seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Tuossa eräänä päivänä löysin kaupasta ihanan runokortin:

PUU NIMELTÄ RAKKAUS

Puu nimeltä rakkaus
se uskosta saa voimaa
sen juurina toivo ja luottamus
sen siivet tuulilta suojaa.


Puu nimeltä rakkaus
-se kyynelistä kasvaa
ja surusta versoo elämää.
Se kukkii naurun nuppuja
ja kantaa ilon hedelmää.

Sen lehdet lohtua luovat
-ne soi, kutsuen valaisee
sen varjokin valoa hohtaa,
se juurellensa johtaa-

Pimeään eksyneen.

-Heli Pukki-

Tämä runo antoi minulle idean laittaa tällaisen ketjun tänne puiden, noiden planeettamme "keuhkojen" kunniaksi. Joka on myös hyvänä "jatkeena" Esmiraldan hiidenkivi topicille  . Nostakaamme näitä luonnon elementtejä ja tärkeyttä esille tänne astroon. 

Puut ovat aina olleet hyvin rakkaita minulle. Niissä on jotain käsittämätöntä ja mystistä voimaa sekä viisautta. Niiden viisautta pysähdyn usein "kuuntelemaan" ja ihastelemaan. Puita on todella ihana halia ja pysähtyä istumaan runkoon nojaten. Sellaisia parantavia ja lohtua tuovia ovat. Ovat niin vakaita ja pyyteettömästi rakastavia. Ja puiden tuoksu. 

Rakkaat astrolaiset tulkaa tänne keskustelemaan kaikkea mahdollista puihin liittyen...   

[Rakkauden enkeli]

Miettikääpä muuten miten paljon puita ja miten erilaisia maailmassa onkaan. 

http://scot.net.au/-magictree/images/BearFruitsMagicalTree600.jpg

Puu on suurikokoinen monivuotinen puuvartinen kasvi, jolla on yleensä yksi hallitseva varsi. Pienemmät puuvartiset kasvit, joilla on useita varsia ovat pensaita tai varpuja. Joskus rajanveto voi olla vaikeaa, koska pensailla ja varvuilla on puumaisia piirteitä. Puista muodostuneet metsät peittävät kolmanneksen maapallon maapinta-alasta. Maapallon metsissä on noin 45 000 eri puulajia, valtaosaltaan lehtipuita. Puulajitiede tunnetaan termillä dendrologia.

Puuaines on jällestä sisäänpäin kasvavaa solukkoa. Puutavara on puusta, erityisesti puun rungosta, saatavan puuaineen yleisnimitys raaka-aineena ja kaupallisena tuotteena.

Biologia
Puun tärkeimmät osat ovat juuret, runko, oksat ja lehdet. Maanalaisten juurien avulla puu saa vettä ja ravinteita. Puun runkoa ja rungosta kasvavia oksia peittää kuori, joka suojaa puuta. Kuori koostuu nilasta ja jällestä. Jälsi kasvattaa puusolukkoa sisäänpäin ja nilaa ulospäin. Puun lehdet ovat yleensä vihreitä, mutta niiden väri, koko ja muoto voivat vaihdella. Lehtien viherhiukkasissa (klorofylli) tapahtuu yhteyttämisreaktio, jossa vedestä ja hiilidioksidista syntyy auringosta saatavan energian avulla happea ja glukoosisokeria puun ravinnoksi.

Puut lisääntyvät eri tavalla, yleisin on lisääntyminen siementen avulla. Jotkut puut vesovat jolloin uusi puu on perimältään sama kuin vesonut puu. Myös irronneet osat voivat alkaa kasvaa. Juuri istutettu puu on taimi, hieman kasvanutta voidaan sanoa vesaksi. Kaadetusta puusta jää kanto. Sahan ja kirveen lisäksi puun voi kaataa metsätyökoneella, se voi kaatua tai mennä poikki myös salamaniskusta, tai tuulenpuuskasta, mikäli itse puu tai sen juuret ovat lahot. Trombi voi kaataa terveenkin puun.

