Mä tunnen kyllä välillä olevani tosi tiukkapipoinen, tai liiankin realistinen. Minkä takia ihmiset eivät saisi puhua läpiä päähänsä? Eihän se mun tehtävä ole korjata niiden käsityksiä... Sen mä koen tosi saturniseksi.
Samaistun.
Mä turhaannun ihan hirveästi, jos joku ihminen ei mun näkemyksen mukaan toimi tai ajattele oikein. Vaikka mun pää onkin aika pilvissä, siellä on kuitenkin se vahvan järkevä puoli, joka on aina arvostelemassa, jos joku toimii liian ajattelemattomasti, elää "väärin" tai vastaavaa. Mulla kuitenkin on onneksi
joka auttaa huomaamaan sitä liiallista tuomitsemisen tarvetta. Esim. isäni
on pahinta laatua oleva toisten ihmisten arvostelija ja tuomitsija. Tuota yhdistelmää kuvaa erityisesti tunnekylmyys. Hän suorastaan halveksii "tunneihmisiä".
Tällä hetkellä mä olen tuoreesta erosta siinä mielessä helpottunut, että nyt olen päässyt eroon myös mieheni läheisistä, jotka ovat sitten aivan toisesta ääripäästä. Olen heissä nähnyt niin paljon vastuuttomuutta ja holtittomuutta kaikilla elämänalueilla, että on ollut pinnassa pitelemistä. Mukavia ihmisiä, mutta tällä mun saamalla kasvatuksella/luonteella on ollut vain uskomattoman vaikea sulattaa heidän tapojaan.
Arvostan kyllä ihmisissä sitä tunteellisuuttakin, mutta nämä ihmiset ovat ihan oikeasti sieltä toisesta ääripäästä, kuin tuotu näyttämään minulle omia puutteitani. :