seuraava »

[tintsi]

Eipä tuo elämä tähän mennessä ole mullakaan kovin lempeä ollut, ainakaan tietyillä osa-alueilla. Aika usein ystäväni ihmettelevät koska se epäonni kohdallani loppuu. Tässä on kyllä se hyvä puoli, että osaa arvostaa niitä harvoja hyviä asioita elämässään entistä enemmän. Eikä elämä ainakaan ole tylsää ollut missään vaiheessa  Kaikella kun on jokin tarkoitus.. Theodora, noin juuri minäkin ajattelen! Jos annan itse periksi niin kaikilla on helpompaa. Kun esimerkiksi mietitään pikkujoulujen ruokailua niin minä en taatusti sanele mitä syödään vaan ennemmin tyydyn siihen kuin muutkin. Sitä kähinää ja ehtoja kun tuntuu muiden taholta olevan jo ihan tarpeeksi, miksi siis lisätä lastia..

Meimi, näinhän se menee. Pinna on pitkä ja venyvä mutta ei loputon.. Ja valitettavasti sen jälkeen ei ole enää paluuta siihen mitä on joskus ollut.

Niin tuota ei:tä on vain pakko harjoitella. Hankalaa se kyllä on. Pitäisi opetella ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnista eikä vastuuta muiden miellyttämisestä  Ei ole itsekästä ajatella ensin itseään. Tämä on ainakin mulle hankala mieltää mutta sillä tiellä nyt ollaan ja opiskellaan 

Onhan yksilöissä eroja. Pahuutta voi olla kaikissa merkeissä. Olen itsekin törmännyt vastaaviin ihmisiin eivätkä he ole olleet kauriita. Se on mielestäni tietynlaista mielen sairautta ja tuhoaa lähipiiriä mikäli ei tähän suosioon satu pääsemään. Nykyään välttelen tämänkaltaisia ihmisiä sillä en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Työyhteisössä niitä väkisinkin on mutta silloin on hyvä yrittää pitää välit mahdollisimman neutraaleina ja etäisinä. Valtataistelua parhaimmillaan.

Mites muut kauriit kokevat sen kun jossakin täällä ketjussa luki, että kauris paranee vanhetessaan? Olen aina tuntenut olevani "vanha sielu" Tuntuuko teistä samalta?

[SanctAstra]

Minä en ole koskaan lapsi ollutkaan. Tämän myös äitini myöntää todeksi. Vanha mikä vanha. Se on toisaalta ollut siunaus, niin on välttynyt ylimääräiseltä temuamiselta ja järki on ollut jo pienestä asti mukana. Enkä oikeastaan koskaan ole ollut riippuvainen muista. 

[Casperiina]

Kyllä sitä lapsenmielisyyttä on täytynyt vanhentuessaan suorastaan harjoitella. Tiukkapipoinen   lapsi. Ja teininäkin tunsin olevani kuin raihnainen vanhus, sitä on pakko nuortua, että jaksa alkaa elää.  :

edit. Tosin tuo  ja 5. huoneen painotus sieltä herää vähitellen väkisinkin henkiin. Grauh!

[indiima]

Mä tunnen kyllä välillä olevani tosi tiukkapipoinen, tai liiankin realistinen. Minkä takia ihmiset eivät saisi puhua läpiä päähänsä? Eihän se mun tehtävä ole korjata niiden käsityksiä... Sen mä koen tosi saturniseksi.

[Corvus Leonis]

Ei ole skorpionina merkistä oikein ikävää sanottavaa - johtuen ilmeisesti Kauris-Jupiteristani, ja Saturnukseni sijainnista jolla taipumusta työnarkomaniaan ja asketismiin. Sekä Skorpioni ja Kauris mieltävät merkkeinä elämän erityisen kovaksi ja ankaraksi verrattuna muihin merkkeihin, kumpikin merkki ja niiden hallitsijaplaneetat assosioidaan kuoleman kanssa ja muutenkin niissä on paljon samoja ominaisuuksia.

[Casperiina]

Mä tunnen kyllä välillä olevani tosi tiukkapipoinen, tai liiankin realistinen. Minkä takia ihmiset eivät saisi puhua läpiä päähänsä? Eihän se mun tehtävä ole korjata niiden käsityksiä... Sen mä koen tosi saturniseksi.

Samaistun.

