seuraava »

[Minerwa]

Minullakin on juuri tuo - herkät tuntosarvet, jotka aistivat heti, jos en ole tervetullut johonkin ryhmään tai jos jokin ryhmän energiassa on poikkiteloin omani kanssa. Muutaman kerran olen ovelta kääntynyt takaisin, kun en tunne viihtyväni. Pitäisi ehkä olla pitkäjänteisempi, sillä tiedän, että alku saattaa olla hankalaa. Jostain syystä tulee kuitenkin hirmu helposti tarve vetäytyä; ei tämä ollutkaan minua varten... En taida pohjimmiltani olla mikään ryhmäihminen  :

Tuollaisista tapahtumista tykkään kyllä. On mielenkiintoista mennä mukaan johonkin ihan uuteen juttuun, vaikkapa yksinkin, sillä silloin tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Hetken sieluntoveruuskin voi merkitä enemmän kuin pitkä tuttavuus, jossa ajatukset eivät koskaan löydä yhteistä säveltä. Molemmista on kokemusta.

[Chandra]

Kyllä luotan siihen,että ne tuntosarvet ovat oikeassa ja vetäydyn mieluummin takavasemmalle minäkin,kun alan väkisin mihinkään änkemään.

Tuo leiri tosiaan kiehtoo.
Tuntuu että siellä on jotain,miksi lupauduin mukaan.En tunne kuin toisen valvojan ja hän on se diakoniystäväni.Itse olenkin epävirallinen valvoja.
Ja tytön joka on jo pitkään ollut kuivilla.Mutta hänet olen viimeksi tavannut vuosia sitten ja oli vielä pahasti koukussa silloin.
Mielenkiintoista kuitenkin tutustua hänen uuteen minäänsä ja kaikkiin muihin,joita en ole enää nähnyt.Sekä tietysti nähin lapsukaisiin.
Lähtö on perjantaina klo:16.30.

[Esmiralda]

Olet varmaan siellä oikealla paikalla, Chandra! Kerää voimavarat yhteen.

Joskus ryhmissä ollessa minulla on hassu tunne noista energioista. Vaistoan, missä niitä lymyää, ja jokin minussa alkaa toimimaan. Kokeilen ensin siihen vahvimpaan kyselevästi. Usein se ei reagoi, mutta kun kokeilen sitä lymyävää, niin siellä alkaa tapahtumaan. Sellaisen ujon ihmisen voima odottaa aina että joku tarttuisi siihen, herättäisi sen. Sitten otan kuin suitsia käteeni ja laitan ne somasti yhteen. Ja sitten alkaa tapahtumaan. Koskaan ei saa näyttää että itse siinä toimii, vaan niin että jokainen luulee itse toimivansa.

Tästä nyt varmaan ei ymmärtänyt kukaan mitään, kun nämä on niitä asioita, joille ei löydy kieltä. 

[*Kide*]

Esmiralda 

Nuo tuntosarvet ovat tässä päässäkin, mutta jokin jäärä ei aina kuuntele niitä 
Ihmisissä on voimaa, sellaista energiaa jota yhdenkään yksinäisen on mahdoton saavuttaa... paitsi jos on onnistunut syntymään diktaattoriksi 

Siinä missä ryhmän energiat voivat olla tuhoavatkin  joskaan aina toki ei puhuta tuhoamisvoiman negatiivisesta puolesta. Joskus näin vaan on, jotta jotakin uutta pääsee kasvamaan tilalle  Mutta valitettavan usein kokee/näkee kuinka ryhmä käyttää voimaansa pahaan... katsoo vaan uutiset 

[Chandra]

 

Voi Esmiralda kun puhut viisaita ja toimit myös rakkaudella ja lämmöllä.Huomioit ne hiljaiset ja etsit keinot saada heidät löytämään voimansa.
Tuo on harvinaista,sillä varsin usein joku haluaa vain johtaa ja olla äänessä ja jättääkin ne hiljaiset mielellään syrjään.
Miettikääs niitä fiiliksiä,joita tällaisella ihmisellä on,kun lähtee ryhmästä kotia kohti.
Ei varmaan tee mieli uudestaan,ellei sitten ole luonteeltaan kuuntelija tyyppi,joka ei haluakaan keskustella.
En yleensä käy kuin kerran uusissa jutuissa.Jos liian monta johtavaa hahmoa,tai yksi "guru",jota kaikki seuraavat kuin lammaslauma miettimaättä gurunsa motiiveja,niin ei ole minua varten.
Viisas johtava hahmo toimii Esmiraldan lailla ja ne ryhmät yleensä säilyvät kauemmin.
Myös jatkuvat,vaikka johtava lähtisi,mikäli seuraavaksi tuon roolin ottava on samanlainen.

[Esmiralda]

Voi ystävät kalliit!

Ei ole olemassa 'viisasta'!

