indiima
|
|
« Vastaus #90 : 02.12.2009 12:38:00 » |
|
KÄÄK, hirveää kauriin metsästystä täällä käynnissä. Tulen siis sarveilemaan takas. Itse olen ja "ihan kiva." Isäsuhteesta sen verran, että se on kyllä ollut vaikein, mutta sitä kautta myös kasvattavin suhde elämässäni, enkä varmasti ikinä olisi hankkinut tällaista itseni mukaista elämää, ellen olisi taistellut itselleni tilaa kotonani. Isäni on Eli ihanista ihanin, mutta AH, niin kovakalloinen kaveri. Tällä hetkellä myös syvimmät ystävyyssuhteet tai ainakin rakkaudellisimmat ovat kahteen naiseen. Ihania, jämäköitä elämän rakastajia. Minulla rupeaa muodostumaan sellainen mututuntuma, että kauris saattaneepi merkkinä olla hiukan vaikeasti selkenevä. Mummini (nyt jo tot) oli ja hänestä puhtaampaa ja hyvää ihmistä saa kyllä etsimällä etsiä. Olin aina hänen seurassaan hiukan vaivaantunut, kun hän tuntui näkevän läpi ihmisistä, näkevän jos olin ajatellut jotain väärin tms. Hänessä kiteytyi kaurismainen ikääntymisen myötä tuleva pyhä vahvuus, vielä 70-vuotiaana hänellä oli tumma tukka, erittäin kaunis iho ja aina käyttäytyi niin ihanasti ja rakastavasti ja auttoi kaikkia vähäosaisia, majoitti lastenlapsiaan, jos kotona oli mylläkkää jne. Samalla hänellä oli se skorpionimainen terävänäkökyky, joka on omalle äidilleni periytynyt ja hyvä niin Itseni on vaikea tulla toimeen suurimman osan kauriista kanssa, koska tahdon itse johtaa. Vähän noloa, mutta näin on. Mulla on tota asc egoa suotu ihan reippaasti, joten dominoivien ihmisten kuten myös : n kanssa tulee usein egostelukalinaa. Toisaalta yksi vanhimmista ystävistäni on kauris ja aivan ihana, herttainen ja huolehtiva sellainen ( ) kuu kauriita elämässäni ei ole, enkä saa kovin hyviä viboja kyseisistä tyypeistä, pelottaa se kovuus. Kauriista puhuttaessa pitäisi myös aina muistaa tätä symboloivan merkin kaksinainen luonne. Kauristahan symboloi vuoripukki, jonka takajalkoina onkin pyrstö. Kaurismerkkisiä ihmisiä useimmiten luonnehtii minusta hidas varautuneisuus, joka kätkee sisäänsä valtavaa herkkyyttä ja empatiaa ympäröivää maailmaa kohtaan. Se ei vaan aina paljastu parhaimmassa valossa, vaan voi tulla esiin töksäyttelemisenä ja ohjailemisena, kun kauris ei tiedä, kuinka kanavoida kokemansa empatia hedelmällisesti.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #91 : 02.12.2009 23:26:22 » |
|
Minä en halua edes itkeä julkisesti. Minusta se on kamalan nöyryyttävää, enkä ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka antavat tunteiden paukkua yli äärirajojen miettimättä yhtään, onko se soveliasta vai ei Olen yrittänyt tässä viimeisten vuosien mittaan vaalia tuota pehmeää puolta eli itkeä jos itkettää, tosin edelleen mieluiten yksikseni. Minulla on rakkaita, erittäin pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat nähneet minusta kaikki muut puolet paitsi itkukohtauksen. Jos pitää itkeä ja murtua, sen tekee mieluiten omassa rauhassaan yksin. Tulen melkeinpä vihaiseksi, jos joku haluaa tulla lohduttelemaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #92 : 03.12.2009 00:54:08 » |
|
Kauriit on aiheuttanu mulle eniten mielipahaa. Heihin uskoo ensin ja just se jalat maassa-asenne on kiva juttu, paremmin kun tutustuu niin julmureita kuoriutuu! Ei herkkä skorppari voi käsittää sitä tunteettomuutta ja sellasta itsensä ylentämistä sen avulla. Ehkä pakenevat omia tunteitaan ja kokevat itsensä sitten uhatuiksi kun joku sohaisee ja yrittää löytää sieltä jostain sen tunteen... Yleistää ei tietenkään missään nimessä voi! Ja täytyy itsekin osata katsoa peiliin ja yritää hyväksyä erilaisuus... Hmm, vai että skorppari herkkä :...Sitä mäkin luulin kunnes yks skorppari särki meikäläisen sydämen ja vaikutti, että täysin tunteeton kivikasvo oli...MUTTA, hän on kylläkin nousukauris sekä kuukauris : joten se selittänee tuon kivikasvoisuuden/kylmäsydämisyyden.
