seuraava »

[Chandra]

 

Sunnuntaina lähettäessäni energiavaihtareita masterini kanssa menimme jossain niin sieluntasoilla,ettei oikein ymmärtänyt,eikä osannut sanoiksi pukea kokemusta.
Aivan kuin olisi ollut toisessa ulottuvuudessa kummankin lähetyksen aikana. 

Siinä sitten jälleen nousi puheeksi yksi vaeltajasielu,joka kaipaa valoon saattamista.Näitä on nyt tullut tuhkatiheään ja tahoilta,jotka eivät ennen ole kokeneet mitään.
Aloin pohdiskelemaan syytä ja sitä,ettei mikään aika riitä tekemään tuota työtä vanhoin konstein.
Ja sitten koin ahaa-elämyksen!
Jos kerran ja sanon nyt kun,koska olen kokenut sen mahdolliseksi.Siis kun voimme pitkälti vaikuttaa oman elämän luomiseen ja missä tilassa,minkälaisten ihmisten kanssa ja mitä työtä haluamme tehdä,niin miksi siis rajata nuo luomiset ja pyynnöt näin suppeiksi?

Tuli mieleen juuri nämä vaeltajasielu,harhahenget ym
Miksi emme vain pyydä,että enkelit noutavat heidät omaan paikkaansa,valoon.Tein niin tämän yhden tapauksen kohdalla ja "näin" enkelin nostavan hänet syliinsä ja vievän eteenpäin. 
Rukoilin siis auttamaan häntä ja saattamaan valoon.

Sitten aloin pohtia sitä voimaa,mikä siinä työssä olisi,jos kaikki keskittyisivät samaan ja sitä valon määrää,joka voisi lisääntyä "pimeyden" poistuessa.Sillä vieväthän nämä myös niiltä,jotka asuvat näissä taloissa suunnattomasti energiaa aiheuttamalla pelkoa.

Ja tämä oli nyt vain yksi esimerkki sen luomisen voimasta,jota en oikein ole ymmärtänytkään ennen.
Jos yhdessä olemme Jumaluus,niin päteehän se "Ja Jumala loi" edelleenkin. 

Vai mitä tuumatte tästä?
Saa kritisoida!

[Chandra]

 

Todella hyvä kirjoitus valosta! Kiitos! 
Kyllä,noin sen itsekin näen ja tuo on tarkoitus.
Että kaikki valheellinen ja nuo ei niin halutut paljastuvat.Ja tokihan ne paljatuvat koko ajan.
Niin yksilötasolla kuin maailmanlaajuisestikin.

Ja kyllä joutuu kohtaamaan myös omat ei niin kauniit piirteensä.Heti jos ajattelee jotain hieman "kadehtien",tai arvostellen kovempaan sävyyn,niin sen toki huomaa,eikä tunnu kivalta ei. 

Mutta toisen onni ei ole koskaan itseltä pois,joten siihen kateuteen ei ole aihetta.
Valo on sama kuin totuus ja jos miettii,että ei koskaan enää tarvitsisi ajatella valehteleeko tai huijaako tuo ihminen minua?Tätä ryhmää?Tätä maata?Niin kyllä valitsen sen valon ja kohtaan oman raadollisuuteni.
Yritän kääntää ajatukseni heti kun ne väärille urille menevät,vaan ei se aina ole helppoa.

Vaan mitä hyvää sitä yleensäkään helpolla saa.
Koen pimeydenkin turvallisena omalla tavallaan.Mutta ihan arkista yön pimeyttä tässä ajattelen,koska rakastan hiljaisia öitä,tähtitaivasta ja kuuta! 

[^^Queen Nefertiti^^]

itse en enää koko ajan jaksa miettiä hyvä/ paha, valo/ pimeä juttuja vaan millaisia tilanteita, töitä, projekteja luoda. hyvästä ja pahasta ei tule hullua hurskaammaksi.. sopivan hyvä ja paha, muuten ei TEE mitään..

ja sitten tulee niitä levon hetkiä, joina ei halua luoda.. ehkä sinäkin aikana on pakko kuluttaa jotain, vaikka saippuaa, muttei halua luoda mitään ihmeellisiä projekteja. tosin nytkin olen isojen projektien kimpussa.  

[T-H]

Mielellään valon energiaa, kuin pimeyden synkkyyttä. Valoa kansalle

[^^Queen Nefertiti^^]

pelko luotiin, että rakkaus voisi olla jne ymv.

yhtähän kaikki on..