Kerron esimerkin ihan itsestäni. Tuo ryhmä josta nyt puhun, on tosiaan toiminut yli kymmenen vuotta ja ei aina suinkaan ole ollut harmooninen, vaan hyvin 'elävä', oikeastaan negatiivisuuksineenkin dynaaminen. Hyvässä ryhmässä ei kenenkään oikeastaan saa nousta yläpuolelle hallitsevaksi (joskin ryhmän asioita voi joku pyöritellä), kuten Chandra tuossa puhui. Eräs meistä yritti. Aloimme kaikki huomaamaan miten tämä yksi alkoi hallita jopa määräillä tekemisiä (vähän sellaista narsistimaista jota hän ei itse ymmärrä itsestään).

Silloin minä tein tempun, suorastaan vastustin häntä hyvin näyttävällä tavalla, joskaan siinä ei mitään väärää ollut. Mutta hänen mielestään oli! Hän purkautui kuin pommi keskuuteemme saaden erään toisen itseensä tyytymättömän mukaan. Tuon pommin piti osua minuun, mutta kun huomasi, että minulla oli liian monta suojelijaa (tai asian ymmärtäjää), se putosikin hänen omaan päähänsä.

Minä olisin voinut toimia viisaammin, kadun sitä melkein. Mutta kuinka se puhdisti. Kuinka monet meistä alkoivat purkamaan turhaumiaan ja loukkauksia joita olivat saaneet osakseen. Tuo pomminpuottaja kaverinsa kanssa siirtyi syrjään. Häipyi ryhmästä pariksi vuodeksi...nyt hiipien häntä koipien välissä takaisin.
Minä pyysin anteeksi kaikkien kuullen, jos olin loukannut. He eivät pyytäneet.

Arvaa vain voi mitä kaikki olemme toisistamme ja tapauksesta peilanneet! Mikään ei ole turhaa!

Mutta kyllä dynamiikkaa ryhmässä pitää ennenkaikkea olla. Ei ryhmä saa olla silittävä ja suojeleva. Sen pitää voida kasvattaa. Joka pelkää, astuu syrjään. Joka haluaa kasvaa, käy läpi kriisejä.

Nämä taitaa olla aika monimutkaisia asioita.  Mutta nyt olen jutellut sellaisesta ryhmästä, mikä keskipisteenä on fyysinen toiminta.

Sitten on ryhmiä, joiden merkitys on henkisessä toiminnassa. Kuten varmaan reikissä on paljon kyse. Mutta onko siinä eroa?

[Esmiralda]

Pakko vielä sanoa, kun äkkäsin.

Tuosta ryhmän dynamiikasta. Ei sitä tapahdu viisaudessa, ei varovaisuudessa, ei suvaitsevaisuudessa, ei turhan lällyttelyssä, ei mukailulla, ei joustolla.

Vaan just niillä negatiivisilla ilmiöillä, tunteilla, mitä me ihmiset kannamme aina mukanamme.

[Esmiralda]

Esmiralda 

Nuo tuntosarvet ovat tässä päässäkin, mutta jokin jäärä ei aina kuuntele niitä 
Ihmisissä on voimaa, sellaista energiaa jota yhdenkään yksinäisen on mahdoton saavuttaa... paitsi jos on onnistunut syntymään diktaattoriksi 

Siinä missä ryhmän energiat voivat olla tuhoavatkin  joskaan aina toki ei puhuta tuhoamisvoiman negatiivisesta puolesta. Joskus näin vaan on, jotta jotakin uutta pääsee kasvamaan tilalle  Mutta valitettavan usein kokee/näkee kuinka ryhmä käyttää voimaansa pahaan... katsoo vaan uutiset 

Kide (kuinka kaunis on nimesi!), tuot esiin juuri sen keskeisen ryhmässä. Valon ja pimeyden voimat!

Minä uskon sen valon voimaan. Jos katsoo nytkin noita 'pimeitä' ryhmiä, ei se heillä onnistu hyvin pitkään.
On kaunan kantavia ryhmiä, on sairaaseen suuntaan kulkevia uskonnollisia ryhmiä, on pedofiiliryhmiä jne. Mutta heidän pimeys ei pelaa enää. Heidän toimintaansa puututaan. He eivät pysy piilossa (tai näin voi vain toivoa), koska ihmiset eivät enää pelkää niin paljon.

Se sanonta, että kun avaa pimeän huoneen ovea valoisaan huoneeseen, ei se pimeys mene sinne, vaan valo menee pimeään huoneeseen, on minusta niin kaunis huomio.

Myönnän, olen idealisti.

[*Kide*]

Kiitos Esmiralda  *punastelee hän täällä nyt* 
Kuinka osuvasti kirjoitit tuosta oven avaamisesta  Taidampa tallettaa sen sydämen ilmotustaululle