seuraava »

[Artemis]

By the way.. Saako pässi muuttaa lionlandiin vai onko se vaan kissoille?

[Lionheart]

Lionlandiin sopii kuka vaan kunhan on hyvä tyyppi 

Itselläni on vielä se ongelma, että uskon olevani liiankin vahva. Ennen luulin olevani lyömätön Että jaksan kaiken ja mikään ei pysäytä minua. Luulin myös olevani ainoa joka voi hoitaaa asiat, niin työssä kuin kotona. Luulen vieläkin toisinaan...
Hölmöä

Mää TIERÄN olevani lyömätön, ainut laatuani, maailman napa, vahvin kaikista ja niin pois päit.  Joo okeoke..   

Arki vaan yrittää välillä tiputtaa mut takas maanpinnalle.. Mut en suostu siihen, saattas tassut likaantua. :

Ja dawnchild 

[kengururotta]

Mulla on ollu ihan samanlaisia "oireita" silloin kun olin masentunut.
Ruoka ei maistunut todellakaan,ja mä oon muutenkin tosi hoikka niin eihän se hyvää
tehnyt kun ei pystynyt syömään,ja mahassa viilteli kauheita viiltoja ja saatoin herätä yöllä
niihin kipuihin enkä pystynyt liikkua kun oli niin kipee maha ja itkin vaan 
Olin niin huonossa kunnossa että menin sit lääkäriin ja mut laitettiin kaikkiin
mahdollisiin tutkimuksiin ja mitään ei löytynyt,lopulta menin ravintoterapeutille mutta
ei sekään oikeen auttanut silloin kun en jaksanut sitä ottaa tosissaan ja lopetin sen sit kesken...
Tuntu niin AHDISTAVALTA väkisin yrittää syödä ja varsinkin kun kaikki teki siitä niin ison numeron.
Juoda kyllä pystyin,ja välillä sain sellaisia kohtauksia että ängin itseni täyteen ruualla niin että tuli
todella oksettava olo,ja nautin siitä olosta.
Nämä kaikki oli seurausta ihan psyykkisistä jutuista ja eräästä ihmissuhteesta joka meni
päin h*lvettiä enkä tajunnut lopettaa ajoissa vaikka mun tunteita vaan käytettiin hyväksi.
Luojan kiitos se on nyt ohi.
Sain silloin sellaisia itkukohtauksia yksin yöllä ja mietin kaikkea itsemurhasta alkaen...
Onneksi pääsin takas jaloilleni,vaikka kyllä vieläkin jos on hirvee stressi kaikesta niin ei
taas meinaa ruoka maistua,niinkuin nyt tämän muuton myötä on aikalailla stressiä,
mutta yksinkertaisesti väkisin syön,
koska en todellakaan halua laihtua tästä enempää,kun en oo muutenkaan ihan sinut vieläkään
kroppani kanssa koska haluaisin siihen lisää kiloja.
Mutta eteenpäin on aina mentävä 

Mutta todellakin laihuus ei aina ole ihannoitavaa ja itseäni harmittaa niin kun monet
sukulaiset tai tuttavat oikeen kyylää jos oon kylässä että syönkö varmasti hyvin
ja sanoo että "ota vaan lisää että kyllä sulla on varaa lihoa" ne ei ehkä tajua
ettei sellaiset puheet tunnu hyvältä 

Nojoo,mutta enpäs halua miettiä enempää noita juttuja,
jokapäivä mun pitää kyllä edelleenkin keskittyä että muistan/jaksan syödä,
kun mulla ei oo mitään ruoka aikoja tai ruokailu tapoja että monelta syön ja
mitä,syön vähän millon sattuu ja mitä sattuu,joskus saatan huomata illalla etten oo
syönyt kuin leivän ja jugurtin koko päivänä,
silti ei oo erityisemmin nälkä.
Mutta pikkuhiljaa... Kyllä ruokaa menee jo melkeen normaalin verran alas päivittäin 
Siitä ei vaan sais tulla sellainen että "pakko mun on syödä" juttu.

Sori,meni vähän sekavaks 

[Lionheart]

Eikä menny sekavaks, päinvastoin 

Jokainen kokemus ja jokainen pienikin neuvo auttaa PALJON! 

