seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Tässä teille hyvä artikkeli kyseisestä aiheesta uusimmasta Minä Olen lehdestä 4/2008. Artikkelin on kirjoittanut kulttuurituottaja Mauri Lehtoranta:

HURAHTANUT, VALAISTUMISEN KOKENUT VAI VALAISTUNUT?

Hurahtamisesta, valaistumisesta ja muista tajunnallisista henkisistä kokemuksista keskustellaan useinmiten mielikuvien, ulkoisten kokemusten ja ennakkoluulojen tasolla. Kun keskustelupiiriin tulee ihmisiä, joilla on näsitä kokemuksista henkilökohtaisia havaintoja, keskustenlun sävy yleeensä muuttuu suvaitsevammaksi ja kunnioittavammaksi.

Eri lähteistä ja kulttuureista saadut viestit kertovat yksiselitteisesti siitä, että tajunnan laajenemiskokemuksia on vaikea kuvata. Niistä ei aina olla valmiita puhumaan lainkaan. Hurahtamisessa niinkuin valaistumisessakin on kyse henkisen heräämisen, tajunnan laajenemiskokemuksen eri asteista. Hurahtamista voisi kuvata tajunnan laanemisen lähtölaukaukseksi ja valaistumisen kokemusta jo jonkin asteiseksi päämääräksi tajunnan kirkastumisen tiellä.
Hurahtamisen ja valaistumisen väliin sijoittuu ilmiö, jota kutsun valaistumiskokemukseksi. Valaistumiskokemus on hetkellinen ja ohimenevä. Yleensä se jättää pysyvän voimakkaan muistijäljen. Se saattaa olla muistutus edellisissä elämissä saavutetuista vastaavista kokemuksista. Se on muistutus päämäärästä ja siitä, että ollaan oikealla tiellä.
Valaistuminen taas on tajunnan laajentumusta, joka on pysyvä tila. Senkin taso syveneee ja muuttuu. Valaistumiskokemusta voi verrata taskulampun hetkelliseen välähdykseen- valaistumisessa valot jäävät pysyvästi päälle.
Hurahtaminen on oman kulttuurimme luoma, epämääräinen, arkinen käsite. Sitä käytetään uskoon tulemisesta. Se on yhtäkkinen tajunnantilan muutos, joka seuraa siitä, että henkinen todellisuus avautuu ja puhuttelee ihmistä.
Teosofiassa ja itäisisssä henkisisssä traditioissa käytetään tätä termiä. Puhutaan, että ihminen on päässyt kosketuksiin oman korkeamman minänsä kanssa. Sitä kutsutaan myös Kristus-tietoisuuden syntymiseksi. Valaistumiskokemus edeltää valaistumista, ja antaa esimakua siitä millaisessa tilassa valaistunut voi pysyvästi olla.
Ajallemme tyypillistä on, että ihmiset vierastavat ja pelkäävät sekä hurahtamista että valaistumiskokemusta. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka jossain elämän tilanteessa haluavat hurahtamisen uhallakin tulla uskoon, koska kokevat sen viimeiseksi mahdollisuudeksi pelastautua vaikka alkoholismilta tai epätoivoisesta huumekoukusta.
Henkisissä pyrkijöissä on myös niitä, jotka pelkäävät hurahtamista niin paljon, että mieluummin jättävät kaikki pyrkimyksensä sille tasolle ja jäävät teretisoimaan asioita ja tieteellisen viileästi tutkimaan näitä elämän suurimpia mysteerejä. Tämän tien ääripäässä voi nähdä tapauksia, jossa ihminen on valmis ennemmin jopa luopumaan elämästään kuin hurahtamaan, kun luulee joutuvansa naurunalaiseksi.
Joidenkin ihmisten on vaikea nöyrtyä Elämän edessä. Hurahtaminen, niin kuin jo sanakin ilmaisee, näyttää ulkopuolisista selittämättömältä sekoamiselta. Ihminen näyttää joutuneen tekemisiin voimien kanssa, joita ei hallitse.
Myös valaistumiskokemusta oudoksutaan. Siihen suhtaudutaan itämaisena kummajaisena tai jonkinlaisena new age -haihatteluna. Se voi ajatuksena houkuttaa ja siitä saatetaan leikillisesti puhua trendikkäänä asiana. Se koetaan hienoksi, tavoiteltavaksikin, mutta lopulta se jää etäiseksi ja vieraaksi.
Kaikissa tajunnanlaajenemisen kokemuksissa on olennaista, että ne ovat henkilökohtaisia ja hyvin vaikeasti kuvattavia. Ihminen on tekemisissä sellaisen ilmiön kanssa, jota hän ei täysin ymmärrä. Se pelottaa. Toinen näkökulma tähän yleismaailmalliseen ilmiöön on, että näistä kokemuksista on myös puhuttu ja kirjoitettu paljon, niitä on yritetty selittää tavan takaa.
Kun professori Jaakko Hämeen-Anttila kertoi islamin perusteista ja esoteerisesta islaminuskosta suufilaisuudesta, hän sanoi, että islamissa ei saa puhua Jumalasta, Jumalan kokemisesta. Siksi Islamissa on valtavasti kirjallisuutta, joka puhuu tästä asiasta kiertoilmaisuin ja vertauskuvin. Tämä ilmiö on tuttu eri uskonnoissa. Meillä kaikillahan on yksi, sama Jumala. ARTIKKELI JATKUU...