Kun puu kaatuu - tai kaadetaan - niin, että se jää nojaamaan toiseen, vielä pystyssä olevaan puuhun, ilmiötä kutsutaan konkeloksi, tai konkeloon jäämiseksi. Pystyyn kuivunut puu on kelo. Maahan kaatunut ja siihen lahoamaan jäänyt puu on lieko tai maapuu. Lieon hajoaminen kestää kymmeniä vuosia. Maatumisen nopeuteen vaikuttavat maaperän ravinteisuus tai karuus siten, että lieko maatuu nopeammin ravinteikkaassa maassa, missä hajottajia on enemmän. Myös puulaji vaikuttaa lahoamisnopeuteen. Yleensä lehtipuut maatuvat nopeammin kuin havupuut. Puun hajottamiseen osallistuvat muun muassa sienet, bakteerit ja hyönteiset.

Kannosta voidaan laskea vuosirenkaat eli lustot, joista nähdään puun ikä. Vuosirenkaista näkee myös minä vuosina on ollut hyvä vuosi, eli puu on kasvanut hyvin myös paksuutta. Lustoista voidaan laskea taaksepäin hyvät ja huonot kasvuvuodet. Kun tunnetaan joidenkin puuyksilöiden tarkka ikä, voidaan niiden perusteella laatia kalenteri. Suomen vanhojen kirkkojen ikää on pystytty selvittämään tutkimalla rakennuspuiden lustoja (vuosirenkaita).

Lehtensä varistavilla puilla lehtivihreä vetäytyy syksyn tullessa puun runkoon, jonka jälkeen lehdet vaihtavat väriään keltaisen ja mahdollisesti punaisen sävyihin ennen kuin putoavat puusta. Ilmiötä sanotaan ruskaksi. Ruskaan vaikuttavat kuluneen kesän kuivuus tai sateisuus, ilmojen jäähtymisen nopeus, ja mahdolliset yöpakkaset.

Osa puista on ikivihreitä, eli ne säilyttävät lehtensä vihreinä ympäri vuoden. Suomessa ikivihreät puut ovat havupuita, mutta etelämpänä, esimerkiksi Välimeren maissa, on runsaasti myös ikivihreitä lehtipuita. Ikivihreät puut uusivat osan lehdistään (neulasistaan) joka vuosi.

Osalla puista on hyvin voimakas siitepöly, joka allergisoi kuivina ja lämpiminä alkukesinä. Tällaisia ovat esimerkiksi pähkinäpensas, koivut ja lepät

Puiden käyttö
 
Kaadettuja puitaMonia puulajeja käytetään koristekasveina. Kukkiva ja sirorakenteinen puu on pihan kaunistus. Elävä puu antaa näkösuojaa. Puu suojaa liialta auringon paahteelta ja tuulelta. Vahvarunkoista puuta, jossa oksat ovat sopivan harvassa, voidaan käyttää kiipeilypuuna, tai oksistoon voi rakentaa majan.

Puusta voidaan juoksuttaa keväisin mahlaa, esimerkiksi vaahterasta saadaan vaahterasiirappia, ja koivusta ksylitolia, koivusokeria. Kumipuusta saadaan kautsua. Mäntyjä kaulaamalla, eli kaarna ja nilakerros osittain poistamalla, on saatu ne tuottamaan tervasta, josta puuaineesta on sitten valmistettu tervaa. Kaadettuna puusta saadaan puupolttoainetta, hyvä polttoarvo on vuoden päivät kuivahtaneella puulla, joka on pinottu ilmavasti liiteriin.

Puu on tärkeimpiä käytettyjä rakennusmateriaaleja, sitä on helposti saatavilla ja se on kevyttä, lujaa ja helppoa työstää. Puun lämmöneristyskyky on parempi kuin betonin tai teräksen. Kosteus saa puun turpoamaan, ja jatkuva kosteus voi aiheuttaa lahoamista, kosteisiin oloihin tulevat puurakenteet kuten laiturin osat voidaan suojata ympäristöystävällisesti lämpökäsittelemällä tai kemiallisesti painekyllästämällä. Puu muuttaa rakenteissa ollessaan kosteuden ja lämmön vaikutuksesta jonkin verran muotoaan, mikä tulee ottaa huomioon rakennettaessa.