[T-H]

Jos tarkastelee pimeyttä sisäisestä maailmasta käsin, sydämen valossa, on pimeydessäkin valtavasti lohtua, läheisyyttä ja aistikkuutta. Näitä asioita on tosin helppo tärvellä mauttoman räikeillä valaistuksilla ja kaikenlaisilla keinovaloilla ylipäätään. Kyllähän rehellinen pimeys, mahdollisesti aidolla kynttilällä säestettynä, on varmasti psyykkisesti miellyttävämpi kuin tuntikausien uiskentelu kaikenkarvaisessa keinovalosaasteessa, vilkkuvista jouluvärivaloista nyt puhumattakaan. Eipä monikaan asia ole mielialaa kohottavampi kuin talvinen keskiyön kuutamokävely, ilman minkäänlaista muuta valaistusta, luonnollisen hiljaisuuden hyväillessä korvakäytävän kiemuroita. Samalle tasolle pystyy ainoastaan vastaava kävely pelkässä tähtitaivaan valaistuksessa.

[Tiigris]

Pahoittelen laiskuuttani, mutta en jaksa lähteä kommentoimaan edellisiä vastauksia.


Olen juu kyllä huomannut tuon luomisen ihmeellisen voiman, niin hyvässä kuin pahassa.

Tuntuu että jokaista ajatustaan pitää varoa, koko aika yrittää keskittyä siihen että loisi energioillaan asioita jotka vievät eteenpäin, kohti päämäärää. Tähän tarvitaan huimasti luottamusta koko elämää kohtaan.

On helppoa rukoilla, keskittää ajatukset paranemiseen yms. silloin kun on rauhallisessa paikassa ja omissa oloissaan ja keskittynyt siihen mitä tekee.

Mutta toinen asia on ARKIPÄIVÄISET tilanteet ja niiden luomat ajatukset. Silloin kun on ihmisten keskellä ja vuorovaikutustilanteissa. Tänään opin jotain luomisesta, tai tuntuu että se annettiin minulle merkiksi siitä, miten vahvaa tämä energia nyt on. Olin pitkästä aikaa oikein ihmisten ilmoilla muualla kuin kaupassa tai lenkillä. Ensin koulussa, sitten kaupungilla shoppailemassa ja kahvilla.
Oloni oli kummallinen siitä ihmispaljoudesta, siitä että yhtäkkiä en ollutkaan omassa rauhallisessa tilassani. Suoraansanoen minua alkoi jännittää... Ja se jännitys johti siihen että aiheutin pienen nolon tilanteen siellä kahvilassa, eli tiputin ja hajotin pari lautasta ja sain kaikkien ihmisten katseet kääntymään minuun.
Luulen että tuo pelkoenergiani loi tuon tilanteen minulle, vedin sitä puoleeni niillä jännityksen ja epävarmuuden tunteillani..

Mitä sitten. Kun se oli tapahtunut, olin täysin tyyni ja nauroin koko jutulle, enkä hävennyt ollenkaan, oikeastaan se laukaisi jännityksen ja sai minut vapautumaan ja löytämään taas rauhan sisälläni. Koska huomasin että se ei ollutkaan niin vakavaa. Jännitin ihan olematonta.

Se taas oli minulle todiste siitä, että pelko on turhaa, varsinkin sellainen ihmeellinen nöyryytyksen ja häpeän pelko, koska ne tunteet ovat vain omaa kuvitelmaamme. 

[Esmiralda]

Hieno avaus, Chandra, olenkin kaivannut tällaisia topikkeja!  :

Vuosia sitten tutkiskelin paljonkin tuota 'Valo'-ilmiötä, luin tuhottomant määrät kirjallisuutta, ja siitä kai se tie vei esim. tännekin.

Silloin koin, että ihmiset pelkäsivät 'valoon tulemista'. Eräs ihminen oikein hätkähti ja melkein käänsi minulle selkänsä, kun kerroin että 'näin hänet toisenlaisessa valossa ja että näin sinun kauneuden'. Tuo parapsykologiaa harrastava ihminen kielsi sen 'kauneuden'. Vähätteli aina itseään.

Sitten koin kuinka hän hyvin helposti vetäytyi 'varjoonsa' eräällä lailla piiloon.

Ja aloin ymmärtämään, että on asioita, missä ihmisillä on niin paljon keskeneräistä, käsittelemätöntä asiaa, että he tuntevat olevansa turvassa vain varjossa, missä heitä ei niin selvästi kohdata. Se ei välttämättä ole aina 'pimeää' vaan tuollainen välimuoto. Varjossa on suojaista, sieltä on hyvä katsella mahdollista valoa, kokeilla sitä välillä omien kykyjen mukaan. Ja taas vetäytyä.