Mutta, niinhän se on, että eipä tuo aurinkomerkki yksin kaikkea kerro.Näinhän se on. Mut mä siis oon tosi herkkä ja oon miettinytkin sitä miksi niin harvoin sen sanan kuulee kun skorpionilaatua kuvaillaan. Ehkä se on sellasta herkkyyttä mikä ei niin helposti näy ulospäin, koska itse en esim. yleensä itke riitatilanteessa, vaikka loukatuksi tulisinkin. Se tulee sitten vasta yksin. Sattuu ihan fyysisestikin. Hmm, toi on mielenkiintoista, että:" koska itse en esim. yleensä itke riitatilanteessa, vaikka loukatuksi tulisinkin. Se tulee sitten vasta yksin" Koska tän skorpparin kanssa oli sama juttu riitatilanteissa; minä olin se "drama queen" : (kuujellona) ja kyllä näytin tunteeni; itkin jne. mutta hän; tyynenä kivikasvona vaikka sanoikin, että kyllä häneenkin sattuu vaikka ei sitä samalla lailla näytä. Ehkä se on teidän skorppareiden piirre (?). Toi nousu/kuu -kauris yhdistelmä vaan antaa, ei voi mitään, sellaisen kylmäsydämisen ihmisen vaikutelman joka ei ajattele sydämellä pätkääkään vaan AINA järjellä. Mun Veskari on ja hän ei näytä tunteitaan kovin helposti, mutta... : ...saattaa turvautua (oman) epätoivon keskellä hyvin epätavallisiin keinoihin näyttää ne surulliset tunteet, joita on esim. hyvin suunniteltu ja piilotettu psyko-terrori jollain (teknisin) tavoin. Ah-hahah... : kokeilepa piilotella ja juonitella jotain , , ja :lta, jonka tärkeimmät aspektit ovat edellä mainituissa.
En ole seurassa itkijä, mutta jos teen sen, teen sen hyvin harvinaisessa tilanteessa ja minun (seurassa) itkuni on murskannut tähän asti kaikki, jotka ovat olleet syyllisiä jollain tavoin siihen ja he muistavat sen loppuikänsä ja ovat siitä edelleen pahoillaan, eivätkä taatusti yritä edes vahingossa ajaa asioita siihen suuntaan. Ei siksi, että olisin jotenkin pelottava tai uhkaava, vaan siksi, että jos itken, niin itken hyvin lohduttomasti ja sydäntä raastavasti ja en välttämättä pysty lopettamaan, vaan vaikka yritän hymyillä ja sanon kaiken olevan ok, saattaa kyyneleet valua vielä tunnin, parin, vielä päivän tai parinkin päästä pelkästä katseesta ja muistosta, vaikka olen anteeksi antanutkin.
Teeppä se jollain illallisella tai illanvietossa tai kutsuilla... : en voi pidättää oikeita tunteita, vaikka muutoin olisin iloinen, balansissa tunne-elämäni kanssa ja tasainen, niin ei väliä, onko ihmisiä ympärillä ja aivan varmasti juuri sinä olet siihen syyllinen ja hyvin sinun omasta typeryydestäsi, joka tuntuu loppuviimein hyvin mitättömälle asialle, jonka olisi voinut olla paremmin tekemättäkin tai ainakin valita parempi hetki, niin muut ei tietäisi asiasta.
