seuraava »

[indiima]

Miten muilla kauriilla menee?

Musta tuntuu, että mulla on kolissut tämän vuoden puolella tosi paljon. On ollut onnenpotkuja, mutta sitten on ollut onnettomuuksiakin - näitä fyysisiä.

[indiima]

Mulle on tarjottu yksi tosi hämärä työsopimus, joka todennäköisesti menee nyt puihin, kun eivät oikaise sitä. Joten en allekirjoita... Yksi selkeä homma minkä olen huomannut on paljolti kasvanut unentarve. Tänäänkin heräsin klo 11.00 ja nukkumaan menin kuitenkin jo 24.00. Se 9 tuntia yössä ei vaan riitä enää...

[SanctAstra]

No oma paikka taitaa olla löytynyt näitä käytännönjaksoja kun on käynyt läpi. Tämä tuntuu omimmalta ja luontevimmalta tavalta tehdä asioita.

Stressiä on läheisten terveydestä sekä omasta. Raha on ainainen stressin aihe. Paljon asioita, joita pitäisi muistaa.

Peri kaurismaisesti minulla nuo polvet ovat muistutelleet itsestään.  Ei kiva.

[sangviinikko]

Ihana  / ketju.

Tyttöni, joka on  tokaisi koulukypsyysiän kynnyksellä, 7 -v kriisissään, sangen kaurismaisesti:

Tyttö:Äiti, nyt minä tiedän mikä on elämässä tärkeää.
Minä: No, mikä on tärkeintä?
Tyttö: Maksukyky.


 

Jonnin aikaa siinä meni turistessa, että eikö ihmiselle jää mitään arvokasta jäljelle jos maksukyky menee?..

[indiima]

^ 

Huomasin eilen    kanssa ulkona ollessani, että kyllä se  niukkuus tulee musta läpi. Mutta ai että se jouskarin seura tekee hyvää, tulee tuhlattua rahaa, ostettua drinkkejä, pröystäiltyä kengillä jne.

Toisaalta mä en ole vararikossa 

[Iloinen lumikki]

Kaikki me kauriitkin ollaan ihan erilaisia, se aurinkomerkki kun ei kaikkea kerro.
Olen äärettömän sisukas ja kunnianhimoinen, mistä kyllä on ollut apua niissä monissa
vastoinkäymisissä, joita olen joutunut kokemaan. Osa niistä kyllä itse aiheutettuja, johtuen
ylenpalttisesti toisia ihmisiä ajattelevan luonteeni vuoksi. Rahaa olen jakanut lapsilleni kuin
hullu ja itse siitä kärsinyt ylivelkaantumisen muodossa. Voi johtua myös siitä, että kartallani
on paljon jousimiestä.

Olen nouseva skorpiooni ja miesten valloittaminen on usein mennyt lastenikin edelle, josta
ajoittain kilttinä ihmisenä kärsinyt omantunnon tuskia. No, nyt lapseni ovat onneksi jo
aikuisia.

Yleensä jos heitän läppää, se kohdistuu itseeni, ei muihin. Olen hyvin varovainen siinä suhteessa.
Enkä yleensä pidä lainkaan ihmisistä, jotka puhuvat pahaa muista. Ihan puistattaa.
Olen sitten varmaan hyvä sekoitus paholaista ja pyhimystä
Yksi juttu vielä, pomoja en voi sietää, koska en pidä lainkaan siitä että minua määräillään. Enhän minäkään ketään määrää.

Terv. Iloinen lumikki

[sandee]

Indiima, jee, olen myös     ja     , kuu menee   . Vai kauriit sellasia olentoja.. Lapsia en missään nimessä aio tuoda maailmaan(jos näin voi snaoa), ennenku olen oppinut vielä yhtä ja toista itsestäni, ja tottakai muistaki asioista, voin vain kuvitella, että kauris-äidit, miksei siis isätkin, voivat olla hieman ööööööö raivostuttavia. Luulen kyllä, että se vois liittyä siihen oikeellisuuden takaa-ajoon, jolloin kauriit usein luulevat tietävänsä kaiken kaikesta, ja että heillä-meillä- on kaikki vastaukset niin hyvin mietittynä... toivon että minusta ei äitinä tule sellaista, josta lapsi sanoo, että ei vittu, mikä äiti. Niin, eipäs pidä tietty varmaksi sanoa että ikinä saa lapsia... Aikamoinen vastuu se on... ja mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän mietin HALUANKO tuoda lapsia tähän maailmaan....noo katsotaan, miten käy..