Puulajeina tässä on luokiteltu Suomessa luontaisesti puina tai pensaina kasvavat puumaiset kasvit. Viljeltyjä ja viljelykarkulaisia ei ole tässä määritelty luontaisesti kasvaviksi puiksi.

Lehtipuut

-rauduskoivu
-hieskoivu
-tervaleppä
-harmaaleppä
-haapa
-kotipihlaja
-suomenpihlaja
-ruotsinpihlaja
-teodorinpihlaja
-tuomi
-metsälehmus
-vaahtera
-tammi
-saarni
-vuorijalava
-kynäjalava
-metsäomenapuu
-orapaatsama
-korpipaatsama
-tylppäliuskaorapihlaja
-suippoliuskaorapihlaja
-raita
-halava
-jokipaju
-mustuvapaju
-outapaju
-talvikkipaju
-vaivaiskoivu
-lehtokuusama
-pähkinäpensas

Havupuut
-kataja
-euroopanmarjakuusi
-kuusi
-metsämänty

Muita puulajeja

-tiikki
-jalopähkinät
-punatammi
-valkotammi
-iroko
-pyökit 
-mahonki
-abatsi
-saarni
-tiikki
-kirsikat
 -doussie
-jatoba
-merbau
-anian
-balsapuu
-eebenpuu
-wenge
 -douglaskuusi
-lehtikuuset
-punapuu
-salava
-eukalyptukset

 

http://img.timeinc.net/time/photoessays/2008/trees/franklin_trees_01.jpg
http://www.onearth.org/files/onearth/article_images/08spr_trees_01_h_slideshow.jpg
http://photo.net/photo/pcd2488/maple-trees-12.4.jpg
http://www2.slac.stanford.edu/tip/2005/may6/trees-web.jpg

[Viper Venus]

Monissa paikoissa, eri kulttuureissa ja aikakausina on neuvottu, että jokaisen ihmisen olisi hyvä istuttaa elämänsä aikana ainakin yksi puu. Neuvo on viisas - etenkin nykyajan tehohakkuiden aikana.

Puista yleisesti sen verran, että itse nautin todella paljon metsässä tai ylipäätään puiden lähellä kävelemisestä ja oleilusta. Puiden läsnäolo saa aikaan rauhallisen, tasapainoisen olon ja purkaa stressiä. Lisäksi metsissä on raikkaampi ilma ja mukavampi hengittää.

[Rakkauden enkeli]

Monissa paikoissa, eri kulttuureissa ja aikakausina on neuvottu, että jokaisen ihmisen olisi hyvä istuttaa elämänsä aikana ainakin yksi puu. Neuvo on viisas - etenkin nykyajan tehohakkuiden aikana.

Puista yleisesti sen verran, että itse nautin todella paljon metsässä tai ylipäätään puiden lähellä kävelemisestä ja oleilusta. Puiden läsnäolo saa aikaan rauhallisen, tasapainoisen olon ja purkaa stressiä. Lisäksi metsissä on raikkaampi ilma ja mukavampi hengittää.

Ihanaa, tottakai toinen härkä tuli tänne heti kommentoimaan.    Kiitos, olen samaa mieltä tuosta mitä kirjoitit. 

[Esmiralda]

Tuota öh...Kuunsolmu Härässä tässä.

Rakastan puita! Varjelen kotini kuningatarkoivua kuin silmäterääni, hoidan tuhkalla ja haliskelen, juttelen.

RV, tuossa sinun listassasi ei ole kynsijalavaa, joka minulla kasvaa ikkunani edessä, tosin melkein pensaana vasta, mutta selvinnyt jo kolme talvea, ihanat tuuheat lehdet! Vai olisinko saanut väärää tietoa. Jos se onkin kynäjalava?

Katselin kerran ihanan ohjelman Kiinan vanhimmista puista. Voi sitä tarinaa! 

[pirjoha]

Jotain hyvää tullut tehtyä, olen istuttanut monia puita kesätöissä ollessani

[Tiigris]

Puut ovat minullekin hyvin rakkaita!

