seuraava »

[Asterix]

Alempana Euroopassa on mukavaa tuo jutska, että koiriin suhtaudutaan positiivisemmin kuin suomessa yleensä. Esim Edinburghissa koirat juoksentelivat irti yleisellä rannalla ja Milanossa samoin puistoissa. Tällanen Suomen oloihin tottunut koira-ihminen olisi noissa paikoissa kuin paratiisissa. Samoin kaupat ja kuppilat tms. sisätila paikat eivät siellä ole heti potkimassa koiraa ulos.

Totta.
Täällä ihmiset rakastavat koiria ja ne ovat yleisesti ottaen todella hyvin hoidettuja ja kasvatettuja.
Koirille kuin koiranomistajille on pelisäännöt.

Koiran täytyy olla tottelevainen ja omistajan velvollisuus on kouluttaa koiransa kunnolla,
muuten saat unohtaa julkiset paikat koiran kanssa -> aina siellä väkijoukossa löytyy joku,
joka kertoo poliisille, että tuo tyyppi ei hallitse~hillitse koiraansa
tai ainakin saa sinut tuntemaan suurta häpeää.

Koirakouluja -ja kerhoja ja clubeja löytyy hyvin.
Kakat on pakko kerätä tai rapsahtaa 36 Euron sakko heti. Täällä on niin paljon poliiseja
katupartiossa, että ei kannata yrittää livistää.

[eppana]

Koirakuumetta podetaan täälläkin  Sydämessä ollu muksusta lähtien parin mopsin kokonen aukko  .

Ehkä vielä joku päivä...

[Tiigris]

Minulla taas kissakuume.  Mutta en vielä voi hankkia, tulevaisuudessa sitten kun on kaikki asiat enemmän järjestyksessä. 

Mun mielestä toi chihu kuulostaa hyvältä.. Onkos asia edennyt?  :
Ne on kyllä sellaisia suloisia nappisilmiä...

[- Kastehelmi -]

Mullakin alko koirakuume nouseen taas kun lueskelin noita viestejä! Mulla (perheellä) on ollu kolme koiraa, keskikokosia/isoja, joten pikkukoirista ei kokemusta löydy. Täytyy vain sanoa Westiestä vielä, tapasin kerran aivan ihanan!!! Niin vilkas, kiltti ja sulonen veitikka. Aina tulee se mieleen kun pikukoirista tulee puhe.
Mulle ja perheelleni koira on aina nimenomaan tullut täyttämään aukkoa, koira-aukkoa  Kun siihen tottuu, että koira on talossa niin ei voisi kuvitellakaan olevansa ilman.

[Asterix]

Mun mielestä toi chihu kuulostaa hyvältä.. Onkos asia edennyt?  :
Ne on kyllä sellaisia suloisia nappisilmiä...

Olimme katsastamassa parissa eri paikassa Yorkieta ja yhdessä paikassa Chihuja.
Kyllä se chihu vain valinnaksi varmistui.

Kovasti olivat suloisia piiperöitä, mutta se pentu olisi pitänyt varata heti
ja me haluamme vielä miettiä ainakin kuukauden päivät, koska tässä on muutamia
muutoksia työelämässä tulossa, että kuinka tässä sumplitaan,
koska se hauveli tarvitsee aluksi todella paljon aikaa.
Myöhemminhän se tulee matkaamaan töihin kanssani.

So, laitoimme hiukan eteenpäin tuota, että saa sen pisu-vaiheen eli sisäsiistiksi opettelun
mukavasti niin, ettei sitä tarvitse töissä tehdä
-ymmärrettävistä syistä. 

[asboo]

Olimme katsastamassa parissa eri paikassa Yorkieta ja yhdessä paikassa Chihuja. Smiley
Kyllä se chihu vain valinnaksi varmistui.

Kivaa, että asia edistyy 
Muista opettaa pentusi olemaan myös yksin kotona. Mikään ei ole naapureista rasittavampaa kuin jodlaava pikku chihu, siis jos asut kerrostalossa... Jos kannat pentua koko ajan mukana siitä voi tulla läheisriippuvainen ja yksinolon opettaminen myöhemmin voi olla aika vaikeaa.

