoivavietilleni", ja olen hoitanut monien ihmisten fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä puolia... Paitsi itseni.

Kiltin tytön syndrooma roskakoriin.

Aika kääntyä sisäänpäin ja kohdata omat kummitukset.

[valonkantaja]

Päässä naksuu. 

Olen taas jo pari tuntia yrittänyt itkeä. 

Raivostuttaa kun ei onnistu.

[^^Queen Nefertiti^^]

Kokeile naurua. Nauruterapia! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Minä en yleensä enää kaipaa vanhempieni rooleja esittämään tyyppejä mutta tuonkin kanssa löytyi suvusta vaikka mitä yhteistä, samoin edellisen kanssa. Enkä rupea äidiksi, voin kyllå kuunnella. Kyllä se oli ihan keskinäistä henkisten asioiden opiskelua alussa kunnes meni hänelle liian lujaa. Viime aikoina näyttää kantti kasvaneen varmaan luonnollisesti kun kykyjä tulee ja olen yhä vapaampi mistään katkeruudesta koska näin sen kai piti mennäkin. Saatan jopa ihan ystävällisesti kysyä, oliko meillä muuta tehtävää, onko syytä tapailla jne kun saan ne matkamuistoni. Olemme yleensä alkaneet hevottomasti nauraa lopussa mutta vakavat aiheet on jätetty auki. No olisko nyt aika kun hän on päässyt just kolmella matkalla kaahaamaan niinkuin minäkin loppusyksystä kiidin Pietarit, Tukholmat ja Teneriffat läpi. Hän menee vastaavasti Lähi-Itään, ja muutenkin Välimerelle. Äkkiä en näe sitä uhkana koko tilannetta. Jos hän hieman pehmenisi, voisi kuitenkin tulla kiinnostava tuttavuus jossa käytäis koko palloa läpi kaiken aikaa. Seuraavaksi voin siis kertoa hänelle Etelä.Euroopan eri kolkista. 

Kyllä on seuraavalla kumppanilla tässä päihittämistä! Ja vielä sitoutumishalua peliin! 

[valonkantaja]

Oi Jumalainen Valo, täytä minut!!!!



              * heittäytyy teatraalisesti polvilleen lattialle,
                       
                                                               katse kohti taivaita *



                       (being extremely ironic)



Hyvä valonkantaja.

Tuolla asenteella sinä pääsetkin pitkälle.

Mutta kun nyt ei vaan jaksa ottaa enää mitään korkeammalle kehittynyttä - ah maailma on niin ihana, turvallinen ja valoisa paikka, täynnä rakkautta ja kaikki on juuri niin hyvin, kuin sinä itse päätät - asennetta.

Sorry.

 

[hurma]

Päässä naksuu. 

Olen taas jo pari tuntia yrittänyt itkeä. 

Raivostuttaa kun ei onnistu.

Luuletko, että voisit kokeilla meditoida? Se yleensä tuo tunteet pintaan.