Tosin en koskaan ja ikinä itke töissä. Jos niikseen, vessaan voi mennä silloin.
Joka ainoa mies, joka on itkettänyt minua, on itkenyt heti perään tai samaan aikaan. Niin vakavista ja suurista asioista pitää olla kysymys, ennen kuin minä itken ja se on tapahtunut hyvin harvoin. Kerran 5-7 vuodessa ja mies parisuhteessa yleensä itkee ensin ja enemmän kuin minä.
Silti en pidä itseäni kivikasvona, mutta tosin en tiedä muiden mielipiteistä.
Kyllä Veskari :na itkee helpommin kuin minä.
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.12.2009 00:55:49 kirjoittanut Sasha »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
- Kastehelmi -
|
|
« Vastaus #94 : 03.12.2009 14:30:45 » |
|
AthaMaarit, Sasha ja *T*, tosi paljon samoja piirteitä löydän itsestäni. Ja AthaMaaritin tavoin hakeudun omiin oloihini, koska olen huono teeskentelemään. Ehkä oinaan ja skorpionin martiaalisuus tulee mm. näin ilmi. Erona se, että muistan kyllä pitkään mitä tapahtui ja kuka sanoi mitä! Mä luulen kyllä *T*, että sun skorpparin käytöksessä toi kaurispuoli vaikutti käytökseen. Mulle on nimittäin kauriin kanssa käynyt ihan niinkuin sullekin. Minä olen se "drama queen" kun rajähdän. Ne ei yleensä ole itkuraivareita kuitenkaan, huudetaan ensin ja itketään myöhemmin Ja tuolla itsensä ylentämisellä tarkoitin juurikin sitä, että kauris ikäänkuin nostaa itsensä tunteilun yläpuolelle ja on olevinaan niin kypsä aikuinen, ettei vaan tarvitse alentua näyttämään miltä tuntuu. Harmi vaan, että skorppari löytää kyllä halutessaan keinot niin, että Kauriissakin tuntuu... Naurettavinta on se se kun kauris suuttuu siitä kun toinen kertoo mitä kauriin käytös on saanut aikaan. Kauriille ei saisi edes sanoa, että hänen käytöksensä on loukkaavaa! Kauriille voi siitä tulla huono mieli ja sitä kauris ei suostuisi ottamaan vastaan. Täytyy taas korostaa tässä sitä, että en yleistä! Nää on vaan mun kokemuksia, enkä yhtään epäile, etteikö löytyisi aivan ihania kauriita myöskin! Ja tässä huomataan taas kerran sekin, ettei pelkkään aurinkomerkkiin voi tuijottaa.
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.12.2009 17:18:56 kirjoittanut - Kastehelmi - »
|
tallennettu
|
|
|
|
- Kastehelmi -
|
|
« Vastaus #95 : 03.12.2009 23:21:12 » |
|
Ootkohan kenties myyntityössä? Ihan pakko jatkaa, koska sain viimein sen kaipaamani ahaa-elämyksen kun mietin miksi kauriit koetaan vaikeiksi ja kylmiksi. Me olemme besserwissereitä. Analysoimme mielellämme muita, mutta emme julkisesti myönnä omia heikkouksiamme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kuvittelisimme olevamme täydellisiä, vaan pelkäämme, että emme kelpaa muille vikoinemme. Mutta tarkkailkaapa, ensi kerralla kun väittelette hedelmätöntä väittelyä kauriin kanssa, jolla lyö puolustusmekanismit päälle.. Seuraavan kerran tavatessanne hän on muuttanut ko. toimintaa, josta häntä arvostelitte. Kokeiltu on, ei auta! Kauriit ovat lähes poikkeuksetta tavattoman hyviä väittelijöitä. Olemme riitatilanteessa rauhallisia ja loogisia, ja saamme aikaan muurin, josta ei helpolla tulla läpi. Yksikään tuntemani kauris ei ole hyvä väittelijä, muuri tulee sen vuoksi kun kauris ei saa yhtäkään kokonaista lausetta muodostetuksi niin väittele siinä sitten yksin! Loppujen lopuksi kyse on henkilöiden ja laatujen välisistä kemioista. Mikään laatu ei ole toista parempi. Mun kokemukseni on sellainen kuin on ja olen valmis yllättymään positiivisesti!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #96 : 04.12.2009 00:38:10 » |
