seuraava »

[Esmiralda]

Kaikki täällä kuulumme ainakin yhteen suureen, eikä hassumpaan ryhmään, nimeltä astro-foorum.

Monet kuuluvat ehkä poliittisiin ryhmiin, toiset yhdistyksiin, tai ainakin johonkin ammattiliikkeeseen tai työryhmään. Ja jotkut epävirallisiin ryhmiin, jengeihin, kaveriryhmittymiin.

Minkälaisiin ja miten ne ovat syntyneet, mille tarkoitukselle?

Itse olen vuosia kuulunut esim. erääseen tanssiyhdistykseen ja siinäkin ryhmään 'me vanhat', johon sen tiiviydestä ja historiasta johtuen on ollut muiden vaikea tulla mukaan. Se on ollut suuri kasvupaikka varmaan meille jokaiselle ja tulee näköjään vieläkin olemaan. Olin siitä 'vuorotteluvapaalla' vuoden ja nyt olen menossa takaisin. Kaipaan sitä tanssillista naisenergiaa!

Mutta muitakin ryhmittymiä on ympärilläni jotenkin ihmeen kautta rakentunut koskien ehkä tätä henkistä polkua.

Kertokaa tekin!

[Esmiralda]

Ardthin kuvasta tulee mieleen tuo 'yksinäinen susi'.

Kauniisti kuvasit ryhmiäsi! Ja omaa polkua.

Minua on joskus 'haukuttu' laiskaksi ja välinpitämättömäksi, kun olen myös kulkenut omia polkujani. En ole kaivannut koskaan kuulua mihinkään uskontokuntaan, poliittisiin ryhmittymiin tai mihinkään kapinallisiin jengeihin. Olen katsonut silmät pyöreänä haukkujaa ja ajatellut, että noinkin päin sen voi nähdä. Eikä mitään ole mennyt toisen päähän, kun olen yrittänyt sanoa, että ei minulle löydy sellaista piiriä, jonka hyväksyisin, joka olisi ihan minun.

Harrastusten ja työn lomassa on sitten tullut liittyneeksi johonkin, mutta usein olen huomannut, että niidenkin sisällä olen oma yksinäinen kulkijani. Vain osan itsestä antaa sille piirille.

Joskus kadehdin noita tiiviitä sukuryhmiä. Eronneen lapsena en niihinkään kuulunut. Tai isoja perheitä. Tai jopa jengejä. Sitten yhtä lailla löysin ison riemun kulkiessani yksin ja vapaana.

Mutta tulee aikoja, että ryhmiä tarvitsee. Tai niitä ryhmiä syntyy tarpeen ja kasvun mukaan.

[Norna]

 Itselleni tuota reikiporukkaa on jonkun verran kertynyt ja erilaiset tapaamiset ovat avanneet uusia ystävyyksiä ja vanhojen tuttujen tapaamisia . Jos nyt johonkin ryhmään kuulun niin kai se sitten tuo reikifoorumi.
 Tahtoisin elää tiiviimmin ihmisten kanssa, kaikki asuvat niin kaukana  . Yhteisöllisyyttä rakentaessa...

[Chandra]

 
 

Kuulun energiahoitaja ryhmään,jossa eri hoitomuodoilla työskennellään yhdessä.
Sitten on pienempi reikiryhmä,sellainen sisäpiiri,jota kutsutaan nimellä "vispilät".
Siinä olevat ovat kaikki reikihoitajia ja kokoonnumme yleensä minun luonani.

Ja rakkaat ystävät ryhmään.
Ei kovin monta,mutta jokainen kultaakin kalliimpi!

[Minerwa]

Minusta olisi mukavaa kuulua johonkin ryhmään, mutten ole oikein osannut kiinnittyä mihinkään    Ehkä olen myöskin sitten yksinäinen susi, en tiedä. Myönnän arvostavani tietynlaista vapautta ja itsenäisyyttä ihmissuhteissani ( ,  ). Mutta kun oikein mietin... niin, löytyyhän jotakin.