Bast  

Huomasin tällaisen tekstin keskellä ketjua ja kauris-äitinä voin todeta, että onneksi ne lapset ovat omaa merkkiänsä ja tuovat opetuksen äidillekin elämään. Minua on siunattu vesimies-tytöllä ja vaaka-pojalla. Ja voi kuinka varsinkin tuo minun tyttöni on avannut kauriin silmät maailmalle! Tiukka kauris antaakin vesimies lapsen kulkia omia polkujaan, omilla säännöillään. Uteliaana ja innokkaana seuraan tämän lapsen erilaista maailmannäkemystä ja tapoja elää tätä elämää. Ei puhettakaan siitä, kuka on oikeassa ja minkä säännön mukaan mennään tai miten hänen pitäisi elää. Mutta jospa se mun nouseva jousimies -piirteeni alkaa vaikuttamaan näin iän myötä. Mutta lasten kanssa ei olla yksin, vaan sulla on rinnalla toinen yksilö ja kuten meillä kaksi erilaista yksilöä, joista olet vastuussa ja joita rakastat yli kaiken. Ja me kaksi kaurisvanhempaa vaan ihastellaan ja opitaan heiltä uutta koko ajan!

Kaikkea hyvää! Kauriista tulee maanläheisiä ja lempeitä vanhempia !!

[Ebenia]

Sandeen kokemuksista tulee aina mieleen se, kuinka itse olen aina kokenut, että toin järjestystä ja sopua omalla läsnäolollani meidän perheeseen vain syntymällä siihen. Äitini on Leijona, isäni Vesimies ja veljeni Oinas ja välillä jyrähteli niin että oksat pois. Äitini onkin sanonut, että minä olen ollut meidän perheemme "moraalin vartija" ja kun on touhuttu mitä sattuu, niin aina on pikku-Kauriilta tullut palautetta, oli ikää sitten 2 kk, 2 vuotta tai 23 vuotta. Minulta on myös aina kysytty mielipidettä/näkemystä asioihin ja vanhemmat ovat aina tukeutuneet minuun ollessaan itse eksyksissä tai miettiessään mitä tehdä. Itse en kokenut sitä raskaana ollenkaan, vaan nimeomaan he vain hyödynsivät sitä mitä minä luontaisesti olin - tukeva kivijalka ja toisenlainen näkökulma, silloin kun sitä tarvittiin.

Olen toisaalta myös heiltä oppinut paljon. Meillä kaikilla on oma erityinen tehtävämme.

[huhtikuinen]

Minulla, kuten Ebenialla on vastaavanlaisia kokemuksia. Äiti on Neitsyt, isä Kaksonen, isoveli- ja sisko Vaakoja, pikkusisko Jousimies ja poikani Neitsyt. Äiti ja siskot ovat kysyneet minun mielipidettä kaiken maailman asioihin, virallisten asiat, terveydenhoito ym. Olen usein ihmetellyt mistä tieto minulle tulee, tuntuu olevan myötäsyntyistä?
Vielä en osaa tulkita asiaa kun olen  ja  . Tuolla aiemmin joku kertoi, ettei arvostele toisia ihmisiä, en myöskään minä. Minua on aika usein arvosteltu ensinäkemältä ylpeäksi, mutta samat ihmiset tutustuttuaan ovat usein sanoneet etten ole sellainen kun he aluksi luulivat.
Härän materiaalisuutta minussa ei ole koskaan ollut ja kunnianhimo on minulle tuntematon käsite. Työnpuurtaja sen sijaan olin loppuunpalamiseen ja sairauseläkkeelle jäämiseen asti. Vaikuttaneeko kartan muut tekijät ja se onko  tai kauris, mielenkiintoista.

[tintsi]

Tuolla aiemmin joku kertoi, ettei arvostele toisia ihmisiä, en myöskään minä. Minua on aika usein arvosteltu ensinäkemältä ylpeäksi, mutta samat ihmiset tutustuttuaan ovat usein sanoneet etten ole sellainen kun he aluksi luulivat.

Tähän samaan olen minäkin törmännyt usein. Ensivaikutelma on kaikkea muuta kuin mitä oikeasti olen. Ehkä sitä on aluksi hyvin varautunut uusien ihmisten edessä ja muodostaa sitä omaa mielipidettä kaikessa rauhassa.

Muuten en kyllä oikein samaistu noihin kauriin määritelmiin muuta kuin työasiassa. Puurtaja olen ja on todella vaikea ymmärtää omien voimavarojen rajallisuutta. Nyt olen opetellut tekemään niitä asioita joista ei ole mitään varsinaista hyötyä vaan pelkästää iloa elämään. Kyllähän siellä takaraivossa se huono omatunto toisinaan kurkkii mutta kovalla harjoittelulla uskon siitä eroon pääsevän.