|
Kauriit ovat lähes poikkeuksetta tavattoman hyviä väittelijöitä. Olemme riitatilanteessa rauhallisia ja loogisia, ja saamme aikaan muurin, josta ei helpolla tulla läpi. Yksikään tuntemani kauris ei ole hyvä väittelijä, muuri tulee sen vuoksi kun kauris ei saa yhtäkään kokonaista lausetta muodostetuksi niin väittele siinä sitten yksin! Loppujen lopuksi kyse on henkilöiden ja laatujen välisistä kemioista. Mikään laatu ei ole toista parempi. Mun kokemukseni on sellainen kuin on ja olen valmis yllättymään positiivisesti! Olen samaa mieltä. Kauris ei pysty argumentoimaan tai perustelemaan kovin hyvin mielipidettään, useammankin Kauriksen suusta kuuluu esim. jokin rankka väite, mutta se ei pysty kertomaan, miksi se niin sen (asian) näkee, vaan se on niin ja perusteluilla ei ole niin väliä ja Kauris ei haluakaan nähdä muita vaihtoehtoja.
Esim. töissä joku Kauris on vastaan jotain päätöstä, niin se ei koskaan kunnolla pysty perustelemaan, miksi se päätös ei hänelle käy, vaan sieltä tulee että...
"kun se ei minulle käy" ja piste. ...ja kun oikein puristaa Kaurista niin sieltä tulee "argumentointi", että...
"minä en tykkää siitä"
Siis ei mitään oikeaa perustelua, esim että: "Budettimme ei riitä, koska investoimamme uusi tuotantolinja on lohkaissut budjetistamme jo enemmän kuin olimme odottaneet ja resussimme eivät tällä hetkellä riitä tuon (päätöksen) toimeenpanoon ja blah-blah-blaa..."
Samoin Kauris erottaa työntekijän perustelematta syitään, vaan se mielellään laittaa jonkun muun kertomaan sen kysyttäessä. Kauris ei kykene perustelemaa edes omaa päätöstään muuta kuin asianomaisen selän takana ihmisille, jotka kuvittelee olevan jotenkin avain asemassa erotettuun.
Kauriilta saa parhaiten tietoa, mitä duunissa tapahtuu, kun sen tapaa yksityisesti ja sen johdattelee huomaamattomasti juoruilemaan.
Nim. kolmen Kauris-pomon työkaveri ja niistä yhden alainen. Arvatkaa, kuka on ainoa ilman edustaja ja kuka on se, joka joutuu kertomaan ja perustelemaan tuon kolmikon kaikki huonot ja hyvät uutiset muille/asianomaisille? :
Yksityisesti Kauris ei koskaan osaa perustella, miksi hän tykkää tai ei tykkää josta kusta ja miksi joku on esim. kateellinen hänelle tai ihailee häntä. Vastaus on jotain.... "Sillä on joku ihme juttu minua kohtaan"
Se mikä Kauriin tekee omasta mielestään hyväksi väittelijäksi on se, että ne ei anna pirullakaan periksi, vaikka se oma väite on osoittautunut vääräksi ja todistettu moneen kertaan, vaan ne kuolee ja menee hautaan sen väitteen/mielipiteensä kanssa tai se vain "unohdetaan" sopivassa raossa.
Tosin erona naapurimerkkiin Jousimieheen on se, että Jousimies on ihan oikeasti sokea itselleen ja vääntelee totuutta itselleen tilanteen mukaan paremmaksi, niin Kauris on vain periaatteellinen, vaikka tietäisi olevansa väärässä.