Sielu janoaa valoon, mutta on kiinni vielä mielen heikoissa kyvyissä.

Mutta uskon, että voimme luoda siihen enkeliapua, mutta vain toisen 'sielun tai yhdessä sen mielen luvalla'.

[Chandra]

    

Ihania kommentteja teiltä!
DAWNCHILDIN kuvaus,miten se arjen tasolla toimii ja mistä oli helppo ottaa kiinni noin niin kuin suuremmassa mittakaavassa.
Tosiaan,aivan kuten onnistuu hämäämään itseään huoneen sotkuilta mitä moninaisimmin keinoin,onnistuu myös tuo esim.valtaa pitävien hämäys,,,kunnes valo astuu liian kirkkaana,eikä pääse enää totuutta pakoon.
Paljastuu armotta todelliset syyt tiettyihin sotiinkin=öljy/raha.
Vaan taitaa valtaa vaihtua nyt jossain suuressa valtiossakin,kun tarpeeksi suuri massa on nähnyt tuon valheen taakse.  :

Ja Tigrun kohellus ja tunteet,jotka johtivat siihen.
Ja ihana vapautumisen tunne,kun huomaa ettei se maailmaa kaatanutkaan.Ei tarvitse hävetä.
Miten ihmeellisiä asioita häpeämme ja pelkäämme?
Aitoutta,ihmisyyttä,inhimillisyytä,sanoja,tekoja.Loputon virta.
Miten moni asia olisi niin simppeliä,jos ei tarvitsisi ajatella mitä siitä seuraa,vaan kertoisi ajatuksiaan ja tunteitaan huomioimatta miten toinen niihen reagoi.
Se hänenkin totuutensa tulisi suoraan,vaikka ei aina meitä miellyttäisikään.Ei tarvitsisi keksiä mitään ihmeellisiä kommervenkkejä,millä saada toinen ilmaisemaan tunteensa.

Esmiralda otti heti esimerkin joka on niin totta myös. 
On hämmentävää kuulla ensikertoja kauneudestaan.Varsinkin hoitotilanteessa ihmiset ovat todella kauniita.
Välillä sen sanonkin.Sanon silloin,kun joku koskettaa sillä herkällä olemuksellaan niin syvältä,että se on vain pakko sanoa.He ikään kuin säteilevät!     

Ehkä sinun sanasi jäivät kuitenkin helisemään hänen sisälleen ja kuullessaan saman taas,ei seehkä enää pelotakkaan niin kovin.Ehkä kuulee sen jonkun muunkin suusta,niin tuntuu vielä uskottavammalta.
Sillä kyllähän jokainen on omalla tavallaan kaunis.Aivan kuten tuo aijemmin kommentoitu taivaskin.
Kaunis auringonpaisteessa,aamun sarastaessa,palavassa auringonlaskun väreissä ja tummana tähtitaivaana.
Ja välillä tarvitaan näitä harmaita sateisia taivaita lepoa varten,myrskyä tuulettamaan liiat kuohut pois.

Mihin kaikkeen suureen tuota luomista kannattaisi massoina käyttää?Luonto on tietenkin yksi asia,mutta noilla puhdistuksillakin on myös toinen tarkoitusperänsä.
Saapi sitä silti kokeilla mihin vaan,sillä kyllä tuo Luojamme suuntaa sen sitten oikeaan kohteeseen,tai sanotaanko Jumaluus.

[Esmiralda]

Olen usein ajatellut, että ihminen ei todellakaan uskalla olla hyvä ja kaunis!
Että ihmisessä on paljon enemmän kauneutta, kuin uskomme sitä toisesta tai itsestä.
Emme uskalla sitä tosiaan kohdata. Meitä on kautta historian uskotettu, kuinka 'saastunut ja syntinen sinä olet, maan matonen'.

Kun olen lukenut vanhojen 'pyhimysten' kohtaamisia 'jumalan' kanssa, on se ollut jotain kestämättömän kaunista valoa ja tunnetta. Uskon heitä. Uskon myös, että ihmisen sielullinen valovoima on niin voimakasta, ettei se yhteen fyysisyyteen edes mahdu!

Se on jotakin peloittavaa jo sen voimallisuudessa ja tuntemattomuudessa.

