Saturnalia, voi kun olisi mullakin edes laskuhumala...olisi kamala juoksuaika päällä ja täällä vaan yövuoroissa jo kolmatta viikonloppua. Eikä normityötä tekevät ystäväiset niin kovasti innostu viikolla maailmaa parantamaan, saati uutta elämän energiaa etsimään (siis ihastusta).
Onkohan neitsytmiehet kovinkin kieroja? Alku kesästä alkoi tämä kummallinen suhde, pelkkiä väärinkäsityksiä jatkuvasti ja silti tunnemme vetoa toisiimme... Siitä varmaan tämä juoksuaika, alkaa tuntumaan että olen tuhlannut aikaa

Lapsista; mulla on 15v

tyttö,

/

...2-3 viimeistä vuotta on tuntunut siltä etten olekkaan kaikkien lasten lemppari. Kristus, että ovet paukkuu ja naapurit kuulee voimasanoja! Eikä huippuunsa hiottu huumorini auta pätkääkään!

Bussi tuijottelua aina harrrastanut, voih niitä pieniä vaunuissaan, aawww!
Kauan sitten yli 90v mummoni antoi neuvon kuinka lasta pitäisi kasvattaa: Lapset kasvaa kasvattamattakin, siinä vierelläsi, kun arkea pyörität, sinusta ne mallin ottavat. Tuo voi lohduttaa, tai sitten ei.
Kuukautisten alkamispäivänä syön 1-2 pötköä suklaata, onneksi eivät ole enää kovin kivuliaat. Mutta sellainen "laki" mulla tässä pätee - jos ei pinna kiristy oikeen kunnolla niin tarvitaan särkylääkettä, aina jompi kumpi.
Pakko kertoa puhutteluista työpaikalla: Heh, tässä työpaikassa jossa aloitin helmikuussa, olen ollut 3 kertaa puhuttelussa, työilmapiiri asioissa!
Enkä koskaan aikaisemmin missään, päinvastoin, olen kokenut olevani pomojen, alaisteni sekä työkavereiden luotettu. Viimoseen puhutteluun mennessä nykyinen pomoni pyysi minua vielä tämän kerran hillitsemään itseni ja jälkikäteen kiitti diplomatiasta. Esimiesten mukaan jonkin asteinen pelko ja kateus on syynä näihin aiheettomiin pälätyksiin. Kun en enää välittänyt/pelännyt joutuvani hankauksiin, ne loppuivat kuin seinään. Ja taas yksi oinas vapautuneesti ilmoittaa sekä hyvät että huonot asiat kaikille suureen ääneen. Ei ne enää uskalla sanoa edes vastaan

Naura niille Eppana, ja migreeni paranee.