Siinä missä Jousimies on sokea itselleen, ei omaa minkään valtakunnan itsekritiikkiä ja näkee itsensä ihan toisenlaisena, mitä ympäristönsä, niin Kauris näkee itsensä paremmassa ja kauniimmassa valossa kuin muut ihmiset, joille pistää se karuus silmään, mihin Kauris itse on jo niin tottunut ja kritiikin osuessa kohdalle, Kauris vetäytyy, ei puhu mitään ja palaa areenalle siitä kritiikistä oppineena ja muuttuneena, koska Kauris on erittäin sopeutuvainen ja nopea oppimaan ja loppujen lopuksi sillä on hyvä itsekritiikki, mutta ei se niitä heikkoja puoliaan ja hetkiä muiden nähtäväksi tuo.
Tosin muut planeetat, huonesijoittuminen ja aspektit vaikuttavat aina persoonassa, mitä puolia ne korostavat yksilössä.
Jokaisessa puolessa on omat hyvät ja huonot puolet.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #98 : 04.12.2009 10:46:49 » |
|
Ahahahhaa, minussa on kyllä tuota "miksi se pitää perustella?"-piirrettä, nyt kun tarpeeksi ajattelee Eikö vaan riitä, että sisäinen ääni tai tunne sanoo, että se on vaan nyt näin sinun kohdalla, pitääkö se analysoida ja selittää järjelläkin vielä Minua rasittaa omassa koulutuksessakin se, että KAIKKI visuaaliset ratkaisut, jotka sinä kuvaan teet, pitää perustella järkisyillä sen sijaan, että esimerkiksi maalaisi vaan tunteidensa mukaan ja tarkkailisi työtä sen mukaan, mikä itsestään näyttää toimivalle. NOH! Onneksi minulla on joku ihme aspekti kartalla, joka antaa minulle hyvät valmiudet selittää ja perustella tekemiäni ratkaisuja - yleensä vasta jälkikäteen Pystyn esimerkiksi opettajan mieliksi kehittämään analyyttisen ja teoreettisen selityksen sille, miksi olen maalannut kukkaset vaikka taulun vasempaan laitaan ja käyttänyt näitä värejä, vaikka en olisi miettinyt tippaakaan MIKSI teen niin. Taidealan opinnoissahan EI käy selitykseksi se, että a) tykkään siitä b) minusta vaan tuntuu sille. Sitten kun olet ammattilainen niin se on eri asia... : Juuri tässä opinnäytetyötä pohdiskelen ja pitäisi ryhtyä piirustelemaan opettajalle luonnoksia (yh, luonnostelu.. eikö vaan saisi aloittaa suoraan? ) ja selittää sitten kirjallisessa osuudessa MIKSI olen tehnyt sen ja tuon näköisen teoksen ja niin päin pois. Pitää miettiä sitä sitten, kun kuva on valmis.... Vähän jotain punaisia lankoja on, mutta ei mitään AH! niin suurta, niin suurta. Jotenkin minusta tuntuu, että jos KAIKKI pitää analysoida ja selittää niin kauhean tarkasti ja perustella ja perustella, elämästä menee mielekkyys.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #99 : 04.12.2009 12:30:36 » |
|
Tottakai pitää perustella Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin että joku sanoo "tehdään näin, tuo toinen tapa on perseestä". Sitten kun kysyt että miten niin on perseestä ja voitko perustella, niin toinen sanoo ettei ole mitään perusteltavaa, se vaan on Minä en niele mitään jos sitä ei perustele hyvin Mutta jos asian osaa perustella hyvin, olen aina valmis muuttamaan kantaani.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ulkopuolinen
|
|
« Vastaus #100 : 05.12.2009 07:36:24 » |
|
dfdffdfdfds Siinä oli meidän kissan terveiset asiasta, tuolle kun tuli mieletön hellyyskohtaus ja se päätti istua näppäimistön päälle, jotta huomioisin sen. Sitten vuorossa on omani.