Voi miten paljon vietinkään aikaa lapsuudessa naapurin (mummolan) pihassa
omenapuissa kiipeillen siskojen ja kissojen kanssa kilpaa. 
Minä tietenkin vauhdikkaana  ja hieman uhkarohkeana  kiipesin aina korkeammalle kuin siskoni. 
Omenapuut olivat kaikki erilaisia, niillä oli eri tunnelmat,
ja muistan vieläkin tasan tarkkaan miten kahden lempipuuni oksat sijoittuvat
ja millä tavalla niihin pääsi parhaiten kiipeämään. 

Tietenkään siinäkään pelissä ei haavereilta säästytty,
useimmiten selvittiin säikähdyksellä, mutta kerran sain aivotärähdyksen, kun putosin liukkaalta oksalta
ja löin pääni maahan...
Siitä muutama päivä, niin keikuin taas ylimmällä oksalla
ja enoni huuteli alhaalta että olehan nyt sitten varovainen siellä.
En minä mitään kuunnellut. 

Samassa pihassa oli ja on edelleen, hyvin suuri vaahtera.
Sinne en päässyt kiipeämään ennen kuin ala-asteen loppupuoliskolla,
kun olin saanut hieman enemmän pituutta ja voimia heilauttaa jalan sen paksun alimman oksan yli.

Mutta kerran kun siihen puuhun pääsin, niin siellä vietin paljon aikaa myös.
Tunnelma korkealla vaahteran oksien ja vihreän lehtiverhon suojassa oli uskomaton.
Se oli hyvä paikka mennä myös piiloon heinätöiden aikaan.... :

Koin kyllä kerran pahan shokin kun päästyäni melko korkealle,
huomasin että olen yltäpäältä täynnä pikku muurahaisia ja koko puun runko vilisee niitä. 
Melko vauhdikkaasti tulin alas ja juoksentelin sekopäisenä ympäri pihaa huutaen,
huitoen pudistellen murkkuja vaatteistani...

Lapsuuden muistoissani "rakkain" puu on omassa pihassamme oleva suuri kuusi,
vaikka siihen ei voinut kiivetä.
Joskus aina ryömin sinne alimpien oksien alle ja mietin,
että tällaista mahtaa olla menninkäisten elämä. 

Äiti opetti minut jo lapsena halailemaan puita.
Hän halaa varmaan joka päivä meidän muutamaa suurta pihamäntyämme.

Rakas minulle on myös pihalehmuksemme, koska se oli kissamme lemppari-kiipeilypuu. 
Kun olin pieni, se puu oli ihan pikkuinen.
Nyt se on jo kaksi kertaa niin korkea kuin meidän autokatos.
Puiden kasvusta huomaa hyvin ajan kulun. 

Isäni opetti minulle joskus, että puiden juurakko on kuin tietoverkosto.
Puut pystyvät kommunikoimaan metsän laidasta toiseen laitaan juuriverkostoa pitkin.
Metsällä on yhteinen tietoisuus.

En yhtään ihmettele miksi isän muistopuu on minulle paljon tärkeämpi,
kuin hautakivi. 
Hänellä on kaksi muistopuuta,
toinen Virossa ja toinen meidän kotikaupungissa kaupunginpuistossa,
jonka isäni on suunnitellut.
Äiti valitsi puun lajiksi ruotsin pihlajan. Sekin on kasvanut jo paljon.

Myös pylväshaapoja ihailen, koska isä käytti niitä suunnitelmissaan hyvin paljon.
Onhan niissä suoraan taivaisiin kohoava majesteettinen muoto.

Puut ovat ihmeellisiä, niillä on kaikilla ihan omat luonteensa.
Tunnelma kuusimetsässä on aivan toinen kuin koivikon keskellä.
Nautin suuresti kävelyretkistäni luonnonsuojelualuella,
kun tuo metsä on niin ikivanha.
Hengittäessä sitä ilmaa oikein tuntee, miten "suurta viisautta ja rauhaa"
leijailee ilmassa.. Puiden hiljaista viisautta ei voi kuin kunnioittaa.