[Rakkauden enkeli]

Extreme-kokemus

Kertomuksia on monia,koska kokemuksia on monia. Kaikille kokemuksille on ominaista se, että tällaiset suuren voiman kokemisen hetket, nousun hetket, ovat askelmia ihmisen todelliseen kukois-tukseen. Kaikki nämä hetket ylistävät Korkeinta Voimaa, Luojaa, Allahia, Jumalaa, Buddhaa jne. millä tahansa nimellä me korkeinta voimaa kutsumme.
Tarkastellessamme näitä askelmia voi lähteä ajatuksesta, että ihminen ei ole vain fyysinen olento, joka ontäällä kokemassa ajoittaisia välähdyksiä hengestä. Jokainen meistä on henkinen olento, jonka koti on hengen valtakunnassa ja jonka tehtävänä on tulla tästä asiasta tietoiseksi täällä maailmassa ja kasvaa ilmentämään tätä hengen valtakuntaa ja sen lainalaisuuksia omassa elämässään. Tehtävämme on tuoda hengen valtakuntaa tänne, jotta me kaikki pääsisimme kasvamaan tästä pimeyden, väkivallan, vihan ja kärsimyksen maailmasta veljeyteen, rakkauteen ja valoon.
Tajunnan laajeneminen on aina sitä tavoittelevalle paradoksaalinen kokemus: pelottava ja houkutteleva. Uskoon tuleminen tai valaistumiskokemus ovat sen kokeneiden ihmisten mukaan ihaninta, tärkeintä ja merkittävintä, mitä ihmisen elämässä voi tapahtua aivan riippumatta kokemuksen henkilökohtaisesta sisällöstä.
Totuuden verhon raottuminen, koko ihmisen tietoisuuden kirkastuminen on aina mullistava kokemus. Kyseessä on uudestisyntyminen. Kun kosminen todellisuus puhuttelee ihmistä, Jumala puhuttelee ihmistä, se ei ole tavallinen kokemus. Se jos mikä on äärimmäinen eli extremekokemus.
Tajunnan laajenemisesta voidaan käyttää myös ilmaisua tietoisuuden kirkastuminen. Se on välähdys todellisuudesta, jota emme näe täällä maajaan eli harhan maailmassa. Emme näe, että on olemassa toinen, merkityksellisempi todellisuus näkyvän maailman takana. Se lomittuu siihen mystisesti ja ohjaa sitä näkymättömällä tavalla.
Tajunnan laajenemiselle on tyypillistä, että emme tiedä päivää emmekä hetkeä. Kukaan meistä ei voi sanoa milloin on se hetki, jolloin Jumala tai Pyhä Henki haluaa puhutella ihmistä. Mutta kun ihminen antautuu tähän puhutteluun, kun sallii sen, rukoilee tai tahtoo koko sydämestään Jumalan puhuttelevan itseään, tajunnan valaistuminen voi tapahtua.
Jumalallinen kirkkaus, viisaus ja totuus valaisevat silloin ihmisen tajunnan. Ne täyttävät ihmisen tajunnan kaikella voimallaan, kuvilla ja rajattomilla mahdollisuuksilla. Korkeampi tietoisuus näyttää ihmiselle, mikä on maailmankaikkeuden todellisuus, mikä on ihmisen, mikä on sinun elämässäsi tärkeää. Totuuden kirkas valo ja ilo herättävät ihmisen pimeydestä ja unesta ja paljastavat jotain maailmankaikkeuden todellisuudesta.

