Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lähellä kuolemaa -kokemus  (Luettu 6578 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
jam0
Vieras
« : 17.01.2006 15:02:55 »

Tällainen kuulemas monesti herättää ihmisen ajattelemaan näitä suurempia asioita. Minulla tapahtui joskus 12 tai 13 kesäisenä tapahtuma jolloin luulin kuolevani kun jokainen vaihe siihen asti eletystä elämästä vilahti silmien ohitse about yhden sekunnin aikana, kaikki tunneskaalat myöskin. Muistan tuon hetken niin elävästi vieläkin. Homma lähti liikkeelle kun mitä nyt pennut keksivät välillä tehdä, hypätään korkealta katolta säkkipimeässä eikä nähdä mitä alastulopaikalla edes on. Ilmalennon aikana tuo kuvailemani asia tapahtui ja maassa huomasin että olin puolenmetrin päässä pystössä olevista heinäseipäistä, jotka meinas lävistää minut. Muistan lisäksi ajatelleeni ilmassa lukemattomia kertoja että nyt kuolen ihan varmasti.

En tiedä johtuuko kiinnostukseni henkisyyteen sitten juuri tuosta, siksi haluaisin käydä läpi vähän muiden ihmisten vastaavia kokemuksia, mikäli niitä olisi joillain muillakin?
tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #1 : 17.01.2006 15:28:49 »

Itse olen aina pelännyt vettä kovasti ja kerran tädin, hänen edesmenneen miehensä ja serkun (tädin siskontytön) kanssa uimahallissa meinasin hukkua aaltoaltaaseen. Serkkuni keksi, että aina kun aalto tulee kannattaa hypätä hiukan ylös päin ja laskeutua alas päin kun allto menee ohitse. Olihan se kivaa, mutta äkkiä meninkin rytmissä sekaisin, enkä tajunnut seisahtua vaan jatkoin ylös-alas pomppimista sen toivossa, että saan rytmin samaan aallon kanssa. En tiedä kauanko sitä kesti, mutta tämä 6-vuotias tyttö ehti ajatella, että nyt tuli lähtö. Onneksi juuri silloin tädin mies huomasi minut ja tarttui minuun kiinni. Olin kuulemma kalpea kuin haamu.

En ole ikinä tuon jälkeen mennyt aaltoaltaisiin.. Enkä varmaan uskalla mennä mereenkään, jos joskus pääsen matkoille lämpimiin maihin.

Muuten olen välttynyt läheltä-piti tilanteilta. Tuo oli ainoa kerta jolloin oikeasti olin valmis kuolemaan, koska en uskonut pelastuvani.
tallennettu
enkelikihara
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 37



Profiili
« Vastaus #2 : 17.01.2006 15:33:45 »

En tiedä onko tämä sitten sellainen kokemus jota haet,
mutta ollessani n 5-6v oltiin veneilemässä, emme aina menneet vierassatamiin, vaan ihan vaijerilla kallioihin kiinni ja sinne leiri pystyyn.

Aikuiset joivat tapansa mukaan viinaa reilulla kädellä, minä tahdoin nukkumaan sitten jossain vaiheessa yötä, äiti lähti saattajaksi. Kännissä hänkin ja minut piti saada veneeseen sitä vaijeria pitkin, no se ei onnistunut.
Äiti veti minut mukanansa veteen pohjaan asti. Silloin oli mielessä että nyt hukun ja kuolen.
Mutta suurimpana murheena vastuuntuntoisena tyttönä oli, että miten äiti pärjää, ei se kännissä pintaan löydä.
No ilma alkoi  loppumaan paniikki iskee kunnes näen "rappuset kivistä" ylös, kiipesin niitä pitkin pinnalle.
Äitiä ei heti näkynyt, meinasin jopa lähteä äitiä sieltä uimataidottomana etsimään, onneksi äiti sitten sieltä pintaan tuli.
Kyselin äitiltäni että miksi et tullut noita rappusia pitkin??
Näytin äitille että tossa on ne rappuset tosta tulin ylös.
-Siellä ei ollut mitään rappusia. Laakeaa kalliota sammaleen peitossa.

Lienevätkö suojelusenkelini olleet asialla?  smitten smitten
-näin uskon

Tämä on jäänyt syvästi mieleeni ja siellä se pysyy. Tulee kyllä välillä mieleen synkkinä hetkinä, mutta! olenhan sellaisestakin selvinnyt, miksen nyt selviäisi murheistani.
Itse en ole vielä ainakaan mitään suurta herätystä uskonasioihin kokenut.
Astrologia kiinnostaa kyllä, uskon johonkin että jotain on jossakin mutta en vielä tiedä mitä ja missä ja onko se joku vai ei.
tallennettu

_______________
enkelikihara
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #3 : 17.01.2006 23:35:16 »

Minä olin "läheltä piti" tilanteessa heti syntyessäni. Äitini nimittäin jostain syystä joutui odottelemaan kätilöä ja pidättelemään ponnistusta liian pitkään, kun minä jo aloin härkänä puskea eteenpäin. 2funny No ei mutta, ihan vakavasti ottaen... Tuosta pidättelystä/odottamisesta johtuen olin lähellä kuolla hapenpuutteeseen. Olin kuulema jo sinertävä, ja ihan viime hetkillä synnyin. Minkäänlaista muistikuvaa minulla ei tapahtuneesta ole, mutta olen aina hieman kammoksunut sitä että jäisin jumiin johonkin ahtaaseen luolaan tms.
Enkä tiedä onko tämä tapahtuma vaikuttanut minun "henkistymiseeni" mitenkään, mutta olen kyllä aina kokenut olevani jotenkin "erilainen".

Minulla on myös mitä ilmeisemmin ollut suuri tarve tulla tänne, sillä olin oikeastaan ns. "vahinko". Vanhempani suunnittelivat vain kahta lasta, mutta kappas "vahingossa" saivat vielä kolmannen.  angel Heti kuulema, kyllä odottivat minua innolla vaikken tietoisissa suunnitelmissa ollutkaan.  Grin
tallennettu
monikakson
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 259


Look thru' the light


Profiili
« Vastaus #4 : 17.01.2006 23:51:40 »

keksiikö pennut oikeasti tuollaista?!  Shocked
no mä olin kuristua napanuoraani, että se siitä läheltä piti tilanteesta. näin jälkeenpäin tylsistyneenä tallaajana voisin kuvitella, että yritin viimeiseen asti taistella uudestisyntymääni vastaan.  Undecided
tallennettu

Feel the life in you and you want to live
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #5 : 18.01.2006 18:38:25 »

keksiikö pennut oikeasti tuollaista?!  Shocked
Pennut? Mitä keksii? Kaikella on tarkoituksensa... Joidenkin syntymän täytyy olla syystä taikka toisesta vaikea.  :Smiley
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: