Voi ystävät kalliit!
Ei ole olemassa 'viisasta'!
Kerron esimerkin ihan itsestäni. Tuo ryhmä josta nyt puhun, on tosiaan toiminut yli kymmenen vuotta ja ei aina suinkaan ole ollut harmooninen, vaan hyvin 'elävä', oikeastaan negatiivisuuksineenkin dynaaminen. Hyvässä ryhmässä ei kenenkään oikeastaan saa nousta yläpuolelle hallitsevaksi (joskin ryhmän asioita voi joku pyöritellä), kuten Chandra tuossa puhui. Eräs meistä yritti. Aloimme kaikki huomaamaan miten tämä yksi alkoi hallita jopa määräillä tekemisiä (vähän sellaista narsistimaista jota hän ei itse ymmärrä itsestään).
Silloin minä tein tempun, suorastaan vastustin häntä hyvin näyttävällä tavalla, joskaan siinä ei mitään väärää ollut. Mutta hänen mielestään oli! Hän purkautui kuin pommi keskuuteemme saaden erään toisen itseensä tyytymättömän mukaan. Tuon pommin piti osua minuun, mutta kun huomasi, että minulla oli liian monta suojelijaa (tai asian ymmärtäjää), se putosikin hänen omaan päähänsä.
Minä olisin voinut toimia viisaammin, kadun sitä melkein. Mutta kuinka se puhdisti. Kuinka monet meistä alkoivat purkamaan turhaumiaan ja loukkauksia joita olivat saaneet osakseen. Tuo pomminpuottaja kaverinsa kanssa siirtyi syrjään. Häipyi ryhmästä pariksi vuodeksi...nyt hiipien häntä koipien välissä takaisin.
Minä pyysin anteeksi kaikkien kuullen, jos olin loukannut. He eivät pyytäneet.
Arvaa vain voi mitä kaikki olemme toisistamme ja tapauksesta peilanneet! Mikään ei ole turhaa!
Mutta kyllä dynamiikkaa ryhmässä pitää ennenkaikkea olla. Ei ryhmä saa olla silittävä ja suojeleva. Sen pitää voida kasvattaa. Joka pelkää, astuu syrjään. Joka haluaa kasvaa, käy läpi kriisejä.
Nämä taitaa olla aika monimutkaisia asioita.
Mutta nyt olen jutellut sellaisesta ryhmästä, mikä keskipisteenä on fyysinen toiminta.
Sitten on ryhmiä, joiden merkitys on henkisessä toiminnassa. Kuten varmaan reikissä on paljon kyse. Mutta onko siinä eroa?