seuraava »

[taiska]

Onko, taiska sinulle missiona löytää inspiraatio? Tämän vuoden juttu, vai pidemmällä aikavälillä oleva? 

Tietyllä tavalla voisi ajatella näin  : !  Se on aina ollut osa minua  . Olen onnellinen, kun löydän jotain kiinnostavaa uutta  !

[T-H]

En tee mitään uuden vuoden lupauksia. Lupaukset pitää yleensä ilman mitään erikseen lupausten tekoa.

Mulla oli uutta vuotta viettämässä oinasnaisystäväni. Hän on osittain kuin mun vastakohta. Sanoi mulle nauraen, että hänelle suu kuivaa kun joutui mun kanssa puhua pälpättämään niin paljon

[*Kide*]

Kide- et varmaan lähe mihinkään, ethän?!

Olette te sen varran verrattomia, suloisen chilipippurin kaltaisia, jotta himo teihin tulee 
 
Että se siitä, asiaan liittymättömästä 

Lupaus on ihan eri juttu, kuin missio. En minäkään lupaa mitään... teen sen mikä on tarpeellista ja sillä siisti. Mites se meni... "puhu suloisia, voit joutua syömään sanasi"
Ihana, eikö? 
Lupauksia on kökkö pitää, jos vaikka mieli muuttuu...

Missio taas on hieman kuin tavoite, ajatus mihin ollaan menossa. Visio taas on jopa pidemmälle viety ajatus... eli oma visioni voisi olla tämä -talo laina poissa ja hyvä terveys tallella, jotta jaksaa tehdä työtään tyytyväisenä ja se saisi olla kevyttä -muiden pomona omassa firmassa. Ukon kanssa reissuja ja muksuilla oma elämä hallussa 

Eli missiot ja vaikkapa ne visiot      :

Kuis muuten te oikkuliinat suhtaudutte, jos on pakko pyörtää lupaus? Onko se joka ei lupaile, jo oppinut kantapään kautta ettei lupaile... pitäminen joskus kovaa duunia 

[Hiisitär]

Minulle on enemmän kirpaissut nuorempana se, että minulle annettuja lupauksia ei pidetä. Oinaan innolla sitä on ehtinyt elää jo etukäteen sen lupauksen ja sitten, kun se ei toteudukaan, mieli menee ihan maahan.Vanhemmiten (noh, ei nyt NIIN hirveän vanha ) sitä on oppinut melkein kokonaan tuosta eroon, joskaan Oinaan innokkuus tuskin häviää koskaan minnekään.

Omat lupaukseni täytän jaksamisieni ja kykyjeni mukaan, koska edelleen Oinaana, minä Itsen olen itselleni se tärkein. En jaksa pitää lupauksia, jos en jaksa ensin pitää huolta itsestäni

[T-H]

Minä inhoan toden teolla jos lupaus petetään. Se mitä on sovittu, ois hyvä että se pitää. Toki voi muutoksia tulla matkaan, mutta siitä ois hyvä niinkuin ilmoittaa sitten, yleensäottaen näin.

[*Kide*]

Niinpä, se innokkuus luo paineita odotuksille... ja voi, voi jos/ kun ei todellisuus vastaakaan sitten odottetua. Lapsena se oli kamalaa  Onneksi nyt aikuisena saa monia asioita itse tehdä ja vaikuttaa, että odotukset eivät jää tyhjän päälle roikkumaan.
Ja voi räkä, oikeasti... kyllä lupaukset on pidettävä, mutta kyllä yritän ymmärtää jos tilanteet muuttuu. Juuri niin kuin sanoit, Tuuli-Hiuksissa.

Onko muuten reaktiot samat, jos joku pettää luottamuksenne?  :

[T-H]

Luottamuksen pettäminen on pahinta kanssa. Minusta voi pahillaan saada iänikuisen vihollisen - riippuen mikä luottamukseen liittyvä asia on kyseessä. Rankasti sanottu. Onneksi en nyt aikuisiällä ole joutunut mitenkään kokemaan tuollaista.