Mä aloin nyt miettimään, että tämä ei ainakaan flunssasta johdu. Kuumetta oli, on ehkä vähän vieläkin, muttei se niinkään vaikuta. Olisikohan mitenkään mahdollista, että kun nyt koulu alkoi ja mun tupakointi väheni aika radikaalisti, niin jos se vaikuttaisi tällaisin vierotusoirein? Ei mulla kyllä ennen vähentämisestä/lopettamiseta oo ollu mitään näin voimakkaita vierotusoireita  Mut siis nykysin menee sen kesälomalla totutun noin askin päivässä sijaan kolme-neljä tupakkaa päivässä. Ja nyt kun on tämä arki niin sitä röökiä tarvitsee rauhoittuakseen. Mieli ei tee mutta kroppa sanoo toista, jos näin vois kuvailla.

Mut oon aika samaa mieltä, että stressistä ja masennuksesta tää johtuu, vaikken niitä tunteita nyt niinkään itsessäni tunnista. Tai no, vois lopettaa tän päivän vertaamisen niihin aikoihin, kun meni oikeesti huonosti. Se oli pohja, mutta huipullakin tuulee.

[Artemis]

Tiedän se ärsyttää kun sanotaan "on sulla varaa lihoa".
Nyt olen lihonut kahdeksan kiloa tupakan lopetuksen jälkeen ja jos satun mainitsemaan siitä ohimennen niin heti ollaan huutamassa että olisi sulla vieläkin varaa lihoa... Hoh hoijaa..
Ei ole muiden asia kommentoida mun ulkonäköä, en mäkään kommentoi heidän ulkonäköään.
Älä siis Kengururotta ota niitä kommentteja itseesi Ymmärrän kuitenkin, itsekin ärsyynnyn...
Harrastatko liikuntaa? Kun aloin enemmän liikkumaan ulkona niin ruokahalukin kasvoi itsestään. Raitis ilma tekee hyvää ja jokapäivä jos kohtuudella liikkuu niin voi olla että ruokahalu paranee

[kengururotta]

Artemis: Niinhän se on ettei niitä kommentteja pitäis ottaa itseensä mut joskus se on vaikeaa
ja niitä miettii vielä jälkeenpäinkin... Mutta nykyään ei niin usein kukaan huomauttele kuin ennen,
jolloin olinkin todella laihassa kunnossa.On sitä jo oppinut suodattamaan ne kommentit mitä vielä joskus tulee,niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos  Jos ei sitten joku töksäytä jotain todella pistävää.
Liikun kyllä,käyn päivittäin lenkillä koirienkanssa ja viikottain ratsastamassa.
Erityisesti ratsastamisessa tulee hirrrvee nälkä 
Tänään taas lähden maastoilemaan 

[Tiigris]

Niin. Jokaisellahan meistä ON varaa lihoa - vaikka 300kg:n asti.....

Munkin kaverit muistaa huomauttaa jos olen laihtunut. Ja se ei ole mikään iloinen tai neutraali lausahdus,
että sä oot tollanen ruipelo ettei sun tarviis kyllä laihtua enempää...
Sama kaveri sanoo aina kuitenkin "voi kun sä oot niin ihanan pieni.. voi kun mulla ois noin hoikat jalat" yms..

Se on yleensä kateus mikä puhuu!!

Uskon että juuri pitkät ja hoikat saavat kuulla pahimpia töksäytyksiä, koska harva suomalainen nainen oikeasti on pitkä ja laiha. Silloin kaikkien persjalkaisten pullukoiden on vaikea ymmärtää, että joku on syntynyt sellaiseksi, että se on hänen omin ja luonnollisin ja sopivin ruumiinrakenteensa hänelle, eikä mitään yritystä näyttää huippumallille! 

Minä itse olen siis tällainen lyhyt ja lihaksikas tehopakkaus... 

[Artemis]

Lihaksia olen itsekin yrittänyt saada Olen luonnostani melkoisen ruipeloinen, luisevakin..
Kun aloin urheilla niin keho todella muokkautui parempaan suuntaan.
Nyt pitäisi taas alkaa liikkua enemmän kun selkävaivat on pikkasen helpottanut. Saan hirveästi purettua huonoa energiaakin liikunnan kautta. Esim. jos ottaa työpäivän jälkeen päähän. Silloin kirmaan urheilemaan ja kaikki se kiukku häviää.
Uimista olen harkinnut myös, se kun olisi selkävaivaiselle hyvä juttu myös.