[Asterix]

Olimme katsastamassa parissa eri paikassa Yorkieta ja yhdessä paikassa Chihuja. Smiley
Kyllä se chihu vain valinnaksi varmistui.

Kivaa, että asia edistyy 
Muista opettaa pentusi olemaan myös yksin kotona. Mikään ei ole naapureista rasittavampaa kuin jodlaava pikku chihu, siis jos asut kerrostalossa... Jos kannat pentua koko ajan mukana siitä voi tulla läheisriippuvainen ja yksinolon opettaminen myöhemmin voi olla aika vaikeaa.

No niinpä. Onnekseni mieheni omistaa taloyhtiön, jossa asuntoni on,
joten en tiedä, kuinka paljon naapurit uskaltaa valittaa,
koska mieheni on myynyt ainoastaan muutaman asunnon taloyhtiöstä
ja loput ovat vuokrasopimuksella.

Sain kerran, jo vuosia sitten, eläinsuojelutapauksena 2 vuotiaan kääpiövillakoiran.
Sitä oli pidetty ulkokoirana puolen metrin narun päässä nälkäisenä ilman hoitoa.

Kun se sitten tuli minulle, niin se omi minut niin tiukasti itselleen,
että en voinut edes keskustella kenekään kanssa ilman sen mustasukkaisuus
-ja huomionkipeyskohtauksia!

Jos se jäi hetkeksikään yksin, niin se joutui paniikkiin,
-hätäpissat ja kauhea itku!
Voi naapuriparat!

Sen opettaminen itsenäisemmäksi oli tosi työlästä, koska se jo 2 vuotias
ja kovasti traumatisoitunut. Seurakoiraa ei saisi pitää yksinäisenä ulkokoirana.
Se ei koskaan oikein oppinut siihen, mutta mukautui sitten toisen koiran
myötä, koska siitä toisesta oli seuraa ja sen psyyke oli terve
ja se osasi käyttäytyä, vaikka olin poissa.

Se alkoi matkia sitä toista koiraa ja tuli huomattavasti helpommaksi
-kunhan nyt ensin aina selvisi niistä mustasukkaisuuskohtauksista!

[*Kide*]

Seurakoiraa ei saisi pitää yksinäisenä ulkokoirana.

Niin, ja kuinka yleistä on ottaa koira vain jonkun ulkoisen seikan perusteella ja unohtaa sen alkuperäinen tarkoitus. Vieteistään kun ei yksikään elukka pääse eroon, vaikka kuinka ihminen jalostaisi 

Itselläni oli aikoinaan vastaava juttu, mutta tanskandoggi ja hieman nuorempana sen sain. Kohdallamme kävi niin, että koira kulki matkassa melkein aina mukana ja aiheutti hilpeitä tilanteita toisinaan... varsinkin silloin, kun oikeasti tuli tilanne ettei koira voinut olla matkassa... piti kysellä koiralle "lapsenvahtia" 
Loppujen lopuksi koirani sairastui perinnölliseen autoimmuunitautiin ja lopetimme sen jo ennen 3v.synttäreitä 

[Asterix]

Itselläni oli aikoinaan vastaava juttu, mutta tanskandoggi ja hieman nuorempana sen sain. Kohdallamme kävi niin, että koira kulki matkassa melkein aina mukana ja aiheutti hilpeitä tilanteita toisinaan... varsinkin silloin, kun oikeasti tuli tilanne ettei koira voinut olla matkassa... piti kysellä koiralle "lapsenvahtia" 

 
Minulla oli kanssa babysitter tuolle koiralle välillä,
koska tuli jotain sellaisia tilanteita, joita ei vain voinut hoidella niin, että koira olisi
jäänyt pidemmäksi aikaa yksin, mutta ne alkoi aina niin, että koira itki eteisessä
oven edessä jälkeeni jonkin aikaa, kunnes sitten hyväksyi "babysitterinsä"
ja tilanteen, mutta kävi kuitenkin vähän väliä ovella tarkistamassa ja uikuttamassa,
koska tulen.

Tuosta se ei koskaan oikein päässyt kokonaan eroon,
vaikka ajan myötä tasaantuikin, etenkin toisen koiran myötä.