Mietin tuossa, että tunnen vain pari kaurista ja ovathan he persoonia, totta tosiaan, mutta jotenkin minä pidän siitä haasteesta, jota kommunikointi antaa. Mutta sitten mietin kuinka paljon nouseva merkki tässäkin vaikuttaa. Ystäväpiirinissä kaksosten suhteen nouseva merkki vaikuttaa hyvinkin paljon luonteeseen, joten eiköhän se vaikuta kuitenkin melkoisesti, vai? Mutta kaksonenkin on kaksonen vaikka voissa paistaisi, mutta sävyero ainakin on olemassa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sangviinikko
|
|
« Vastaus #101 : 05.12.2009 09:27:01 » |
|
Lähipiirissä ei noita :kauris:merkkisiä ihan hirmuisesti ole.... Mitä nyt oma tytär. 6 -v. 0 astetta Heh. osaapa sekin olla raivostuttava toisinaan. Ihan niinkuin kaikki lapset. Lähinnä kuitenkin ihana lapsi. Luova ja tunteellinen. Kaurismaista hänessä on lie jokin sisäinen velvollisuudentunto. Hoitaa omat hommansa varmasti ja huolehtii tapaan että jälki on erinomainen. Tuleva pilkunviilaaja siis! Työpaikalla eräs , jolla epäilen vahvaa :kauris:painotusta. Ikävä kyllä hän on työtoveri jonka kanssa kukaan ei oikein haluaisi olla tekemisissä enemmän kuin on pakko... Ja tämä on tietysti sääli, mutta... Kun ihminen itse omalla käyttäytymisellään aiheuttaa itselleen paitsion on tilanne aika ankea.. Työtoverina kyseinen henkilö on näennäisesti suvaitseva ja avarakatseinen, mutta totuus paljastuu ennenkuin kerkeää kissaa sanoa. Hän on kuin kylmä suihku. Nostaa itsensä kaikkien yläpuolelle ja haluaa olla se jonka kautta kaikki asiat hoituu. Ja en siis todellakaan puhu esimiehestäni. Kyseinen työtoveri tyrmää kaikki uudet ideat hiljaisella jäätävällä tyylillään ja iskee kapuloita rattaisiin minkä kerkeää. Omasta mielestään on kuitenkin niin erinomainen. Työssään varmasti onkin, niinkuin moni muukin. Mutta kun yhteystyötaidot puuttuvat kokonaan on tilanne työyhteisössä, joka perustuu yhteistyölle, melko tulehtunut. No, lepsu johtaja sitten hyysää tätä tapausta, joten.... : Kokemukseni kauriista ei todellakaan ole kattava.. Yksi 6 -vuotias ja yksi jamppa töistä jolla ehkä kaurista kartalla. Kunhan taas höpisin kaksosena mitä sylki suuhun toi.
|
|
|
tallennettu
|
"Det finns en särskild plats i helvetet för kvinnor som inte hjälper varandra"
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #102 : 05.12.2009 13:53:19 » |
|
Hahahahahahahah.....!
Heti kun kerrot esimerkkejä yksittäistapauksena jostain merkin edustajasta, niin johan joku vetämässä hernettä nenäänsä ja torppaamassa yleistä keskustelua, että en minä ainakaan ja sinä teet sitä ja tätä ja kyllä minä vaan olen saanut hyvää palautetta ja sitä ja tätä, enkä ole ollenkaan tuollainen.
Kun topic on :sta, ystäväni Kaurisenrgian aloittamana, niin sillon myös puhutaan puhtaasti :sta ilman muita aspekteja ja henkilökohtaisuuksiin menemisillä, huonoistakin puolista.
Luulisi porukalla olevan sen verran hyvä itsetunto, että merkistä pystyy keskustelemaan yleisellä tasolla ja nimettömin ja tunnistamattomin esimerkein kattavasti, ilman että tarvitse olla pyytelemässä anteeksi ja pelkästään puhumassa hyvistä puolista.
Minun mielestäni astronetiketissä pitäsi olla sääntö, että jos ei astrologiasta pysty keskustelemaan kriittisesti ilman henkilökohtaisuuksiin menemisiä, niin F*CK OFF!