[Esmiralda]

Isäni opetti minulle joskus, että puiden juurakko on kuin tietoverkosto.
Puut pystyvät kommunikoimaan metsän laidasta toiseen laitaan juuriverkostoa pitkin.
Metsällä on yhteinen tietoisuus.

Voi kun kaunis juttu sinun isältäsi, Tigris!! 

[asboo]

Monissa paikoissa, eri kulttuureissa ja aikakausina on neuvottu, että jokaisen ihmisen olisi hyvä istuttaa elämänsä aikana ainakin yksi puu.

Muistan elävästi kun olin isäni kanssa istuttamassa mäntyjä kauan sitten. Hänellä oli se sama mantra jota hän hoki jokaisen taimen jälkeen :"latva nousee korkealle, juuret syvään mullan alle". Ja minähän siitä tietenkin hermostuin, että tarviiko sitä samaa koko ajan hokea. No, männyt ovat nyt jotain 15v vanhoja ja kasvaneet hyvin, joten kai tuo mantra sitten auttoi.

Itse olen kuljeskellut aiemmin paljonkin metsässä metsästyskoirieni takia ja ei ole mitään niin rauhoittavaa kuin metsän hiljaisuus, puiden havina tuulessa ja metsän tuoksu. Joskus tulee aivan ihania jotenkin erikoisia puita vastaan joita jää kauaksi aikaa tuijottamaan. Nykyään käyn harvemmin metsässä, yleensä silloin kun haen tasapainoa elämääni.

Pienenä tykkäsin kiipeillä puihin ja leikin Tarzania, taisin olla aika rasavilli...

En sitten tiedä onko tämä totta, mutta eräs nainen kertoi minulle, että jos kaataa hyvin vanhan puun, joku vanha ihminen lähistöltä kuolee kohta sen jälkeen.

[Ippuska]

  Täällä vielä yksi lapsena rasavilli ja puissa kiipeillyt 

Pihallamme oli kaunis kolmihaarainen kiipeilyvaahtera, johon me lapset kiipeilimme välillä jopa lieasta karannutta äkäistä pässiä pakoon   

Lapsuudesta rakkaat puut ovat myös korkea kotikoivu ja suuret tuoksuvat sireenit, joiden keskelle teimme majoja.
Naapurin pojat olivat rakentaneet ylös puihin majan läheiseen metsään ja saimme sielläkin vierailla bestikseni kanssa.

RAKAStan puita ja metsiä 

[Rakkauden enkeli]

Kiitos ihanista kertomuksistanne. 

Joskus tulee aivan ihania jotenkin erikoisia puita vastaan joita jää kauaksi aikaa tuijottamaan.

[/color][/i][/b]

Itselleni käy samoin. Toisilla puilla tuntuu olevan enemmän "asiaa" kuin toisilla. Se on aika jännä tunne.  :

[maarita]

Lapsuudenkotini pihamaalla kasvoi neljä suurta koivua.
Yksi kaikkein suurin oli minulle hyvin tärkeä. Sen riippaoksat ulottuivat kesällä lehtien painosta melkein maahan asti. Se oli tyvestä niin paksu, ettei kahden aikuisenkaan kädet yltäneet sen ympäri.

Minä haaveilin usein sen alla maaten selälläni ruohikossa. Painoin poskeni sen karheata kylkeä vasten kuin kuunnellen sen sanomaa.

Kun olin jo iso tyttö, isäni aikoi kataa koivun, koska se imi kaiken ravinnon viereisestä peltoalueesta.
Minä vastustin sitä niin kovin, että uhkasin lähteä ikuisiksi ajoiksi pois jos se kaadettaisi.
Niinpä koivu sai jäädä paikoilleen, mistä olin kiitollinen.

Myöhemmin tuo lapsuuden pihapiiri on autioiunut ja koivukin on tukahtunut niin, että vain yläoksissa on enää lehtiä.
Kävin siellä muutama vuosi takaperin, ja tuntui aika oudolta nähdä koivuni rapistuneena.
Kiitin kuitenkin sitä lapsuuden kaveruudesta.

