Piti jo aikaisemmin kertoa että mun turparulla on oinas "äijä-bulli", täyttää 3v nyt 3.4.
Itsepäisyys näillä bulldogeilla on muutenkin luontaista mutta että siihen vielä tuo oinaus...Noloja tilanteita on jatkuvasti, jossain kadun kulmassa neuvotellaan helposti 10min jos herra haluaa kääntyä siitä toiseen suuntaan kun minä. Ei ole harvinaista että heittää itsensä pitkälleen keskelle katua jos ei halua vaihtaa kadun puolta, 34kg vastaanpanevaa lihasta ei siitä mikään mahti siirrä, ei vaikka autot tööttää meitä pois tieltä.
Ihmiset jotka ei rodun luonnetta yhtään tunne, katsovat paheksuen tätä "kouluttamatonta körmyä. Jästi sille olisi nimeksi pitänyt antaa, tai aasi.
Rakkaus on todellakin rajatonta ja kaikki jästipäisuuden aiheuttamat harmit ja hidastukset korvaa tämä täydellinen "mamma-uskollisuus".
Herra loukkaantuu hyvin herkästi ja mököttää vaikka koko päivän jos olen torunut häntä sopimattomattoman rajusti, mulkoilee sitten mua halveksien "minulle ei tarvitse sentään huutaa"....
Sillä on myös huonoja päiviä, pahalla tuulella ollessaan mikään ei ole hyvin, reitit mitä kuljetaan ei käy, sitä ei huvita tervehtiä ihmisiä jne.
Ruttuinen tuhiseva törkyturpa, pieree, röyhtäilee, kuolaa narttujen perään, putsaa naamansa sohvan kulmaan jne kaikki miehiset huonot puolet paketissa mutta plussana hellyys ja uskollisuus.
Bulli ei omapäisyytensä vuoksi ole mikään helppo koulutettava, tekee kyllä kaiken jos sitä sattuu huvittamaan, tietysti silloin ei kukaan ole näkemässä. Siitä saa usein vaikutelman ettei se ihan ruudinkeksijä ole, mutta tunneäly sillä on vertaansa vailla.
Myös minä näen itseni vanhana mummona kävelevemässä rauhallisesti mopsin tai kahden kanssa.