Meinaan sitä, että monet hyvät ketjut menee aivan pilalle, kun joku on ottamassa yleistä keskustelua henkilökohtaisena itsensä arvosteluna ja alkaa hyökkiä kirjoittajien kimppuun henkilökohtaisella tasolla ja sitten taas pitää olla pyytelemässä anteeksi, tasoittelemassa sanojaan, jopa vetämässä sanojaan takaisin, että rauha pysyisi topicissa ja... monipuolinen ja mielenkiintoinen keskustelu on tyrehtynyt.
Olisiko kuitenkin parempi, jos kirjoittajat erottavat henkilökohtaisen persoonansa yleisestä merkkien keskustelussa ja vetäisi herneet nenään vain niissä topiceissa, jossa keskustellaan ko. kirjoittajan henkilökohtaisesta persoonasta ja kartasta?
Kiitos huomaavaisuudestasi.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sangviinikko
|
|
« Vastaus #103 : 05.12.2009 15:11:16 » |
|
Juu, ja tuo veskarityö´kaveri´ omaa paljon kaurismaisia piirteitä. En mielestäni nimennyt noita piirteitä joten lukija ei voi saada käsitystä, mihin käsitykseni perustan, joten... : : Mihin noin niinkun yleensäkin perustuu astrologinen merkkeihin tyypittäminen? Karkeaa yleistystä. Siinä kai se jutun juju. Antaa palaa vaan. Entä herkkänahkaisuus? Kuuluukos sekin :kauris:hyveisiin?
|
|
|
tallennettu
|
"Det finns en särskild plats i helvetet för kvinnor som inte hjälper varandra"
|
|
|
- Kastehelmi -
|
|
« Vastaus #104 : 06.12.2009 02:31:29 » |
|
Joo todellakin ja ihmettelen vaan, että miks mut sivuutit täysin, vaikka oikein provosoida yritin! Luulisi porukalla olevan sen verran hyvä itsetunto, että merkistä pystyy keskustelemaan yleisellä tasolla ja nimettömin ja tunnistamattomin esimerkein kattavasti, ilman että tarvitse olla pyytelemässä anteeksi ja pelkästään puhumassa hyvistä puolista. Samaa mieltä! Mihin noin niinkun yleensäkin perustuu astrologinen merkkeihin tyypittäminen? Karkeaa yleistystä. Siinä kai se jutun juju. Antaa palaa vaan. Juuri näin! Annetaan palaa! Mulla ei ole halua eikä tarvetta yrittää loukata täällä ikinä ketään. Yleistäminen ei mun mielestä tällä foorumilla saa olla vaarallista. Yleistäminen on liian iso osa keskutelua ollakseen sitä. Itse tuossa pariinkin kertaan totesin, ettei yleistää saisi, mutta sehän se juttu täällä usein on. Oli sitten kyse jostain aurinkomerkistä tai vaikka kuumerkistä. Aina yleistetään, muuten ei saataisi keskustelua edes aikaan. Pelkäsin kai, että joku kuitenkin ottaisi nokkiinsa. Mutta aika pitkälle kyllä luotan siihen, etteivät foorumilaiset ota yleistyksiä loukkauksina itseään kohtaan. Insilver, sä et vois yhtään kauriimmalta kuulostaa mun mielestä. Eikä se ole paha juttu. Mun mielestä, et monilta osin kirjoituksesi perusteella ole poikkeus "sääntöön", vaan vahvistat sitä. Ehkä oma näkemykseni kauriiden väittelytaidoista ei ole ihan kattava, mutta itseni ja isäni kohdalla se kyllä pitää paikkansa. Ja muiden kauriiden kanssa keskustellessa olen heidän itsensä kuullut sanovan itsestään samaa, ja siitä olen oman johtopäätökseni tehnyt (totuutta en ole sen kummemmin tutkinut/kyseenalaistanut). "Heidän itsensä sanoneen itsestään samaa". Totuudet kannattaa mun mielestä lähes aina kyseenalaistaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|