Nyt tämän uuden asuntoni parvekkeen puolella on myös suuria koivuja, joten tuntuu ihan kotoisalta. Ihan kuin ne olisivat odottaneet minua niiden luokse. 

[Neela]

Suurten puiden kaato alkoi Kaivopuistossa

Julkaistu: 20:52

Antti Manninen
helsingin sanomat
OUTI PYHÄRANTA


Eteläisten kauupunginosien yhdistyksen entinen puheenjohtaja Kaija Santaholma suri hänen mielestään elinkelpoisten puiden kaatamista.

Kaivopuiston itälaidan uudistus alkoi maanantaina suurten lehmusten ja saarnien kaadolla Isolla Puistotiellä Helsingissä.

Tien pohjoisosa raivataan ensin. Työ jatkuu ensi vuoden puolella tien eteläpäässä.

Uudet puut istutetaan kaadettujen tilalle ensi keväänä ja vuoden kuluttua syksyllä. Sitä ennen kadun kunnallistekniikkaa ja puiden kasvualustat uusitaan perusteellisesti.

Eteläiset kaupunginosat -yhdistys on kiivaasti vastustanut puukujan uudistamista kertaheitolla.

Yhdistyksen entinen puheenjohtaja Kaija Santaholma oli maanantaina katsomassa kaadettujen lehmusten kantoja ja pinottuja puunrunkoja. Hän ei vieläkään suostunut uskomaan, että niiden kaataminen oli tarpeellista. "Tuntuu kuin isoisä olisi murhattu", hän murehti.

Santaholma osoitti suuren lehmuksen kantoa, jonka keskellä oli iso reikä, mutta reunat kovaa puuta. "Olen nähnyt Hollannissa, että hyvällä hoidolla tällaisten puiden elämää voidaan jatkaa jopa 50 tai sadalla vuodella. Siellä on onttoja puita, joiden sisään ihminen mahtuu."

Hän vakuutti, että kovan pintakerroksen ansiosta puu pysyy hengissä. "Tietysti latvusta pitää silloin keventää leikkauksilla."

Helsingissä on päätetty vuosien kinastelun jälkeen, että Ison Puistotien puukuja uudistetaan kertarysäyksellä. Vain kuusi lehmusta säästetään Kaivohuoneen luona. Projektipäällikkö Kari Harju kertoi, että kujanteelle istutetaan yhteensä 170 uutta lehmusta, jotka ovat 5–7 metriä korkeita. Niiden ympärysmitta on 35 senttiä metrin korkeudella maasta.

Kaivopuistoon olisi Santaholman mielestä pitänyt istuttaa ainakin kymmenen metriä korkeita lehmuksia, joita kasvaa kaupungin puutarhassa Konalassa. Ne on kuitenkin Harjun mukaan tarkoitettu kadunvarsien puurivistöjen aukkojen paikkaukseen, ei kokonaisten kujien uudistamiseen.

Tavoitteena on Harjun mukaan alkuperäinen yhtenäinen puukuja. Ison Puistotien yhtenäisyys katosi Santaholman mukaan jo sodan aikana pommituksissa, eikä sillä ole enää merkitystä.

Voi, voi, vähän surulliselta tuntuu "vanhusten" puolesta. 

[Rakkauden enkeli]

Sääli tuota Kaivarin puiden kaatoa. 

[Esmiralda]

Olen varjellut tuota pihani pohjoisen viereistä metsää, kun siinä on kauniita koivuja, juuri niitä joita hoidamme tuhkalla ja halauksilla. Kun puhuin siitä naapurin emännälle, niin tulikin ilmi, että isäntä rakastaa puita niin paljon, että kyyneleen vierittää jokaisen kaatamansa puun kohdalle.

Joten mikä yhteisymmärrys meillä! 

Nyt hieman peloittaa, sillä kun myrskyt tulevat, voi olla, että saamme jonkin puun niskaamme tästä rakkaudesta puihin.

Luulenpa että etelässä ainakin kaatuu puita ilman hakkaamatta. Usein se hakkaus on myös hoitamista, lopettaa vanhojen puiden kitumista ja antaa uudelle tilaa.