Sivuja: 1 2 3 [4] 5
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Henkinen epätasapaino?  (Luettu 37755 kertaa)
0 jäsentä ja 5 vierasta katselee tätä aihetta.
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #45 : 18.01.2006 23:09:46 »

Meditoin eilen ja toissapäivänä.

Ja eiköhän ne tunteet ole nyt aika pinnassa jo. On varmaan ihan hyvä että on vihainen, että eiköhän tää typykkä pillitä pian kuin vuolas vesiputous.


Ei varmaan pidä kirjoitella tänne enää, kun voi tulla muuten aika v-mäistä tekstiä, enkä halua että kukaan ottaa henk.kohtasesti mun epäkypsää sanahelinää...

Nyt jos ois nyrkkeilysäkki niin se sais turpiin ja kunnolla!! tickedoff
Tai sitten menen kytikseen pimeelle kujalle ja kun eka viaton ihminen sattuu kohdalle nii.... knuppel2


Voi kauheeta, anteeks... Shocked

Kiitos taas kaikille vastanneille smitten
tallennettu
Freelancer
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 82



Profiili
« Vastaus #46 : 18.01.2006 23:30:15 »

Päässä naksuu.  Shocked uglystupid2 crazy2 buck2

Olen taas jo pari tuntia yrittänyt itkeä.  Cry

Raivostuttaa kun ei onnistu. tickedoff

Hei valonkantaja,

haluatko kokeilla kaukoreikiä?  smitten Usein kakereiki toimii niin että pääsee itku kun energioita alkaa vapautumaan.  Smiley

t. Free
tallennettu

~~~ paras mitä voi rukoilla on, että tapahtuu mikä tapahtuu - sanoo eräs Kreikkalainen tietäjä ~~~~
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #47 : 18.01.2006 23:58:21 »

Lainaus
Syö raakaa sipulia. Ota hirveet impulssit jostain turhanpäiväsestä. Kuuntelee hulluksi tekevää musiikkia. Huuda ja kiroa. Mene lumihankeen. Juo viinaa. Leiki jumalaa. Naura. Ole tasapainossa. Itke ja konttaa. Ole kärpänen. Tyyntä. Ärsytä itseäsi. Kuuntele maailman ääniä. Missä? Kuka puhui? En se ollut minä. Ei. Ei se voinut olla. Kuka sen teki? Minä? En varmasti. Itse yllytit. Niinpä niin sama vanha virsi, puitu ennenkin. Hah! Älä valehtele se olit sinä! Vitut ollu. Kuinnii? No ku sä sen sanoit. Ai minkä? No sen. Niin just joo mikäs siinä mut oliks se totta? Ei varmasti? Miks? No ku se tuli jostain muualta. Höpöhöpö narraat se olit kuiteski sä! Hah niin varmaan luuletkin! En ku mä tiedän sen. Niin mäkin. Oo sit hiljaa. Okei mut älä alota. Lopeta. No. No mitä? Hiljaa. uglystupid2

Kuulostaa hyvältä.
tallennettu
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #48 : 19.01.2006 00:01:01 »

Ja Freelancer, kyllä se kaukoreiki on ihan tervetullutta.

Olisin kiitollinen.
tallennettu
Freelancer
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 82



Profiili
« Vastaus #49 : 19.01.2006 00:09:08 »

Ja Freelancer, kyllä se kaukoreiki on ihan tervetullutta.

Olisin kiitollinen.

Täältä tulee Rakkauden virtaa valonkantajalle, universaalia sellaista..  smitten smitten ..laitan tuossa kohtapuoliin 00:15. Jos haluat ja siltä tuntuu niin voin lähettää useampana päivänä.
tallennettu

~~~ paras mitä voi rukoilla on, että tapahtuu mikä tapahtuu - sanoo eräs Kreikkalainen tietäjä ~~~~
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #50 : 19.01.2006 10:12:17 »

Ah, mutta noinhan se Valonkantaja menee minullakin tuo epätasapainon kaava:

Ensin olen surullinen ja masentunut. Todella epätietoinen. Sen vaiheen mentyä ohitse päälle tulee viha. Vihan jälkeen tulee selkä ymmärrys- ja "kaikki hyvin" vaihe. Sitten yleensä tulee uudestaan suru ja masennus, sitten viha ja taas ymmärrys. Niin monta kertaa kunnes asia on kulunut jo puhki tuolla radalla ja hävinnyt pois.

