seuraava »

[Mantelinpuolikas]

Kirja on johdatusta Ihmeiden Oppikirjaan. Kirjan kirjoittaja on Gary R. Renard ja jonka ensimmäisen luvun voi esimauksi lukea netistä, löytyy täältä:

http://www.taivaankaari.fi/?p=product&show=sample&id=39

"Kirja sinulle, joka etsit vakavissasi ratkaisua ihmisenä olemisen arvoitukseen!

Maailmankaikkeus katoaa on koottu 9 vuoden aikana tapahtuneista keskusteluista kahden ylösnousseen mestarin kanssa, jotka ensimmäisen kerran ilmestyivät täysin odottamatta Garyn olohuoneeseen ja alkoivat opettaa hänelle Ihmeiden Oppikurssiin perustuvaa elämänviisautta.

Maailmankaikkeus katoaa on sisällöltään aivan hämmästyttävä ja panee monet uskomuksemme kokonaan uuteen järjestykseen. Kirja saattaa olla yksi syvällisimmistä ja opettavaisimmista henkisistä teoksista, mitä olet koskaan lukenut.

Suoraa puhetta mielen harhoista, edellisistä elämistä, uskonnosta, seksistä, politiikasta ja anteeksiannon ihmeistä."

Kirja todellakin pistää uusiksi uskomukset maailman synnystä, harhoista ym. Monet kirjan lukeneet, ovat olleet järkyttyneitä, kun "totuus fyysisestä maailmastamme" oikaistaan. Vasta ite puolessa välissä kirjaa ja sulattelemista on paikoin, joissain asioissa taas varmistaa omia ajatuksia. Suosittelen kirjaa lämmöllä.

 

[Vajra]

Niinhän se litteä Terrakin joskus ns. ´katosi´

[^^Queen Nefertiti^^]

itämaisten tekstien mukaanhan kaikkeus katoaa aina ja ilmenee aina uudelleen. eri asia mikä porukka ja missä muodossa syntyy uudelleen. energia eli sielu ei sinänsä voine kadota.. se voi ei-ilmetä.. voi ei näitä viikon alun ajatuksia.

[Mantelinpuolikas]

Yritän nyt koota jotain, mitä muistan kirjasta. Kirja on todella tuhti pakkaus ja menee välillä sulatellessa. Tuota anteeksiantamista tässä muutamana päivänä harjoitellut. Eipä oo ihan piis ov keik.

Meillä ihmisillä on olettamus, että Jumala ja Taivaaksi kutsumamme paikka on jossain kaukana, vaikka todellisuudessa emme ole lähtenyt taivaasta ja Jumalan luota mihinkään. Vain mielemme on luonut tämän erillisyyden harhan ja koemme olevamme ”ulkopuolella”. Olemme jo Kotona, emme vain tiedä sitä. Taivaskaan sellaisena, kuin sen suurin osa ymmärtää, ei ole sitä, vaan tarkoittaa tietoisuutta täydellisestä Ykseydestä.

Vaikkakin erilaiset henkiset kurssit, koulutukset ja luennot tukevat eteenpäin menemisessä, ainut tie kohti Valaistumista on anteeksiantamisen tie. Vaikka elämässä tapahtuisikin ikäviä asioita (ja niitähän tapahtuu), joskus toiset ihmiset saattavat ärsyttää, meidän tulisi tällaisissa tilanteissa pyytää anteeksi, koska koko asiaa ei oikeasti edes tapahdu. Kaikki tapahtuu vain mielessämme, joka vertauskuvallisesti hakee ”syyllistä” itsensä ulkopuolelta, koska kokee alitajuista, tiedostamatonta syyllisyyttä siitä, että on erkaantunut Jumalasta.

Elämä fyysisessä ulottuvuudessa on vain unta, sitä ei oikeasti ole olemassa.
Tässä kuvitteellisessa totuudessa, ei oikeastaan ole ketään, koska meitä on vain yksi.

Ihmiset odottavat Jeesuksen toista tulemista. Hän tulee, mutta ei siten kuin luulemme sen tapahtuvan. Kun jokikinen mieli, joka on ollut unessa tuhansien elämien ajan, on saapunut vaiheeseen, jolloin heräämme tästä unesta, se on se Kristuksen toinen tuleminen.