Ja vielä tuohon ulkonäköön että mun mielestä kellään ei ole mitään asiaa lähteä päin naamaa arvostelemaan toisen ihmisen ulkonäköä, ellei kyse ole vilpittömistä kehuista.
Ei ikäviä kommentteja kukaan halua kuulla ja miksi kukaan ylipäätänsä tahtoisi kritisoida tai loukata sellaisella?

[Tiigris]

Minä taas olen luontaisesti lihaksikas rakenteeltani ja ne kasvavat minulle tosi helposti...
Sen takia varmaankin olen joskus saanut pakkomielteen laihduttaa, kun jos mussa on ylimäärästä
läskiä niin näytän melko rotevalta, vaikka ihan normaalipainon sisällä olisin....

Näin siis omasta mielestäni, tiedostan kyllä että saatan nähdä itseni edelleen vääristyneesti...

Olen aina kadehtinut hentorakenteisia.. Tai muodokkaita.. Itse en ole kumpaakaan..
Mutta ehkä sitä jo tajuaa että haloo, elän tässä kropassani loppu elämäni,
että eikö olekin HELPOMPAA ja kaikin puolin itseään kunnioittavampaa ja säästävämpää
yksinkertaisesti HYVÄKSYÄ itsensä ja nähdä itse ne hyvät puolet itsessään,
jopa suorastaan olla tyytyväinen??
 

Koska mitä järkeä siinäkin olisi, että kaikki näytettäisiin samalta? Ei mitään.

[Lionheart]

Mä odotan sitä päivää kun saan tän kipsin pois.

Normaalisti treenaan ku hullu. Oikeastaan koko kroppa on suunnilleen pelkkää lihasta kun pitää kiskoo n. 100 kilosta pyörää harrastuksen puolesta. Ja se pyörä pitää jaksaa nostaa. Juoksen normaalisti n. 7 tai 11 km lenkin päivässä riippuen säästä ja jellonalla on autotallissa kuntosalilaitteet, jotka on mulla kovassa kulutuksessa. Addiktoiduin kuntoiluun noin kaks vuotta sitten ku meinasin jäädä kisoissa jätkille ja asialle piti tehä jotain.
  Se, että mä liikun edellyttää että mä syön. Syön reilusti. Mun ruokailutottumukset on melko huonot. En syö paljoa vihanneksia. En syö kuin kerran päivässä sellasen "vadillisen" safkaa (niinku koirat).
  Kun tää kipsi lähtee ja mun elämä "normalisoituu" muuten ja jatkan samaa rataa kuin ennen, paitsi että en pysty syömään, niin sehän meinaa varmaa sairaalareissua, eikö?

Hmm..
Kuinka suhteuttaa liikunta, syöminen, uni, harrastukset, opiskelu, ihmissuhteet ja oma aika kahteenkymmeneenneljään tuntiin ilman stressiä?

[Artemis]

No itse olen sitä mieltä että työ vie liiaksi aikaa mukavilta jutuilta. Ajatelkaapas jos sekin 8 tuntia olisi vapaata omalle puuhastelulle, ah

[Niizu]

Heissan kaikille! En kahlannut koko keskustelua läpi, mutta heitän omia kommentteja tänne . Minä reagoin noin 7 vuotta sitten asioihin juuri niin, etten syönyt, yksinkertaisesti ei mennyt ruoka kurkusta alas, maha kyllä kurni muttei kurkku niellyt. Olin silloin juuri eronnut avosuhteesta yllättäen, joten reagoin syömättömyydellä. Ruoka on ollut mulle aina ei-normaalia ja tässä kun on nykyään paljon työstänyt omia asioitani, niin ne juontaa ihan lapsuuteen asti . Jouduin pakolla syömään lautasen tyhjäksi ja ruokailuun myöhemmin teini-iässä liittyi ikäviä muistoja, joten se oli luonnollista reagoida ruoalla. Itse olen valtavasti saanut apua vaihtoehtoishoidoista, vyöhyketerapiasta ja homeopatiasta. Moneen muuhunkin asiaan, mutta ruokailu ei ole mulle enään ongelma, enkä reagoi niin vahvasti asioihin juuri ruoan kautta . Se on jo paljon multa . Toivottavasti löydät itsellesi sopivan "tien" hoitaa asioitasi

[Lionheart]

Toivottavasti löydät itsellesi sopivan "tien" hoitaa asioitasi

  Sitä etsiessä.. 
Kiitos viestistäsi