Eli älä suotta pyydä anteeksi vihanpurkauksiasi. Sehän vain kertoo, että olet ottanut askeleen eteen päin  Wink
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #51 : 19.01.2006 10:40:52 »

Ensin olen surullinen ja masentunut. Todella epätietoinen. Sen vaiheen mentyä ohitse päälle tulee viha. Vihan jälkeen tulee selkä ymmärrys- ja "kaikki hyvin" vaihe. Sitten yleensä tulee uudestaan suru ja masennus, sitten viha ja taas ymmärrys. Niin monta kertaa kunnes asia on kulunut jo puhki tuolla radalla ja hävinnyt pois.

*Lasketaans.. kyllä. 1. Kyllä, 2. viha. Kyllä ymmärrys. Kyllä, ehkä surua tai kostonhalua tai vihansekaista välinpitämättömyyttä kolmosena 3, kunnes tajuaa että vapaa tahto se kaikilla ihmisillä jyllää ja SAMA KYLMYYS kuin toisessa voi olla minussa.

Tai voin VALITA lämmön ja välittämisen säteilyn.

Voisiko exäsi ymmärtää rakkauden ja suhteet ikäänkuin leikkinä?

Minusta tämä exä tarvitsisi selitystä siitä mikä oli sielunsopimus ja mennä vaikka energiahoitoon katkomaan teidän sielunsiteet, aurat ymv irti!  Kiss
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #52 : 19.01.2006 14:35:53 »

Exäni ei halua ymmärtää aurojen ja siulunsopimusten päälle...

Olen tutustuttanut häntä kolmen vuoden aikana astrologiaan, numerologiaan, chacroihin, enkeleihin ja Mikaelin käsikirjoihin, ottanut mukaan meditoimaan kanssani yms.

Hän on ollut kiinnostunut, eikä pelkästään kohteliaisuudesta.
Hän on sanonut että maailmani on kaunis, voikun kaikki todella OLISIKIN noin. Mutta jos puhun hänelle jostain hänen mielestään yliluonnollisesta asiasta, hän pyrkii selittämään sen jollakin fysiikan lailla ja todistaa, että kyseessä ei ole mikään henkimaailman juttu. Tiedän että hän haluaisi uskoa johonkin, mutta hän pelkää.

Hänen isänsä on lääkäri ja sen takia hänen on ollut erityisen vaikea sulattaa sitä, miten suhtaudun länsimaiseen lääketieteeseen, jossa hoidetaan vaan oiretta tai sairautta, ei ihmistä. Hän ei voi käsittää että kaikki henkiset ja psyykkiset ongelmat hoitamattomina aiheuttavat fyysisiä oireita.

Hän sairastaa psoriaasista - niin ravulle tyypillinen vaiva, mikä johtuu siitä, että hän kätkee tunteensa ja pelkonsa, eikä avaudu kellekään. Hyvin herkkä, mutta yrittää piilottaa sen paksulla kuorellaan. Olen monesti ehdottanut hänelle vyöhyketerapiaa, turvehoitoja, homeopatiaa, ruokavalionvaihdosta - mutta hän ei usko että mikään muu kuin joku kortisonivoide auttaisi. idiot2

Tämä meidän maailmankatsomusero on yksi sellainen asia, joka on häirinnyt minua jo pitkään. En ole väkisin tuputtanut hänelle mitään, mutta minuun sattuu kun hän kärsii, eikä hän halua pyytää itselleen apua vaikkapa enkeleiltä. Hän pettyi kristinuskoon (tuli riparilla uskoon ja oli aktiiviuskis pari vuotta, mutta kun tuli joku paha kriisi, hän tunsi Jumalan hylänneen hänet) ja sen jälkeen hänen elämässään ei ole ollut mitään henkistä.

