Lars Johansson kirjoittaa Kauriista näin: "Kauriin merkistä on ehkä kaikkein vaikein kirjoittaa, sillä Kaurisihmiset voivat ilmentää sekä kaikkein parasta että myös pahinta. Tämän vuoksi sitä pidetään kaikkein salaperäisimpinä eläinradan kahdestatoista eri merkistä. Myös vuodenaika jolloin Kauriit syntyvät on erikoinen: pimeä, synkkä ja kylmä. Samalla kuitenkin vietämme valon, rauhan ja rakkauden juhlaa. Eli Kauriin ensimmäinen opittava läksy on: Pimeydessä loistaa valo, sillä Kauriin elämä ei ole mitenkään helppo."
Kuinka Sinä koet Kauriin? Onko hän hyvä vai paha?
Voi rakas Nauris!!!
Kauris ja mitä se on?
Työnarkomaani tai ainakin uraholisti, uskomaton suorittaja jolle tärkeintä ei ole raha vaan tekeminen ja että toiset näkevät ja kuulevat että Nauris on töissä . Kauris ei osaa olla paikoillaan, kokoajan on tehtävä jotain .. Kauriit tekevät kokoajan jotain, hyvää tai pahaa vai tehdäkseen.. Siihen viittaa jo tuo Johanssonkin - on pakko tehdä jotain että pysyisi lämpimänä kun on syntynyt niin kylmään aikaan... Kauriin on vaikea puhua myös tunteistaan, ainakin kovin avoimesti, sillä toppavaatteet ja kylmyys pitää ihmisen neljän seinän sisällä talvella... Ja kyllä Kauris osaa olla todella julma petturi, jos hänen uhrikseen osuu... " on ainakin erilainen kuin sinä" kommentoi muinainen Kauris-mies uutta naistaan minulle kun ilmeni että toinen nainen odotti silloiselle avomiehelleni lasta..
Eroa on kyllä paljon Kaurismiehellä ja -naisella... Oliko Alfhild Viita Kauris? Tuo runo kyllä kuvaa mielestäni loistavasti useampaakin tuntemaani Kaurisnaista, riippumatta siitä ovatko äitiejä.
AlfhildÄidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää --.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !
-Lauri Viita-