Paljonko voimme ottaa vastaan valoa?

Ihmisen tajunta ei voi ottaa vastaan enempää valoa ja viisautta kuin mitä hänen tajuntansa kykenee vastaanottamaan ja ymmärtämään. Teosofisen seuran perustaja, mestarien oppilas Helena Petrovna Blavatsky kuvaa valaistumista vertaamalla ihmisen normaalitilaa pimeään huoneeseen, jossa ihminen haparoi esineiden keskellä yrittäen löytää maailmasta ja elämästä jotain järkeä ja järjestystä. Valaistumisessa tapahtuu se, että joku sytyttää valon huoneeseen, ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa ja huoneessa ovat kaikki tavarat paikoillaan ja kohdallaan.
Hurahtamiseen sisältyvä ongelma syntyy vasta tapahtuman jälkeen. Ihmisellä ei ole useinkaan ollut mitään selkeää käsitystä elämän tarkoituksesta. Hän on enemmänkin karttanut hengellisyyttä. Hän on saattanut viettää vaikka minkälaista elämää, kulkenut niin sanottua laveaa tietä, tai on niin nuori, että asiat eivät ole vielä ehtineet hahmottua.
Ihmisellä voi olla jonkinlainen muistiin painunut kokemus siitä, miten esimerkiksi kirkko on selittänyt näitä asioita. Kun tällainen ihminen kokee – usein kompuroituaan aikansa elämän pimeissä huoneissa – joutuneensa nurkkaan ja rukoilee avuksi Jumalaa tai Jeesusta viimeisessä hädässään, saattaa hänen kohdalleen osua uskoon tulemisen armo. Jumalainen tietoisuus valaisee hetkeksi ihmisen tajunnan ja hän näkee hetken sisäisen huoneensa kirkkaassa valossa. Silloin ihminen alkaa etsiä selitystä tälle ihmeelliselle tapahtumalle. Eikä hän tiedä muuta selittäjää kuin jonkin lahkon, helluntai- tai Jehovien seurakunnan tai kirkon. Nämä sitten selittävät ihmiselle, että nyt sinä olet pelastunut. ”Jeesuksen sovintoveressä sinä olet puhdis-tunut”.
Tämän tapaisia kirkollisia sloganeita käytetään, joita tämä kosmista kokemusta maistaa saanut ei oikein ymmärrä. Mutta hänelle sanotaan: ”Nyt sinun täytyy julistaa muillekin tätä Jumalan pelastustapahtumaa ja Jumalan armoa”. Ja tämä ihminen saattaa jäädä selityksensä kanssa tähän. Me näemme näitä ”hurahtaneita” asematunnelissa ja kaduilla huutelemassa ”Jeesus pelastaa!”, ”Ottakaa Jeesus vastaan, että ette joudu kadotukseen”.
Heidän ilosanomansa, tuo valtavan ilon, onnen ja autuuden kokemuksensa voi supistua ahtaaksi, ahdistavaksi, mustavalkoiseksi henkilökohtaisen pelastumisen sanomaksi ja toisaalta- siltä näyttää -myös tuomion sanomaksi. Ihminenhän tuntee ja hänelle sanotaankin, että hän tässä on pelastunut ja muut eivät. Ongelmaksi muodostuu dogmi, että toiset pelastuvat ja toiset joutuvat iankaikkiseen helvetin tuleen. Tämä selittää hyvin myös sen, miksi hurahtaneisiin suhtaudutaan niin kiusaantuneesti.
Ajatellaan tilannetta, jossa joku tulee kirkkaine silmin julistamaan evankeliumin ”ilosanomaa”: ”Ota sinäkin Jeesus sydämeesi, niin pelastut”. No mitenkäs sen siinä nyt sitten otat ja jos et ota niin olet iankaikkisesti tuomittu, joudut kadotukseen ja helvettiin, jossa on loputon itku ja hammasten kiristys! Tällainen Jeesuksen kadulla myyminen ei ole kovin nykyaikainen markkinointikampanja.