Perheeseeni kuuluu mies ja koira (=ryhmä), samoin mieheni vanhemmat ovat minullekin läheisiä. Kun kävin entisellä työpaikallani, tunsin yllättäen suunnatonta yhteenkuuluvuutta ja surua siitä, etten enää ollut siellä töissä. Ihmiset kyselivät, milloin tulen takaisin... Se kosketti     Ehkäpä sekin on siis ryhmä! En vain osannut ajatella sitä sellaisena silloin, koska työni oli pääsääntöisesti hyvin itsenäistä.

Ystäväpiirini on siinä mielessä hajanainen, että ihmiset eivät tunne toisiaan ja asuvat eri paikkakunnilla. Taidankin olla siis enemmän jonkinlainen parisielu...?  :  Minulla on aina ollut tiiviitä kahdenkeskisiä ihmissuhteita niin rakkaudessa kuin ystävyydessäkin, mutta ryhmittyminen on jäänyt vähemmälle.
Tuollainen henkinen ryhmä reikin tai vaikkapa astrologian tiimoilta olisi kyllä ihana 

[Esmiralda]

Aika on kovasti muuttunut.

Näitä tällaisia ryhmiä ei taatusti ollut vielä 30 vuotta sitten. Nyt lapset ja nuoret syntyvät ja  kasvavat tällaisen olemassaoloon.

Joskus näitä ryhmiä syttyy aivan ihmeesti itsestään. Ympärilleni kerran kertyi vuosia sitten filosofinen ystäväjoukko, meitä oli sopivasti neljä. Tapasimme parin vuoden ajan, ehkä kolmenkin ja ne hetket olivat tosiaan kullanarvoisia. Itseämmehän me peilasimme suuriin filosofisiin kysymyksiin. Mutta...olimme liian etäällä toisistamme ja varmaan kaikki kyllästyimme yrittää järjestää kokoontumisia niin että ne kaikille sopivat. Ja se sammui siihen, vaikka jäimmekin jotakin kaipaamaan.

Mutta uskon, että ryhmät syntyvät samoille energioille värähteleville ihmisille, ehkä elävät hetken jokaisen tarpeeseen, sammuvat, jättävät kaunista kasvualustaa ja sitten siihen syttyy jotain uutta. 

[Esmiralda]

Minusta olisi mukavaa kuulua johonkin ryhmään, mutten ole oikein osannut kiinnittyä mihinkään    Ehkä olen myöskin sitten yksinäinen susi, en tiedä. Myönnän arvostavani tietynlaista vapautta ja itsenäisyyttä ihmissuhteissani ( ,  ). Mutta kun oikein mietin... niin, löytyyhän jotakin.

Perheeseeni kuuluu mies ja koira (=ryhmä), samoin mieheni vanhemmat ovat minullekin läheisiä. Kun kävin entisellä työpaikallani, tunsin yllättäen suunnatonta yhteenkuuluvuutta ja surua siitä, etten enää ollut siellä töissä. Ihmiset kyselivät, milloin tulen takaisin... Se kosketti     Ehkäpä sekin on siis ryhmä! En vain osannut ajatella sitä sellaisena silloin, koska työni oli pääsääntöisesti hyvin itsenäistä.

Ystäväpiirini on siinä mielessä hajanainen, että ihmiset eivät tunne toisiaan ja asuvat eri paikkakunnilla. Taidankin olla siis enemmän jonkinlainen parisielu...?  :  Minulla on aina ollut tiiviitä kahdenkeskisiä ihmissuhteita niin rakkaudessa kuin ystävyydessäkin, mutta ryhmittyminen on jäänyt vähemmälle.
Tuollainen henkinen ryhmä reikin tai vaikkapa astrologian tiimoilta olisi kyllä ihana 

Minerva, uskonpa, että kun sinussa leimahtaa uusi innostus johonkin uuteen asiaan, niin ryhmä syntyy aivan itsestään. Olet itsenäinen, voimakaskin, ei se ryhmä synnykään ilman tarvetta.