Luonteeltani olen kyllä hyvin kiltti ja huono pitämään puoliani saatikka sanomaan itsekkäästi ei. Toisten loukkaaminen on epämieluisaa. Parisuhteissa olen kerta kerran jälkeen valinnut ihmisen joka pyrkii alistamaan joko fyysisesti tai henkisesti. Oma lapseni on vaaka ja ympärilläni on paljon muitakin vaakoja. Jostain syystä tunnen oloni hyvin kotoisaksi heidän seurassaan. Oma äitini taasen on skorpioni ja meidän maailman katsomus ei kohtaa ikinä. Hän on realisti ja näkee asiat hyvin mustavalkoisina. Eikä ymmärrä minun hempeilevää maailmaa. Sielunveljen olen löytänyt vesimiehestä. Hänen kanssaan voimme puhua/väitellä asiasta kuin asiasta ilman raivoisaa riitaa vaikka näkemykset joskus täysin vastakkaisia ovat.

Suuttuessa tosin osaan olla kamala ja sanoa pahastikin. Tätä puolta itsessäni yritän kyllä kehittää ja sehän on paljon kiinni oman suunsa sulkemisesta.

[Victoriae]

Tintsi, sinun kertomassasi on paljon totta. Minäkin tuppaan olemaan liian kiltti - jotenkin sitä ajattelee että kyllä minä kestän, päästän nuo toiset helpommalla - lieneekö se sitä kauriin jääräpäisyyttä. Elämästä iloitsemista pitää ihan opetella. Toisin kun tuossa aiemmin mainittiin, olen kyllä ollut aina hyvin kiinnostunut mystiikasta ja henkisestä kasvusta, lieneekö sitten syynä tuo vahva skopparivaikutus. Se kyllä vähän hymyilytti, kun joku sanoi ettei Kauris paljasta syntymäaikaansa, no eihän se passaa että toiset saa susta liikaa tietää! 
Pluto on kyllä koetellut tätä Kaurista raskaalla kädellä, päällä on piakkoin tarkka  Lieneekö jokin kuoriutumisvaihe menossa, jospa se perhonen joskus mustan putken toisesta päästä putkahtaa.

[meimi]

Suuttuessa tosin osaan olla kamala ja sanoa pahastikin.

Mulla on yks työkaveri,  , ja hän kuivaan kaurismaiseen tapaansa aina sanoo, että hän suuttuu kerran 16:ssa vuodessa, ja silloin on paras olla kaukana hänestä.  Sitten taas seuraavat 16 vuotta nielee kaikki pahat sanat.
 

[SanctAstra]

Mikä meillä kauriilla oikein on, kun se omien rajojen veto on niin kauhean vaikeaa? "Ei" on välillä ihan positiivinenkin sana. Ja kyllä, syyllistyn itsekin siihen, etten osaa pitää puoliani, ainakaan kunnolla. Ja sitten kun alkaa suututtaa ja pitämään puoliaan, niin se on niin tunnepitoinen reaktio, että lopuksi meinaa ihan itkettää kaiken sen adrenaliinin aiheuttaman tärinän lisäksi. Ärsyttävää. Olo on kuin pikkulapsella. 

[indiima]

Mä olen ainakin tänä vuonna opetellut ei:n sanomista. Ei kiitos. Kolmelle duunille, huh että helpottaa. Kaikki siis projekteja, olisivat vaan valuneet yli äyräiden huonoilla palkoilla. Mä olen hyvä sanomaan ei kaikelle muulle paitsi duunille ja nyt kuvittelen senkin haltsaavani. Mun elimistö sanoo ilmeisesti myös ei, sillä närästys on ollut tänään ihan tappavaa. Mun mahaan mahtuu kerrallaan yksi omena, that´s all. Meikäläinen kuivuu aika pian kasaan, ja kahvin juominen on pakko lopettaa kokonaan. 

[Fawn]

Itse olen tuntenut kauriin, joka osasi toisinaan olla oikea pahuuden perikuva. Kieroileva, mutta pakko myöntää, että ovela ja fiksu. Kauris-neiti oli myös hyvin sinnikäs ja osasi pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa, ei mennyt koskaan sanattomaksi. Hyvin voimakas persoona. Ne jotka voittivat tämän kauris-tytön luottamuksen puolelleen saivat hänestä kyllä hyvän, luotettan ystävän.