Hurahtanut voi joutua myös vaikeuksiin omiensa kanssa. Häntä saatetaan painostaa pysymään omassa seurakunnassaan tai lahkossaan. Sen ulkopuolella kun ei ole pelastusta. Epätietoisuuteen liittyy vielä se, että tajunnan laajenemistapahtuman vaikutus ihmisen tietoisuudessa hiljaa ilman selitystä hiipuu, eikä ihminen yleensä voi jäädä autuuden tilaan pitkäksi aikaa. Voi tietysti käydä onnekkaamminkin. Ihminen voi saada oikeanlaista opastusta hengellisiltä veljiltään. Mutta uskontojen uhreja on myös paljon.
Entä mitä tapahtuu valaistumiskokemuksessa. Tällaisen kokemuksen saavaa ihmistä voi kutsua totuuden etsijäksi. Hän hakeutuu tai joutuu elämän kuljettamana tilanteisiin, joissa totuus elämän tarkoituksesta ja ihmisen ja Jumalan paikasta siinä alkaa kiinnostaa. Hän saa tietää tai uskoo ja aavistaa, että totuus ei ole vain yhden uskonnon tai uskontokunnan omaisuutta. Totuuden täytyy olla jotain enemmän, jotain kattavampaa. Hän tutkii, uskontoja ja maailmankatsomuksia, filosofiaa jne. Lopulta tutkimukset ja kirjat eivät enää vie eteenpäin. Kirjojen ohjeita ja viisaiden mestareiden etiikkaa on ruvettava noudattamaan käytännössä. Asioiden totena pitäminen, se että uskoo ajatuksissaan, ei ole uskoa. Todellinen usko on toimintaa ja tekoja.
Tällä tiellä, jota teosofia kutsuu puhdistuksen tieksi, ihminen kulkee jonkun suuren henkisen opettajan viitoittamana. Totuuden etsijä voi joutua tilanteeseen, jossa hän käsittää, että omat voimat eivät riitä. Hän on liian heikko. Hänen täytyy saada apua. Hän etsii ja pyytää apua. Silloin apu voi hänelle tulla. Jumalainen viisaus valaisee hänen tajuntansa ja hän saa kokea valtavan taivaallisen voiman ja ilon tunteen. Hän on astunut elämänsä suurimman askeleen henkisellä tiellä.
Hän näkee miten tärkeää on rakkaus ja veljeys. Valaistumisen kokemus on yleensä valtava kosminen ykseyden ja veljeyden kokemus. Hän ehkä näkee uusin silmin ne yhteiskunnan hylätyt, jotka tulevatkin ensimmäisiksi. Ihminen tuntee luissaan ja ytimissään, että hän on yhtä kaikkien maailman ihmisten kanssa. Hänen lukemiensa pyhien kirjojen viisaus alkaa vähitellen paljastua. Hänen sydämessään vallitsee rakkaus ja anteeksianto.
Tämän jälkeen nousee vähitellen kysymys: Mitä sitten? Valaistuneen ihmisenkin ongelma on se, ettei hän kovin pitkäksi aikaa voi jäädä näiden korkeiden kosmisten energioiden valtaan. Tuo valtava ykseyden ja rakkauden täyttämä valaistumiskokemus voi totuudenetsijässä himmetä, mutta jos hän osaa sitä elämässään hyödyntää, hänelle jäää pysyvä henkinen pääoma, talentti. Hänen kapasiteettinsa kasvaa ja hän voi käyttää sitä monenlaiseen rakastavaan palvelutyöhön – sosiaaliseen auttamiseen, opettamiseen, kaikkeen luovaan- ja taiteelliseen työhön.