Tai se tulee myös sitten kun on avuton, ei tiedä tietä ja huomaamatta 'pyytää jotakin tai joitakin auttamaan'. Sillä tavalla minä eksyin erääseen vaihtoehtohoitajien suloiseen ryhmään, mutta tapaan heitä vain kerran vuodessa yhtenä viikonloppuna. Sitäkin voimallisempi on se tapaaminen.

[Minerwa]

Tuli mieleen, että onhan Tampereen astromiitti-porukkakin ollut eräänlainen henkinen ryhmä    Olo on ollut todella hyvä ja energinen tapaamistemme jälkeen. Ehkä nähdään vielä...  

[Tiigris]

Ryhmä, jaa-a..

Olen aina vähän vältellyt ryhmään kuulumista.

Tykkään olla yksin tai kaksin tai sitten tosi suuressa joukossa.

Mutta onhan minulla ryhmäni, meidän perhe, joka koostuu epäsosiaalisista yksinäisitä susista jotka epäsosialisoivat keskenään oikein sujuvasti.  (tarkoitan, huvittaa joskus kun minä ja kaksi siskoani olemme yhtä aikaa lapsuudenkodissa äitiä katsomassa, niin hetken aikaa istumme ja höpöttelemme, mutta sitten kaikki sulkeutuvat omiin huoneisiinsa tekemään omiaan... : ) Emme ole koskaan ollut perhe joka matkustelisi yhdessä tai kokoontuisi syömään yhtä aikaa... Jos joku yhdistää niin se on TV. 

Ennen kaikkea inhoan kaikkia sukutapaamisia, koska en tunne mitään sukurakkautta tai halua olla mikään yhteisö. Juu, ihan kivoja ihmisiä, mutta ei niitä kaikkia kerralla, kiitos! 

Ja sama juttu kuin Minerwalla, ei minulla mitän ystäväpiiriäkään ole, ystävistäni monetkaan eivät tunne toisiaan.. He ovat yksittäisiä tyyppejä siellä täällä.

Mutta nythän keksin..
On minulla yksi ryhmä, jossa olen erittäin aktiivinen jäsen:
kahvi- ja teetupa-ryhmä! 

[*Kide*]

hmmm... kyllä ja aikas moneenkin  :
Kaikissa olen jollakin tapaa "keskellä", vaikka en ehkä johdossa  Joskus jopa toivoisin pystyväni olemaan hieman syrjässä, koska vastuu ja näkyvyys tuo myös paineita, velvollisuuksia ja monia murheita tullessaan... aina ei jaksa olla vahva.

Niin... vai onko se todellista vahvuutta, kun osaa myöntää ettei enään jaksa/osaa? ...off topic...

[Esmiralda]

On se vahvuutta, kun USKALTAA sanoa ettei jaksa.

Tuo onkin mielenkiintoista todeta, miten niihin ryhmiin sijoittuu. Tanssiryhmän jäsenet ovat kaikki kamalan itsenäisiä ja vahvoja naisia tavalla tai toisella. Olemme vuorottain toimineet veturina. Ja jokaisella on omatapainen rooli siinä.

Mutta usein löydän itseni niistä aika keskeisenä, joskin viihdyn mainiosti myös sivummalla.

Jos se alkaa liikaa pyöriä niin että olen keskipisteenä, hämmennyn ja alan epäröimään.

[Chandra]

 
Totta turiset Esmiralda.
Ryhmä syntyy kun siihen on tarvetta ja kestää aikansa.Kun keskinäiset energiat muuttuvat,on ryhmä tehnyt tehtävänsä ja hiipuu hiljaa.

