Ja miul 10ast. 41'
Ette ikinä usko, löysin itsestäni melkein sokean pisteen tuossa pari päivää sitten. En oikein usko vieläkään kuinka kylmä ja ilkeä olin
raivostuin niin totaalisesti, että jos kyseinen henkilö ois ollu edessäni... en tiedä?! Isot lihakset raajoissa särki ja tärisi, pää taas oli niin kylmä ja suustani tihkui sellaista myrkkyä... HUI!
Nyt sitten tunteet on kuolleet ja millään ei ole mitään merkitystä... en osaa kuvitella, että kyseinen henkilö pystyis millään paikkaamaan tilannetta. Itse en koe olevani mitenkään olevani minkään muotoista anteeksi pyyntöä tai selitystä antavana osapuolena... liika on vain liikaa
Löysinpä uuden periferian itsestäni, sen pimeän puolen
Toivottavasti hirveän usein ei tarvitse vierailla siellä...
Tää oli oikeasti totaali hirmustuminen, ei mitään puuskahtelua, ei mitään huutoa tai raivoa. En edes muita koska... onkohan koskaan? Tila on se josta olen ollut tietoinen aina ja sanonutkin, jotta niin kauan kun ei mennä rajan yli ja vielä puhun (huudan) kaik on kaikilla ok. Kun tämä tulee... no, nyt tiedän :
Muilla pimeitä pisteitä? Ja reaktiot niihin?