Kirjan lukeminen on vielä vaiheessa ja kun sen jonkin ajan kuluttua lukaisen uudelleen, uskon sen avautuvan uudella tavoin. Se on melkein pakko lukea uudelleen, sen verran on "ummetusta" välil.

Joka tapauksessa, suosittelen edelleenkin kirjaa luettavaksi.

[^^Queen Nefertiti^^]

tästä vaan tulee niin outo olo. kukaan ei oikeasti tee mitään, mikään ei ole todellista, on vain henki, fyysiset kehot leikkii rakkautta ja sotaa. kumma juttu. no miten sydän ja sydänchakra, onko sekään todellinen?

Jos joku tekee jotain ikävää, sitä ei tapahtunut, onhan se niin, fyysinen elämä lakkaa, henki jää..

Elämä fyysisessä ulottuvuudessa on vain unta, sitä ei oikeasti ole olemassa.

[^^Queen Nefertiti^^]

eikun oikeasti ei ole.  kukaan ei ole tehnyt mitään, koska se ei ole todellista, muistan kylä aCIM opit..

[Mio]

Onko millään sitten mitään väliä jos maailmojen olemassaolo ei ole todellista vaan pelkkiä mielen luomia unikuvia yhdestä elämästä?

[^^Queen Nefertiti^^]

se on välillä ihanan vapauttavaa muistaa, ja sitten taas päättää millä on SINULLE väliä.

[Mio]

se on välillä ihanan vapauttavaa muistaa, ja sitten taas päättää millä on SINULLE väliä.

Joo'o.. En kuitenkaan läheskään aina tiedä tai tajua mikä palvelisi kokonaisuutta soljuvimmin.. Mutta yritän jotain pientä edes räpeltää näissä illusorisissa mielikuvissain


Terveisiä todellisuuteen

http://blog.emptyhead.in/images/emptyhead.jpg

[Mio]

Mihin todellisuuteen ? 

En todellakaan tiedä....

Kuka muuten edes pystyy näkemään sen kokonaisuuden, että pystyisi tajuamaan oman osansa siinä täysin.

Vaikee sanoo kun ihminenkin havaitsee valon koko väriskaalasta tuskin prosenttiakaan...

Tietty se kaiken näkevä olevaisuuden läpinäkyvä silmä voi olla perillä missä mennään 

http://www.dnaalchemy.com/sitebuilder/images/AllSeeingEyePyramid-349x308.jpg

Etköhän jo nyt palvele kokonaisuutta osallistumalla siihen teoillasi ja sanoillasi...kuten aikaisemminkin.

Varmaankin jotenkin joo, vaikka joskus touhu tuntuukin pelinappulamaiselle pisteviivasiirtelylle jollain luomisen metageometrisellä leikkialustalla

Minä olen taatusti joskus palvellut kokonaisuutta jopa ärsyttämällä ja olemalla piikki lihassa, itse sitä edes täysin tajuamattani...ja kyllä sekin jotenkin kokonaisuutta palveli. Paha palvelustyttö.

Täähän se sitten onkin, että mikä olisi soveliasta toimintaa edistääkseen kokonaisvaltaista yhteistä kehitystä.. Ottaako käyttöön hiilihanko ruoskineen vaiko parannuksen auttava käsi kas siinä pulma?   

Kuka sen käsikirjoitti?

Sanat jotka lausumme ja ajattelemme hiljaisuudessa.. kai

Tai joku hullu elokuvaohjaaja mistä sen arvaa

[Mio]

Päästän ja ojennan auttavan käden! 

http://www.quizilla.com/user_images/T/TA/TAI/TaiKlares/1131862542_pid-People.jpg

[^^Queen Nefertiti^^]

ihmettelen miten saatte niin paljon runoja aikaan aiheesta..

[Mio]

Se silmä oli kiva. Kyllä se minut näki. (tosin en ole tietoinen mihin yhteyteen tuo symbolikuva kuuluu...ennen kuin olen ottanut selvää...joku salaseura....? dollarinsetelissäki o....)

Se voisi olla Monadi eli se Taivas: (vaikka se muodoton onkin)

http://www.kheper.net/topics/Theosophy/monad.gif

Tuo kuva selvittäisi aihetta ajatellen sitä siten, että ego- ja persoonallisuuspalikat ovat 'harhaisessa unitodellisuusluomuksessa' Monadin ollen ainaisessa Jumaluudessa... Sen pystyviivan voisi muuten esittää spiralisoituvana jatkumokierteenä tai vastaavaa..