Valaistumiskokemus uuden elämän alku

Tällaisessa Kristustietoisuuden leimahduksessa, joita hurahtaminen ja valaistumiskokemus ovat, on yhteisiäkin tekijöitä. Kokemusten seurauksissa on kuitenkin eroa. Ns. hurahtanut tai uskoon tullut ihminen, ajattelee pelastuneensa, pääsevänsä kuoleman jälkeen taivaaseen, hän tuntee olevansa lunastettu, perille päässyt. Valaistumiskokemuksessa taas ihminen pääsee kokonaan uuden elämän alkuun. Hän tulee ensi kerran vakuuttuneeksi niistä valtavista kosmisista kehitysmahdollisuuksista, jotka hän on kirkkaasti oivaltanut ja jotka nyt alkavat avautua hänen edessään askelina kohti uusia tajunnallisia kokemuksia. Kyseessä on kosminen kehitystie, joissa omat mahdollisuutemme näyttäytyvät hetkeksi ja pääsemme osalliseksi siitä taivaallisesta energiasta, joka auttaa meitä kulkemaan tähän uuteen suuntaan.
Saattaa näyttää siltä, että väheksyn uskoon tuloa ja pidän vain valaistumisen kokemista tavoiteltavana. Asia ei ole näin ja on näin. Tajunnan laajeneminen kaiken kaikkiaan hurahtamisesta valaistumiseen on paradoksaalinen tapahtuma.
Kun Jumala puhuttelee ihmistä, joka ei tiedä Jumalasta juuri mitään Hän puhuttelee ihmistä, josta tietää kaiken. Silloin tulos on ihmisen tajunnassa aina paradoksaalinen. Se on tilanne, jossa tapahtuu valtavia yllätyksiä. Se on täydellisen sisäisen voiman ja luovuuden säkenöivä hetki, jossa ihminen voi oivaltaa minuutin aikana kymmeniä tai satoja totuuksia. Lukemattomat asiat voivat ”valjeta” hänelle tuokiossa.
Tunnepuolella tajunnan laajeneminen on aina universaalin rakkauden kokemus. Se on valtava ja hämmentävä. Tällainen kokemus hävittää hetkessä ihmisestä pelon. Asematunnelissa pyörivä hurahtanuthan on uskomattoman rohkea. Ei hän pelkää mitään. Hän julistaa sitä, minkä tuntee tietoisuudessaan oikeaksi.
Onnellista ja samalla valitettavaa on, että hurahtaminen yleensä jakaa ihmiset. Pelastus koskee hurahtaneella häntä itseään ja hänen uskonveljiään. Muut joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. On itsestään selvää että tällainen julistus alkaa ennen pitkää syödä julistajansa omaa voimaa ja uskottavuutta. Tajunnan laajentumisen kokenut julistaja joutuukin puhumaan omia ja uskonveljiensä puolitotuuksia. Hän on aivan oikeasti tullut ”uskoon”. Mutta hän ei usko tietoon. Hän uskoo vain että usko, jonka hän on saanut tässä kokemuksessa tai sen seurakunnallisessa selityksessä, pelastaa hänet iankaikkiseen elämään.
Totuuden etsijä taas on pinnistellyt puhdistumisen tiellä, pitänyt kiinni siitä uskosta ja etiikasta, joka kiteytyy esim. Jeesuksen sanoissa: Ei jokainen joka huutaa Herra, Herra pelastu, vaan se joka tekee minun  taivaallisen isäni tahdon. Totuuden etsijä uskoo tähän ja uskoo myös sen, että tämä usko voi johtaa tietoon.