Mä turhaannun ihan hirveästi, jos joku ihminen ei mun näkemyksen mukaan toimi tai ajattele oikein. Vaikka mun pää onkin aika pilvissä, siellä on kuitenkin se vahvan järkevä puoli, joka on aina arvostelemassa, jos joku toimii liian ajattelemattomasti, elää "väärin" tai vastaavaa. Mulla kuitenkin on onneksi    joka auttaa huomaamaan sitä liiallista tuomitsemisen tarvetta. Esim. isäni    on pahinta laatua oleva toisten ihmisten arvostelija ja tuomitsija. Tuota yhdistelmää kuvaa erityisesti tunnekylmyys. Hän suorastaan halveksii "tunneihmisiä".

Tällä hetkellä mä olen tuoreesta erosta siinä mielessä helpottunut, että nyt olen päässyt eroon myös mieheni läheisistä, jotka ovat sitten aivan toisesta ääripäästä. Olen heissä nähnyt niin paljon vastuuttomuutta ja holtittomuutta kaikilla elämänalueilla, että on ollut pinnassa pitelemistä. Mukavia ihmisiä, mutta tällä mun saamalla kasvatuksella/luonteella on ollut vain uskomattoman vaikea sulattaa heidän tapojaan.  Arvostan kyllä ihmisissä sitä tunteellisuuttakin, mutta nämä ihmiset ovat ihan oikeasti sieltä toisesta ääripäästä, kuin tuotu näyttämään minulle omia puutteitani.  :

[SanctAstra]

Tuosta analysoinnista tulikin mieleeni, että päivä, muutama, takaperin eräs kaverini oli laittanut toiseen nettiympäristöön linkin hänen mielestään hyvästä biisistä. Kävin kuuntelemassa, tai ainakin yritin, mutten pystynyt kuuntelemaan kuin 2/4 biisiä sen yksitoikkoisuuden takia. Niinpä sitten päätin kritisoida ja analysoida biisin yleisesti viestiketjun perään. Biisi oli siis erään hyvin tunnetun dj:n versio Lady Gagan biisista "Just Dance". Tämä dj osaa kyllä tehdä ihan kunnollista musiikkia ja oli nyt mielestäni mennyt riman ali huimasti. Tämän mielipiteeni jaoin. Vastaukseksi sain, ettei ammattikriitikoiden mielipidettä olisi nyt tarvinut, kun biisi oli hyvänmielen biisiksi laitettu. D'Oh!

Minkäs minä sille voin. Jos musiikki on täyttä shittiä, niin se on. Mitä sananvapaudelle on tapahtunut?  :

[PaperbackWriter]

Olen    enkä löydä itseäni työnarkomaani-Kauris -kuvauksesta ollenkaan. Olen laiska ja nautinnonhaluinen, stelliumi 2. huoneessa ehkä vaikuttaa asiaan? Siellä majailee  , , , , , ja onnenpiste

[Emelia]

  pomo on kyllä  paras pomo...

[tuollapuolen]

Minäkin olen kauris ja astrologia on sairauteni ollut vain vähäsen aikaa, luonteeltani olen todella jääräpäinen, ailahteleva ja teen itselleni järjettömiä sääntöjä ja oletuksia, ikään kuin maailma olisi mun kiva rubiikinkuutioni (vastareaktiot kertovat "totuuden" jäätävällä tavalla), jota sitten omassa sorkassani ohjailen. No huumorintajua multa löytyy, koska elämä on ollut 110% karua karkkia... Aina tullut menetyksiä, ei ikinä onnistumisia.. Olen työnarkomaani vaikka en töissä mitenkään loista, teen omat yksinkertaiset hommat omalla tyylilläni ja tarkkuudella. Olen ajautunut ehkä väärällea alallekin, mutta yrittänyttä ei laiteta.
      Sosiaalisesti olen erakko, vaikea, vaikea, ihminen, joka on aika karu ja on tunteista kokenut  vain parhaat kaurat  .... joskus  vois antaa liekaa omalle sisäiselle pedolle, ettei aina tarvitse rajottaa itseään. Ihmiset kuvaavat minua fiksuksi, joviaaliksi ja ärsyttäväksi kusipääksi sekä mieheksi. Itse tunnistan lähinnä kusipäisyyteni, olenhan ailahteleva tyyppi...
    Noi ennustukset sun muut joita olen lukenut kiinnostavat paljon, mutta harvoin otan elkeistä opikseni....noh elämä on oppimista ja tapani mukaan toimin varjoissa ja minimoin virheitä kaikessa loisteessani.

ps. toivottavasti viesti ei loukannut kuin mahd. suurta osaa tältä foorumilta