Halusin niin AUTTAA häntä. Saamaan hänet ymmärtämään, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Ja että ajatukset ovat energiaa. smitten smitten

Oho, tulipa sepustus. No tän jutun pointti oli siinä, että exääni ei saisi mihinkään energiahoitoon kirveelläkään.

Voisin kyllä itse mennä. Pitää ottaa selvää asioista
angel
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #53 : 19.01.2006 15:57:45 »

Varo tuota.. sielunsopimustyypilläni samat syndroomat, se itsekkyys ja ateismi alkoivat tuntua painolastilta..  Cheesy Uskon jumaluuteen vaikka välillä se vaihtaa muotoa lähinnä uskon kai universaaliin jumaluuteen joka ohjaa sielujen kehitystä, äiti Henkeen jne.  :Smiley Luovutit varmaan ajoissa. Minä todella syydin tuohon ihmiseen paljon ja lopussa hän vain laski mitä materiaalisesti sai minusta nyhdettyä, niinpä niin. Lopulta tuli riita joka tasolla, materiasta, tunteista, uskomisista, jne eli nyt tosiaan olemme tarpeeksi etäiset, niin että kerran voinee tavata mutta siitä on mennyt merkitys. Toivon että pääsette tähän pisteeseen, on aika vapaa olo eikä hae edes uutta tosissaan.  Cool Luojan käsissä on juttu, että kannattaako hänen kanssaan tehdä MITÄÄN tai mennä minnekään, on niin ego-ohjautuva tapaus ja se ego vaan paisuu.

Exälläni kesti 9 kk päätös mennä energiahoitoon, ja taas tuli lisää hengen ja egon ristiriitaa, olen kyllästynyt sitä kattelemaan. Onneks ei tarvi, hänellähän on muuta porukkaa ja minulla.  :Smiley

LOPETA seinään se henkisen auttamisen tarve ja siirrä se Jumalalle jolle se kuuluu. Ihmisen vapaa tahto on se minkä kanssa olen nyt 1 kerran liikaa hakannut päätäni seinään. Oppivat kun oppivat.
« Viimeksi muokattu: 19.01.2006 16:03:46 kirjoittanut EternalSun » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #54 : 20.01.2006 11:52:01 »

Minun miehenpuolikas on myös samanlainen. Hän haluaa uskoa ja sanoo pitävänsä mielensä avoinna kaikelle, mutta jos kerron jostain henkimaailman jutusta hän selittää asian fyysisesti psykologialla, anatomialla, tähtitieteellä, fysiikalla jne. Noh, en kiellä etteivät henkimaailman jutut toimi myös fyysisessä muodossa (esimerkkinä vaikka tuo sairastuminen tunteiden tukahduttamisen takia), mutta tuntuuhan se olo aika typerältä tuollaisen keskustelun jälkeen. Siksi olenkin mieluummin ottamatta asioita esille tai jos otan, muistan painottaa hyvin selvästi, että MINUN mielestä asia on näin (mies kimpaantuu, jos alan ahdistella häntä puheilla "kyllä se vaan nyt on niin")

Muistetaanhan, että jokainen on kehityksessään omalla tasollaan, eikä pysty sisäistämään tietoa, joka on hänen tasonsa yläpuolella. Aivan kuin alasteen opiskelija ei voi ymmärtää yläasteen, lukion ja yliopiston asioita, toisin kuin taas ylemmän tason tiedon omaava ymmärtää alemman tason tietoja. Kukaan ei ole toistaan huonompi tai parempi. Ketään ei myöskään voi pakottaa sisäistämään mitään.
Yleisestihän naiset ovat henkisesti yleensä korkeammalla johtuen siitä, että fyysinen feminiininen energia on lähempänä sitä puhdasta ..öööh... miten sen nyt sanoisi... Alkulähteen energiaa kuin fyysinen maskuliininen energia. Jotenkin noin se menee, en nyt osaa tämän paremmin asiaa selvittää...  :Smiley
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #55 : 20.01.2006 12:26:00 »

Keho varmaan osaa.