Suuttumattomuus ja kielen hillintä

Totuuden etsijä panee uskonsa koetukselle puhdistuksen tiellä harjoittaessaan suuttumattomuutta, mielen puhdistamista, kielen hillintää, pahan vastustamista ja ihmisten rakastamista; näitä viittä käskyä, jotka Jeesus meille vuorisaarnassa antaa. Sanassa sanotaan, että ihminen tutkii jumalallisia syvyyksiä. Suomalaisetkin tietäjät sanovat, että ihminen voi päästä totuuden tietoon. Jokainen ihminen voi päästä henkilökohtaiseen kosketukseen Kristuksen kanssa. Tämä on tavoite.
Tajunnan laajenemisessa ihmistä koskettaa aina universaalinen rakkaus. Kaikessa rakkauden kosketuksessa on aina jotain samaa, kuten maallisessa rakastumisessa. Kokemuksen edellytyksenä on rohkeus antautua, päästää irti, luopua omavoimaisuudestaan, siitä, että minä hallitsen ja kontrolloin tätä prosessia; uskaltaa heittäytyä korkeamman voiman, Rakkauden kannateltavaksi. Silloin on tärkeintä tahto ja motiivi – ihminen haluaa koko sydämellään sanoa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Jumala ei ole silloin jossain kaukana pilven takana, vaan ihmisessä itsessään.
Antautuva tajunnan laajentumiskokemus on aina autuaallinen, riippumatta siitä kuinka kauan se kestää. Astutu silloin ehdoitta vastaan sitä rakkautta ja vapautta, joka vapauttaa sinut aivan uudenlaiseen, ennalta aavistamattomaan tilaan, jossa rakkaus on elävänä sinussa ja tunnet mitä todellinen vapaus ja vastuu ovat. Tässä kosmisessa rakkauden kokemuksessa sinä olet arvokas. Sinulla on tehtävä ja elämälläsi merkitys. Olet ottanut elämän vakavasti. Elämä vastaa sinulle ja näyttää todelliset kasvonsa. Otat vastaan vapauden, rakkauden ja vastuun ja alat tehdä niistä näkyvää todellisuutta tähän maailmaan, tähän todellisuuteen. Mitä tietoisempi mieli on, sitä suurempi on valaistumiskokemus ja sitä selkeämpi myös kokemuksen viesti. On siis tärkeää, millainen on tajuntasi sisältö, miten olet sitä kehittänyt ja puhdistanut ja ne tavoitteet, jotka olet asettanut. Jokaisen, joka saa taivaallisen viestin, on syytä tulkita sitä hiljaisuudessa, tarkkaan ja perusteellisesti oman ymmärryksensä mukaan. Paradoksaalista tietysti on se tosiasia, että uskoon tulo, jopa hurahtaminen, tajunnan kirkastuminen tai valaistuminen ovat kaikki aina Jumalan armolahjaa ja Hän varmasti tietää, mikä on oikea hetki tälle tapahtumalle.
On surullista, että uskontojen ja kirkkojen piirissä ei välttämättä ymmärretä, mitä tajunnan laajenemiskokemuksessa tapahtuu. Tyypillinen esimerkki oli keväällä TV 2:ssa tulleessa ohjelmassa, jossa haastateltiin vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa ja ortodoksinunnaa sisar Kristodoulia. Sisar Kristodouli oli jo nuorena lähtenyt luostariin Kreikkaan. Varhaisessa aikuisiässään hän sai siellä valaistumiskokemuksen ja antoi sen tuoman valtavan voiman, varmuuden ja ilon purkautua ja tulla esiin siellä luostarissa. Hän ajatteli, että kaikki muutkin ovat kokeneet Jumalan puhuttelevan heitä. Mutta ei siellä ollutkaan ketään sellaista ja luostarin johdon tilannearvio oli, että sisar Kristodouli on nyt mennyt sekaisin. He halusivat panna hänet sairaalaan ja palauttaa Suomeen ja niin tapahtuikin. No täällä tämä asia vähitellen selvisi ja sisar palasi takaisin sinne luostariin, koska hän koki sen kutsumuksekseen. ARTIKKELI JATKUU...

