Kuten varmasti jotkut astrolaiset ovat huomanneet kirjoituksiani lukeneina niin meitsille ei enää taho ruoka maistua.
Jatkuva huono olo ja nälkä on olleet mun perus olotila jo päälle viikon. Ruokaa ei saa alas, pyörryttää, väsyttää ja voimat on ihan kadoksissa. Ei kiinnosta eikä ylipäätänsäkään jaksa tehdä mitään. Koulussa istun tunneilla ja peittelen vatsani murinaa kun se vaatii ruokaa mutta mä en vaan pysty syömään. Kaikki jutut menee ohi. Mistään ei saa kiinni, mutta ei se haittaa. Ainut mitä mä haluan on vaan syödä.
Mun vatsa reagoi stressiin voimakkaasti, mutta viime aikoina en ole ollut mitenkään stressaantunutkaan.
Multa kysyttiin onko tää etten syömään pysty, niin henkistä vai fyysistä kyvyttömyyttä. Vastaus on fyysistä.
Loppujen lopuksi nuo fyysiset oireet juontuvat aina jostain psyykkisestä.
Saanko tehdä veikkaus-diagnoosin?
Sinusta tuntuu siltä että ihmiset vaativat sinulta liikaa ja koska olen kunnianhimoinen jellona,
haluaisit saada tehtyä kaiken kunnialla läpi -
mut nyt sinusta tuntuu ettet jaksa etkä kykene, olet pettynyt itseesi..
Tuo koulu stressaa sinua, mutta luulen että sinua stressaa myös nuo ihmissuhteet,
kaiken maailman
pohdinnat
joista sinulle koituu myös itseäsi soimaavia ajatuksia
kun mielessäsi tunnet pettäväsi rakkaintasi jellonaa...
Vaikka ihastuminen on kivaa, niin siitä seuraa yleensä myös ahdistusta,
varsinkin jos kuvioissa on enemmän kuin kaksi ihmistä.
Usko pois, minä tunnen ihmissuhdeahdistukset ja niistä seuraavat kuvottavat olotilat ja laihtumiset...
Ja kuten muutkin syömishäiriötä harrastaneet täällä ovat todenneet,
niin tämän tyyppisillä ihmisillä on vahva halu kontrolloida asioita.
Jos tulee vaikea elämäntilanne, eikä jaksa pärjätä
(vaikka koulussa, töissä, ihmissuhteissa, missä vaan)
niin viimeinen oljenkorsi on ottaa tiukka kontrolli EDES omasta syömisestä,
koska siihen on helppo turvata!
Syöminen ja sen hallitseminen on sellainen asia, jota kukaan ei voi sinulta viedä,
melkein kaiken pystyy muut viemään ja määräilemään ja painostamaan ja ties mitä,
mutta harvemmin kukaan kieltää syömästä tai pakkosyöttää.....!!
Minä poden tällä hetkellä kuvotusta kaikkee ruokaa kohtaan,
ja luulen että se johtuu siitä etten oikein nyt sulata kaikkia muutoksia mitä elämässä tapahtuu.
Yleensä olen tällaisessa tilassa innostunut ajatuksesta että voin hyödyntää tän pahan olon laihduttamiseen, sitten laihdutan, kunnes huomaan että oon ihan saatanan huonossa kunnossa enkä enää jaksa tehdä mitään. Se menee aina liiallisuuksiin ja on osittain huomiohakuistakin.
Silloin teininä minä halusin näyttää syömättömyydellä ja laihtumisella porukoille että näettekö NYT että mun on paha olla, voisitteko kiinnittää huomiota, huolestua edes kerran jostakin!! Että se oli myös kapinaa...
Ja itsensä väheksymistä "haluan kuihtua pois" "haluan olla pienempi niin minua ei huomata" "jos olen ruipelo niin olen vähän kuin lapsi eikä minun tarvitse koskaan tulla aikuiseksi naiseksi"...
Se oli ennen kaikkea pelkoa aikuistumista kohtaan ja itseinhoa....
Kykenemättömyyttä ottaa elämää vastaan....
HUH... anteeksi mikä purkaus...
Tosin lellona, et sinä kuulosta miltään syömishäiriöiseltä,
olet varmaan vain hyvin ressaantunut.
Joskus on ihan hyvä ollakin hetken aikaa vähemmällä ravinnolla
ja juoda paljon, se puhdistaa.
Toivon vain ettet lähde tästä sille tielle että jatkat ja jatkat tuota vain,
vaikka siihen on omat houkutuksensa. Olen kokenut mitä syömättömyys tekee terveydelle,
ja ne seuraukset ovat pelottavia.
Minulla oli joskus kuva että laihat ihmiset ovat terve-itsetuntoisia, terveitä, energisiä, kauniita, rohkeita, saavat kaiken mitä minä en saanut kun olin ylipainoinen lapsena..
No, jos laihduttaa epäterveesti, siinä menee iho, hiukset, kynnet, luusto...
Suoli ei toimi kunnolla, ihon väri on sairas, jatkuva väsymys, huimaus ja lopulta niin epätodellinen ja surkea olo. Koko maailma kutistuu ja käpertyy, mieliala laskee eikä rohkeus lisäänny ollenkaan vaikka kilot karisevat. Sydän vain pamppailee hulluna ja ei ole mitään muuta kuin pelkoa...
Se on itselle luotu helvetti,
rangaistuslaitos,
jossa kielletään elämä ja kaikki nautinnot,
ja syytetään itseään joka asiasta -
ja silti hymyillään ulospäin ja ollaan muka täydellisiä ja miellytetään kaikkia.