Kylläpä minä olen suorasanainen

[T-H]

Täytyy kyllä sanoa, että Oinasnainen on kuin täyttä rautaa! Vaikka kuinka pitäis sinnitellä jonkun ongelman suhteen, niin ainakin minä en kun näytän vain saavan kuin taitelutahdon päälle.

Vuokran nousu niin vituttaa! Että eikun vaan jeppaskonteja kuinka voin (ehkä) muusta pihistää!

[T-H]

Taas tämä tunne! Alan haikailemaan vanhan suolan perään...

[Hyperö]

Hei vaan oikkulaiset! Paljon mukavia juttusia ootte taas kirjotelleet.  Tahdonpas minäkin tietysti sanoa omat kommenttini.
Ennustajista: Olen käynyt muutama vuosi sitten samalla ennustajalla 3 krt parin vuoden sisällä. Hän katsoi kädestäni, sitten tavallisista korteista ja lopuksi tarot-korteista. Pohjasi tietoansa paljolti astrologiaan, tiesi mm lapseni isän olevan ja hän tiesi paljon muutakin, menneisyydestä ja sen hetken lähitulevaisuudesta. Myös yhden kuoleman ennusti, isoäidin, tiesi kertoa tunne-arvokkaasta perinnöstä jonka mummi minulle sitten kuoltuaan jättikin. Menisin hänen luokseen nytkin mutta hän kuoli jo pois. Ihana, lämmin, vanha ja viisas nainen. Antoi paljon voimaa ja luottamusta tulevaan.

Tuosta surun näyttämisestä tai sen tuntemisesta, olen niitä itkijä naisia jotka itkee avoimesti esim joka jaksossa "Pieni talo preerialla" tai vaikka kun kuulen jonkun ihanan romanttisen uutisen, ja ilman muuta jos tunnen että minua ei ymmärretä. Oikein isot surut taidan kuitenkin vähän liiaksi hautoa sisällä, uskon sen liittyvän vahvuuden ihannointiini, enhän kirveelläkään olisi oppinut että heikkouden ja avun tarvitsemisen voi myös näyttää ja apua pyytää. Tämä on yksi elämäni todella isoista kouluista, opinkohan tätä ikinä...no, paljon on siperiassa nöyryyttä tullut opeteltua.
Edellinen liittyy varmasti myös jollain lailla siihen luottamukseen, pidetäänkö lupaukset ja kuinka paljon on joutunut ihmisiin pettymään. Joku mulle sanoi että kiltit kärsii aina. Joka tapauksessa ylimmääräinen hallinnan tarve on jo karissut, tiedän jo ettei kaikki kuitenkaan ole itsestä kiinni.
 
Onnellisin olen varmasti juuri silloin kun jotain tosi kiinnostavaa uutta on näköpiirissä. Vaikka muakin taas uudella voimalla se vanha suola janottaa...perskutarallaa ja hitsi vieköön. 

[T-H]

Taas tämä tunne! Alan haikailemaan vanhan suolan perään...

  se on niiiiiin syvältä se. Mäkin olen kamala haikailija. Mutta ehkä se loppuu kun aloitin neljännen tien koulun  Älkääkä kysykö, mitä se on - ei vielä hajuakaan 

Meinasin jo kysyä, että minkäs neljännen tien koulun. Taitaa vaan liittyä miehiin

[T-H]

Hyperö kirjoitti: Vaikka muakin taas uudella voimalla se vanha suola janottaa...perskutarallaa ja hitsi vieköön.

- Eilen laukais tuon tunteen oikeen kunnolla. Joku biisi vanhoilta ajoilta saa aina ne tunteet pintaan. Jotenkin on vaan pakko ittensä koota taas.

[*Kide*]

Vanhasta suolasta ei saa kuin kaamean janon ja sen kyl tietää, mikä pään särky siitä tulee 
 
Huono idea tytöt, pistäkäähän nyt ne harmaat vanhat, jo ajetut "tiesuolat" lakaisten penkkaan ja levittäkää uutta "elämänsuolaa" eteennen. Silmät auki, korvat hörölle ja suu messingille... kyl niitä kaloja tuolla meressä on 
Vaikka tiedän kyl miltä se tuntuu... se kaiho  :
Olen myös istä mieltä, että pohjimmiltaan se ei ehkä kumminkaan ole kaipuuta sen vanhan kainaloon...?  Vaan jotakin muuta, ehkä jotakin kaipuuta itsestä.
Arvatkaa, kuinka hyvin nyt ymmärrän lauseen, joka minulle sanottiin monasti kun olin alle 20v.
"olispa tuo ikä ja tää järki"
Sanonaja oli 40v. hyvin elämää ja sen laitapolkuja nähnyt kaveri 
Niinpä... vaikka siis en tarkoita teitä, vaan yleensä elämää... niin se Siperia opettaa (vaikka en ole käynyt konkreettisesti, enkä taho!) 

[T-H]

Täällä ei ole kuin vanhoja kaloja jotka sätkii kuin hiekkasäret kuivalla maalla

Ei ole kaipuu vanhan suolan kainaloon, vaan kaipuu niihin yhteisiin hetkiin jotka olivat myös niin leikkisiä, niin kutkuttavan hekumallisia hetkiä. EI oo pitkään aikaan ollut mulla tuollaista.

MULLA ON IKÄVÄ!!!

Kide, oon kans kuullut tuon lauseen

[Adele]

Vanhasta suolasta ei saa kuin kaamean janon ja sen kyl tietää, mikä pään särky siitä tulee 
 
Huono idea tytöt, pistäkäähän nyt ne harmaat vanhat, jo ajetut "tiesuolat" lakaisten penkkaan ja levittäkää uutta "elämänsuolaa" eteennen. Silmät auki, korvat hörölle ja suu messingille... kyl niitä kaloja tuolla meressä on 
Vaikka tiedän kyl miltä se tuntuu... se kaiho  :
Olen myös istä mieltä, että pohjimmiltaan se ei ehkä kumminkaan ole kaipuuta sen vanhan kainaloon...?  Vaan jotakin muuta, ehkä jotakin kaipuuta itsestä.
Arvatkaa, kuinka hyvin nyt ymmärrän lauseen, joka minulle sanottiin monasti kun olin alle 20v.
"olispa tuo ikä ja tää järki"
Sanonaja oli 40v. hyvin elämää ja sen laitapolkuja nähnyt kaveri 
Niinpä... vaikka siis en tarkoita teitä, vaan yleensä elämää... niin se Siperia opettaa (vaikka en ole käynyt konkreettisesti, enkä taho!) 

Aaah ja amen!
Mulla alkoi uudenvuoden lupaus itselle  jätän kaiken vanhan miesrintamalla ja aloitan puhtaalta pöydältä..tämä tarkoittaa siis sitä, että olen luvannut itselleni olemaan vastaamatta kaksosen puheluihin tai tekstareihin. Veskarimies ykkösen osalta tämä tarkoittaa sitä, että suostun tapaamaan häntä vain kahvilassa tms ettemme vaan ajaudu toistemme syleilyyn  enkä siis enää deittaile häntä ja olisi tässä seuraavan viikon parin ohjelmassa ilmoittaa se myös hänelle, että tämä leikki on loppu nyt.
Veskarimies kakkonen sen sijaan on niin tuore tapaus, että hänet lueteaan vuoden 2009 valloituksiin  joten hänen osaltaan vielä kuikuilen, mitä tuleman pitää..
Tajusin taas vihdoin tämän vanhan viisauden, etten voi saada mitään uutta elämääni, jos en tee sille tilaa luopumalla jostain vanhasta...eikös joku sellanen sanonta ole  no nyt on hihhiii...

Joten siis eikun siivoustalkoot alkakoot