[Rakkauden enkeli]

Kosminen auttamisen laki

On eräs valaistumiseen, hurahtamiseen ja sen kaltaisiin ilmiöihin liittyvä asia – joka kannattaa vielä tässä yhteydessä mainita. Se liittyy siihen, että toiset jäävät vähälle ja toiset saavat näitä henkisiä kokemuksia. Toiset uskaltavat ottaa Kristuksen vastaan ja toiset eivät ja ne jotka eivät uskalla, saattavat olla kateellisia niille, jotka uskaltavat. Kansallinen helmasyntimme kateus näyttäytyy aina joskus. Kun ihminen kokee tajunnan laajenemisessa upeimman ja onnellisimman asian, jonka hän voi elämässään kokea. Extremekokemuksen, kateus on aivan turhaa.
Maailmankaikkeudessa vallitsee kosminen laki, laki jossa ei ole porsaanreikiä. Laki on se, että pidemmälle päässeet aina auttavat niitä, jotka eivät ole vielä niin pitkällä. Siksi tätä meidän planeettaamme autetaan  ulkoavaruudestakin eikä sitä uhata. Siksi meidän pisimmälle ehtineet sisaremme ja veljemme tunnetaan poikkeuksetta siitä, että he osaavat erityisen hyvin lohduttaa, auttaa, kantaa heikompien taakkoja.
Katsokaa Jeesusta, Katsokaa Mahatma Gandhia, Äiti Theresaa, katsokaa Veikko Hurstia. Mitäpä ihmeen kadehtimista näissä ihmisissä on, jotka yrittävät palvella meitä kaikin keinoin itseään, jopa henkeään säästämättä. Hurahtanutkin yrittää palvella, mutta hän ei oikein osaa. Hän on vain täynnä kokemuksen tuomaa riemua ja sotkeutuu siihen.
Kosminen auttamisen laki on rakkauden laki. Se vaikutta tässä maailmassa näkyvän todellisuuden takana. Siksi on tärkeätä, että silmämme avautuvat sille rakkaudelle, jota me loppujen lopuksi kaikki täällä kaipaamme. Kun katsomme ympärillemme, mitä muuta tämä maailma kaipaa kuin rakkautta. Mutta me mieluummin nukumme, emmekä haluaisi herätä, vaikka unemme ovat aika ajoin painajaismaisia. Herääminen on muutos. Muutos on pelottava. Vanha Zen -tarina kertoo mestarista ja oppilaasta:
Oppilas oli opiskellut viisautta mestarinsa jalkojen juuressa pitkiä aikoja. Väsyneenä ja turhautuneena hän eräänä päivänä sanoi mestarilleen: ”Mestari, sano minulle vihdoin, olisiko mitään, mitä voisin tehdä että valaistuisin?” Mestari vastasi hänelle: ”Oppilaani, yhtä vähän kuin voit vaikuttaa siihen, että aamulla aurinko nousee, voit vaikuttaa siihen että valaistuisit.” Oppilas vastaa yhä turhautuneempana: ”No miksi sitten tämä opiskelu ja harjoittelu sitten vain jatkuu ja jatkuu?” Ja mestari vastaa: ” Jotta sinä olisit hereillä, kun aurinko nousee.” LOPPU.

[ramana]

Todella HYVÄ tämä Lehtorannan artikkeli! Kun tuoreeltaan luin sen, meinasin heti lähettää palautetta kirjoittajalle. Huomaa, että kirjoittaja on sisäistänyt asian, näin kirjoittaa vain se, jolla on omakohtaista kokemusta asiasta!

[Tulikukka]

Olipas hyvä teksti...Laittoi ajattelemaan omaa polkuani ja viime aikojen tapahtumia ja tunteita. Kiitos!!! 

[Rakkauden enkeli]

Olipas hyvä teksti...Laittoi ajattelemaan omaa polkuani ja viime aikojen tapahtumia ja tunteita. Kiitos!!! 

Ole hyvä vain.