En myöskään tykkää olla mikään vetäjä tai organisoija.En ollut paikalla tämän isomman ryhmänkään synnyssä ja tutkailen onko se minua varten kun lähtee käyntiin.
Menen kyllä sitten mukaan ja tykkään tehdä hoitoja ja ihanaa on,kun energiaa ladataan monen ihmisen voimin itselle.
Pienryhmä kokoontuu minun luonani vain siksi,että olen ainoa,joka asuu yksin ja näin ollen ei ole häiriötekijöitä.Muilla mies tai lapset.
Se onkin hyvin vapaamuotoinen,eikä mitään vetäjää ole.

Asiakkaat otan mieluiten kotiin,vaikka tilat saimmekin.Täällä on kaikki se materiaali mitä tarvitsen,eikä taatusti muista tiloita kuulu häiritseviä ääniä.

Ja ensi viikonloppuna menen sinne Selkkis leirille.
Ties mitä se tuo tullessaan.
Olen oikeastaan aina kuulunut johonkin ryhmään.
Mutta siitä saa tukea ja samanlaisten ihmisten on helppo puhua vaikeistakin asioita,kun ei tarvitse vääntää rautalangasta.
Ryhmistä saa aivan hirmuisesti voimaa ja iloa!

[Esmiralda]

Ja mikä jännittävintä, on mennä jonnekin leirille, jossa onkin aivan uusia ihmisiä. Minäkin lähden jollekin sellaiselle hengelliselle jonnekin Seinäjoen likelle, vaan en yhtäkkiä muista yhtään mikä se oli. Se on vasta lokakuussa. Hm. Jos en nyt päivä kerrallaan elä, niin ainakin kuukausi kerrallaan.

Olen kokenut sellaisiakin ryhmiä, joihin olen pakosta joutunut ja jossa olen saanut vain mahanpuruja. Tai uteliaisuudesta mennyt ja 'kylmää' tuntenut. Ilmapiiri kyllä kertoo heti, onko ryhmä minulle oikea ja että onko siellä negatiivisia värähtelyitä. Periaatteesta tai pakosta ei missään ryhmässä saisi olla, turhaa energiaa vain vie.

[Minerwa]

Minullakin on juuri tuo - herkät tuntosarvet, jotka aistivat heti, jos en ole tervetullut johonkin ryhmään tai jos jokin ryhmän energiassa on poikkiteloin omani kanssa. Muutaman kerran olen ovelta kääntynyt takaisin, kun en tunne viihtyväni. Pitäisi ehkä olla pitkäjänteisempi, sillä tiedän, että alku saattaa olla hankalaa. Jostain syystä tulee kuitenkin hirmu helposti tarve vetäytyä; ei tämä ollutkaan minua varten... En taida pohjimmiltani olla mikään ryhmäihminen  :

Tuollaisista tapahtumista tykkään kyllä. On mielenkiintoista mennä mukaan johonkin ihan uuteen juttuun, vaikkapa yksinkin, sillä silloin tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Hetken sieluntoveruuskin voi merkitä enemmän kuin pitkä tuttavuus, jossa ajatukset eivät koskaan löydä yhteistä säveltä. Molemmista on kokemusta.

[Chandra]

Kyllä luotan siihen,että ne tuntosarvet ovat oikeassa ja vetäydyn mieluummin takavasemmalle minäkin,kun alan väkisin mihinkään änkemään.

Tuo leiri tosiaan kiehtoo.
Tuntuu että siellä on jotain,miksi lupauduin mukaan.En tunne kuin toisen valvojan ja hän on se diakoniystäväni.Itse olenkin epävirallinen valvoja.
Ja tytön joka on jo pitkään ollut kuivilla.Mutta hänet olen viimeksi tavannut vuosia sitten ja oli vielä pahasti koukussa silloin.
Mielenkiintoista kuitenkin tutustua hänen uuteen minäänsä ja kaikkiin muihin,joita en ole enää nähnyt.Sekä tietysti nähin lapsukaisiin.
Lähtö on perjantaina klo:16.30.