Kun kuuntelin maanantain kosmista ohjelmaa, jopa nuo tiedemiehet pystyvät kuvittelemaan jotakin kaltaistamme olentoa, joka on sähköinen tai niin voimallinen, ettemme pysty sitä kohtaamaan. Miksi ei ihminen itsekin kokonaisuudessaan? Hehän luovat siinä keskusteluissa toisenlaista, ehkä aidompaa ihmistä. Olemme vain niin fyysisyyden sokaisemia!

Äh, minulla oli jotakin mielessä, vaan se unohtui...

Juu nyt tuli!

Eli kaikki ne symbolit, joita etsimme eläinten voimahahmojen kautta, korujen kautta, taiteen kautta, ovat tietyllä tavalla sitä kauniimpaa osaa meistä. Kuvitelkaa mihin kaikkeen kauniiseen ihminen pystyy!!! Kuinka kaunis on ihmisen liike voimistelussa, tanssissa, kun se on hoitanut terveyttään ja fyysisyyttään. Kun se kunnioittaa kauneuttaan!

Luomaan fyysisesti, mutta myös henkisesti, kuten Chandra tuolla edellä kuvaa. 

[Chandra]

Juuri tuossa kuvaamassasi liikkeessä,kuten esim. tanssi,ihminen on luova.Keskittyessään ja nauttiessaan niin,että unohtaa muun maailman ympäriltään,hän samalla poistaa kaiken teennäisyyden ja vain nauttii luovasta tanssistaan. 

Samoin kun yksiksemme ihastelemme kivien ja luonnon kauneutta,huomio kiinnittyy siihen ja taas on vain luomisen visio.Eli näkemys siitä mitä tuo kivi,tai puu antaa itse kullekin.
Siitä voikin sitten jo siirtyä luomaan elämäänsä hiljaisuudessa ja nauttien vaikka kotisohvalle.
Ja kun alkaa tuloksia syntyä,kasvaa halu luoda lisää ja ymmärrys siitä,mihin kaikkeen voi kuitenkin itse vaikuttaa.Paljon,paljon enemmän kuin olemme luulleet.

Vain mielikuvitus on rajana.
Ja kyllä ihminen on voimallinen loistava olento,jonka valoaura on laaja moneen suuntaan.
Olen sen niin monet monituiset kerrat nähnyt,vaan en ikinä lakkaa ihastelemasta sitä.
Ja sen näkeminen saa todella uskomaan siihen että olemme valoa täynnä ja voimallisia luojia.

Mutta nyt loppuu luomiskertomus tällä erää,sillä olen aivan silmät ristissä täällä.Hyvät yöt kaikille!

[^^Queen Nefertiti^^]

rajana on kyllä myös kustannukset ja budjetit, jos ajattelee yhtä 5 mil euron projektiani, johon piti löytyä 1 mil lisää 

 

[Rakkauden enkeli]

 

Tuli mieleen juuri nämä vaeltajasielu,harhahenget ym
Miksi emme vain pyydä,että enkelit noutavat heidät omaan paikkaansa,valoon.Tein niin tämän yhden tapauksen kohdalla ja "näin" enkelin nostavan hänet syliinsä ja vievän eteenpäin. 
Rukoilin siis auttamaan häntä ja saattamaan valoon.

Hienon oivalluksen teit. Eihän meidän tarvitsekaan kaikkea työtä itse tehdä. 

Sitten aloin pohtia sitä voimaa,mikä siinä työssä olisi,jos kaikki keskittyisivät samaan ja sitä valon määrää,joka voisi lisääntyä "pimeyden" poistuessa.

Aivan.  Tätä ei mielestäni koskaan pidä väheksyä. Itse aina yritänkin omalta osaltani vaikuttaa tähän ja muistuttaa muitakin kuinka suuri merkitys jokaisen "valopanoksella" on. "Pienistä puroista kasvaa suuria meriä".

[Milona]

Pari kommenttia mielenkiintoiseen keskusteluun:

Joka kerta kun luomme jotakin (teemme jotakin, millä ilmaisemme vapaasti /tai intuitiivisesti itseämme, teemme jotain ja pääsemme ns flow-tilaan) ilmennämme Jumaluutta itsessämme. Silloin olemme itse valoa!
Se luominen voi olla tanssia, leikkiä, leipomista, laastin levittämistä, mitä tahansa, johon keskitymme, josta nautimme ja johon heittäydymme.

Valo ehkä paljastaa "rumuutta" (joka kuitenkin on katsojan oma kokemus, ei absoluuttinen totuus) mutta ennen kaikkea kauneutta, rakkautta, totuutta!

Siis lisää valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!! 

[T-H]

Mikään ei ole niin kaunista kuin että osaa luoda, eli on kykyä ilmaista itseääni jollain saralla.