Tuosta salaseuraosastosta voi jokainen taasen ottaa selvää etsimällä tietoa vaikkapa Illuminatista ja New World Orderista... 

[Mio]

Tämmöstä tällä kertaa:

Aineellinen ja henkinen aikakäsite

Meidän maalliselta kannaltamme katsoen näyttää aika, minkä inhimillinen monadi viettää taivaassa (deevakhaanissa), ennen kuin se uudestaan ruumistuu maan päälle, paljon pitemmältä kuin maallinen elämä. Mutta ruumiista poistuneen sielun kannalta asian laita on toinen. Kun joogi on samaadhi-(syvässä mietiskely-)tilassa, saattaa kulua vuosia, vaikka ne hänestä tuntuvat päiviltä, jopa lyhyeltä hetkeltä; sillä ikuisessa ei ole aikakäsitettä. Astraalitasolla käytetty voima aikaansaa siellä vaikutuksia, jotka ovat pitkäaikaisempia kuin fyysisellä tasolla, koska astraalimaailmassa kitka, mikä liikkeelle saatettujen väreilyjen tulee voittaa, on paljon pienempi, joten väreilyt eivät niin pian tyhjennä voimaansa. Niinpä esim. kellon lyönti kaikuu inhimillisessä korvassa korkeintaan pari minuuttia, jota vastoin sama ääni voi kuulua astraalisesti avatulle sisäiselle aistille ehkä tuntikausia, ja henkiset väreilyt ovat vielä pitkäaikaisempia.

Ihmissielun "taivaassa" eli "jumalien maassa" (paratiisissa) viettämän ajan pituus riippuu sen kehitysasteesta, sen fyysisellä tasolla synnyttämistä herätteistä ja sen pyrkimyksistä. On olemassa suuri ero astraalimaailman olotilan ja henkisen elämän välillä. Kun henkevyyden elementti herää monadissa (kun jumaltajunta hämärtää sielussa tai astuu näkyviin), silloin oloaika paratiisissa tulee paljon pitemmäksi. Mutta suuri erehdys on luulla, että jalo ajatus kohdistuneena hyödylliseen tekoon on vähempiarvoinen kuin pilventakaisten asioiden pohtiminen. Todellinen viisaus löydetään itsetajunnasta. Haaveilut ovat saippuakuplain kaltaiset; niissä ei ole henkistä voimaa.


Mitä on ymmärrettävä "inhimillisellä monadilla"?

Tämä kysymys käsittää salatieteen koko alan; lyhyesti voin sanoa seuraavaa: inhimillinen monadi ei ole sama kuin seitsemäs prinsiippi (aatma eli Logos). Ottakaamme aurinko esimerkiksi: salatiede opettaa, että se, mikä auringosta virtaa näkyvänä valona ja lämpönä, leviää tasaisesti äärettömään avaruuteen. Auringon ruumis on kuin polttopiste, johon tämä valoa ja lämpöä suova aines kerääntyy ja josta se lähetetään ulos. Samaten Parabrahma on ainoa kaikkiallinen elementti, ja joka kerta kun siitä syntyy toiminnan keskus, loistava henkinen aurinko, aktiivisena voimana, on tämä voima sama ainoa elementti toimivassa tilassa; olemukseltaan yhtä Parabrahman kanssa, mutta lajiltaan siitä erotettu. Tätä ainoata elämää, joka kaikkialla piilee, voidaan nimittää luonnon tahdoksi, ja se aikaansaa elämän ja tajunnan koko ilmenneessä maailmankaikkeudessa. Se vaikuttaa kaikissa muodoissa kaikissa luonnon valtakunnissa, ja kun luonnon synnyttämät muodot ovat saavuttaneet määrätyn kehitysasteen, esiintyy se niissä näennäisesti erilaisena ja saavuttaa jonkinlaisen yksilöllisyyden. Tätä sanotaan "monadiksi" (taivaalliseksi sieluksi). Ellei se olisi yhteydessä yleismaailmallisen Logoksen kanssa, ei se voisi olla kuolematon; mutta yhtyneenä jumalalliseen Logokseen saavuttaa ihmissielu kuolemattomuutensa. Monadi on seitsemännen prinsiipin voima, joka vaikuttaa kuudennen kautta.


"Minuus"

Ihmistä voi joka aamuna pitää toisena olentona, koska hänen ominaisuutensa, muistonsa, ajatuksensa ja ruumiilliset tilansa yhtämittaa muuttuvat; mutta hänessä on jotakin pysyväistä, johon kaikki hänen kokemuksensa sijoittuvat, saavuttaen sen kautta jonkinlaisen kokonaisuuden. Tätä "jotakin", monadia eli "minuutta" voidaan verrata helminauhaan, johon punoutuvat kaikki kokemukset, mitkä minuus saavuttaa erilaisissa olomuodoissaan eli ruumistuksissaan ja joista jokainen edustaa yhtä helmeä.

Logos on lukemattomien monadien perusta. Nämä eivät koskaan kuole, vaan astuvat yhä uudestaan ulos ilmenemättömästä ilmenneeseen olotilaan. Kaikki ihmisolennot, joiden henkiset kokemukset vaeltavien monadien välityksellä lasketaan Logoksen jalkojen juureen, saavuttavat sen kautta kuolemattomuutta Logoksessa; mutta on myös tapauksia, jolloin jonkun ihmisen monadi hänen pysyvästi paheellisen elämänsä kautta on hankkinut itselleen Logoksen vetovoimalle vastakkaisen polaarisuuden, ja silloin semmoinen "minä" ei koskaan voi saavuttaa kuolemattomuutta. Semmoinen monadi voi jäädä eloon miljooniksi vuosiksi, jopa lähimpään maailmanhäviöön (pralajaan) saakka; mutta lopulta se joutuu kosmisen materian uhriksi. Sen olemassaolo ei ole mitään verrattuna Logoksen elämään.

Ihmisen persoonallisuus voidaan tappaa, monadia ei. Monadille annetaan erikoinen nimi, niin kauan kuin se säilyttää omistajansa subjektiiviset kokemukset, mutta kun se on kaikesta puhdistettu, on se itsekin ikään kuin lakannut olemasta; monadi on enää vain voimakeskus.


Nirvana

Nirvana on uppoutumista Logokseen, yhtymistä häneen, eikä siis ole muuta "häviötä" kuin itseluulon, joka on harhaa, joskin unielämäänsä sidotulle maalliselle persoonallisuudelle näennäistä todellisuutta. Nirvana on kosmisen kaikkitajunnan heräämistä rajoitetun erillistajunnan tilalle; ihmisen elämä tulee Logoksen elämän osaksi.

Kysyttiin, voiko suuren manvantaran päätyttyä Logokseen uppoutunut monadi taasen erkautua ja syntyä jälleen; mutta Logoksen kannalta katsoen ei ole olemassa jälleensyntymistä. Ja häneen yhtynyt monadi on nyt Logos itse. Hän ei itse laskeudu aineeseen, vaan lähettää siihen säteen itsestään, niin kuin minäkin saatan lähettää ajatuksen sinun aivoihisi, eikä tämä ajatus silloin ole minä itse, vaan kylläkin osa aurastani, Logoksen auringon valonsäteen ruumistumisesta ei kärsi itse tämä aurinko, vaan ainoastaan säde. Logoksella on objektiivinen olemassaolo ja häntä voidaan sen tähden pitää "persoonallisena jumalana". Logoksen jälkeen tulee ilmenemätön Parabrahma. Vishnu on Logos; Brahma ikuinen henki (maailman sielu). Jokaisella Logoksella on oma elämänsä ja tajuntansa.

[^^Queen Nefertiti^^]

tuon hiffasin jonkun aikaa sitten.. TOTTAKAI ikuisuuden kannalta olemme turvassa, lopputulos on TAATTU, eri asia miten yksi elämä menee.. rakkaus ja raha tms.

sanoinhan eräällekin että hänen on elettävä monta elämää; hän muisti osia yhteisistä elämistämme.. sillä hetkellä koin että olin ainakin hivenen häntä edellä..

ja olisko joku muu liekki minua edellä. 

Kysyttiin, voiko suuren manvantaran päätyttyä Logokseen uppoutunut monadi taasen erkautua ja syntyä jälleen; mutta Logoksen kannalta katsoen ei ole olemassa jälleensyntymistä. Ja häneen yhtynyt monadi on nyt Logos itse.