Minä koen itteni aika maskuliiniseksi välillä ja tällä hetkellä on kuin hylkisin koko maskuliinista sukukuntaa, kun en tunne sellaista magneettista vetoa heihin ton viime tapauksen jälkeen. Olen jossain määrin tyytyväinen itsessäni + lapsen kanssa, mutta en vaan tosiaan tiedä mitä suhteista tulee tän jälkeen ja toivon ettei sielunsopimuksia enää. Tosi kumma olo.. keveä, ilmava, yöllä tuli tosiaan visio että kelluin jossain korkealla avaruudessa galaktisessa keskuksessa, kaukana poissa tältä tasolta ja näistä lumimyräköistä, joita täällä erään kierteisgalaksin reunalla koetaan.. hmm..  2funny
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #56 : 20.01.2006 14:23:51 »

Myös minun mieheni ei ole kiinostunut näistä henkisyysjutuista, eikä oikein usko juuri mihinkään. Se on välillä aika turhauttavaa, mutta hän kuitenkin hyväksyy ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Ottaa minut ja kokemukseni jne. todesta, eikä yritä kumota niitä yms. Siinä mielessä hän on monesti yllättänyt minut "piilohenkisyydellään". smitten
tallennettu
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #57 : 20.01.2006 14:30:43 »

Minä vain niin toivon, että joskus löytäisin miehen, joka on kiinnostunut näistä asioista samalla innolla kuin minä...

Ehkä se tulee. Sitten joskus. En minä nyt vielä tarvitse ketään... Ehkä pitäisi nyt vaan opetella elämään ihan itsekseen ja vasta sitten, kun itsetunto ja kaikki kohdallaan, alan katselemaan miestä ihan tosissani..

Eiköhän tässä aikaa ole, kun oon vasta 20-vuotias.. Wink
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #58 : 20.01.2006 20:51:56 »

Tuntuu, että pikkuhiljaa ymmärrän tätä maailmanmenoa muultakin näkökantilta kuin omastani. Jos minun pitäisi olla tässä ajassa yhtäkkiä 20-vuotias (olen siis pikkusen vanhempi), niin jaksaisisinko minä mitään?!!! Huh Miten olisi lie henkisen tasapainon kanssa. Embarrassed Luojan lykky, että olen saanut kasvaa hitaasti ajan mukana.

Tällä ihmettelen sitä kypsyyttä, minkä kohtaan nuorissa. Kypsyyttä, tietynlaista rohkeutta, rehellisyyttä ja avoimuutta asioihin. Toinen sukupolvi eli toisenlaista aikaa. Tarvittiin erilaisia aseita, mutta oltiin hiljaa sulkeutuneita (joku vähemmän, joku enemmän) ja varautuneita. Ehkä ne 'hyveet', joita tuossa luettelin, katsottiin olevan jotenkin jopa negatiivisia silloin. Oli harmaan hiiren tottelevaista mielipiteetöntä aikaa. Sillä ei pärjäisi tänä aikana.

Näen nuorissa voimaa ja viisautta. Mutta kyllä todella sitä kaikkea tarvitsettekin aikamoisesti. Kunpa me 'vanhemmat' pystyttäisiin oikealla tavalla tukemaan.  smitten

Kiitos, että näinkin, Chandra ja monet muut, voimme ja saamme olla rinnalla oppimassa.
tallennettu
Alzbeta
Vieras
« Vastaus #59 : 20.01.2006 21:55:05 »

Ihanaa kuulla, että joku sanoo jotain myönteistä nykyajan nuorista (joihin lasken kuuluvani vaikka olenki jo 23  Grin ). Useammin kun kuulee vain päivittelyä siitä mihin nykynuoriso on menossa.

Olen huomannut että itseäni muutama vuotta nuoremmat ovat jo 20 perustamassa perhettä ja mielestäni se kertoo kyllä jotain.

Jos ei pysty luottamaan nuorisoon niin sitten on kyllä tulevaisuus todella vaakalaudalla.

Eiköhän jokainen tee parhaansa.  smitten  Huh
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 [4] 5
  Tulostusversio  
 
Siirry: