seuraava »

[*Kide*]

JEE! 
Ette ikinä arvaa, nukuin ensi kerran KOKO yön nyt melkein kuukauteen. Pahinta oli tuossa 2vk. sitten, kun alkoi oiekasti univelka painaa ja pää suriseen 

Stressihän se minua valvotti  heräsin yöllä tihkuvaan raivoon  Eli, jos ihminen kykenee puremaan useita kiloja suuremmalla voimalla hampaitaan unessa... ihme, kun kiskoni eivät hajonneet 
Nyt ollaan tilanteessa, että paine on poissa ja alkaa toivo viriämään yön mittaisista unista... ihan unikuvia en ole myöskään nähnyt  Korkeintaan jotakin sekavaa ja ahdistavaa 

Jälkiviisautta... mutta kertokaahan kuinka te reagoitte stressiin ja miten se vaikuttaa uniinne? Mitä hyväksi havaittuja unensaanti konsteja teillä on?

-ulkoilu
-rauhoittuminen (ei aina onnaa  )
-iltarutiinit
-makuuhuoneen siisteys ja ilman raikkaus

...muuta?... 

Entä kokemuksia vastaavasta tilanteesta missä itse pyörin useamman yön ja millä konstilla katkaisitte oravanpyörän?

[kengururotta]

Mulla vaikuttaa kans heti nukkumiseen jos on stressiä... heräilen pitkin yötä ja
se on niin raivostuttavaa kun yöllä alkaa miettimään ja pohtimaan kaikkea niin että savu nousee
korvista,silloin ei todellakaan saa enää unta 
Vaikka yrittäisin ohjata mun ajatuksia muualle niistä stressaavista asioista niin eipä se aina
todellakaan onnistu..
Mä en oikeestaan yritä mitään kikkailuja silloin kun on paljon stressiä,
paitsi kuuntelen ehkä normaalia enemmän musiikkia ja koitan järjestää niitä asioita mitkä
vaivaa,mutta yöuniin ne silti aina vaikuttaa.Varsinkin aamuyöstä herään monesti
ja alan tuskailemaan asioiden kanssa mille en välttämättä edes voi mitään,
sit vaan pyörin sängyssä ja kihisen raivosta,se on jälkeenpäin ajateltuna aika hauskaa
miten itsekseen voikin tulla niin turhautuneeksi yöllä ja miks just YÖLLÄ ne kaikki jutut
tulee mieleen kun niille ei silloin varsinkaan mitään voi tehdä 
Mä kyllä heräilen ja pyörin,nyt varsinkin kun oikeesti miljoonatuhatta asiaa menossa
ja niin paljon kaikkea stressitekijöitä että.....
Joskus tein aikoinaan niin kun en saanut nukuttua että valvotin ja väsytin itseni tahallaan
niin pahasti että valvoin monta yötä väkisin niin sit sain taas jonkun yön (ja päivän )
nukuttua niin etten heräillyt kun olin niin puhki. mutta tuo ei oo kyllä mikään hyvä keino..

Mutta jotenkin tuntuu että nykyään tää stressi on päivällä kyllä pahempaa ja ahdistavampaa
entä yöllä  Jos tää mitään stressiä on,mutta jotain ahdistusta kuitenkin.

[Asterix]

Aridth tekee kuin minä, mutta minulle ei tuo pään tyhjennys onnistu, joten lisään sinne ajatuksia. :

Alan tehdä mielikuvitusmatkoja, unelmoida ja luoda pääni sisällä täydellisiä onnellisuuden
tilanneteita ja eläytyä niihin mielikuviin
-siis "pakenen" mielikuvitusmaailmaan  ja alan keskittyä joihinkin ihaniin yksityiskohtiin siellä
ja kumma kyllä, siihen nukahtaa ihan huomaamatta.

Ja jos ei nukahda, niin kyllä siinä aika menee joka tapauksessa ihan rattoisasti,
eikä tarvitse niin kovasti pyöriä. 

Stressin aikana tekee mieli ajatella vain sitä stressiasiaa, mutta pakotan itseni ajattelemaan
kauniita asioita nukkumaan mennessä.
Juuri noihin yksityiskohtiin keskittyminen niissä mielikuvissa auttaa.


Ja sitten toinen keino, joka toimii lähes pommin varmasti!
Se on kuin metodi tai riitti tai suoranainen unitanssi!

Jos uni millänsä ole tullakseen, niin prkle, laita herätyskello välittömästi soimaan,
tällä on jo varsin unetta vaikutus, mutta jos ei tarpeeksi,
niin nouse ylös, vaikka mikä olisi (voit soittaa herätyskelloa edelleen),
läksi sitten ulos kylmään ilmaan ja lähde kävelemään tuttua reittiä työpaikallesi/opiskelupaikallesi.
Vielä parempi vaikutus on, jos teet sen alasti tai alusvaatteillasi
ja taivaalta sataa räntää tai vettä (voit soittaa herätyskelloa edelleen).

Kyllä jo 5-10 min jälkeen lämmin sänky ja makeat unet kutsuvat!

Tuossa on sen verran totta, että tehdä itselleen ulkona/parvekkeella/aukinaisesta ikkunasta
hemmetin kylmä 5-10 min, niin kyllä lämmin ja rentouttava peti tuntuu ihanalle sen jälkeen.
Kokeiltu on! 

Makeita unia...!

[Adele]

Minä olin ennen varmaan maailman paras nukkuja. Ei ollut ongelmia unen tai sen saannin kanssa, kun nukutti, nukuin ja paljon ja sikeäsi.
Sitten tapahtui jotain kolmisen vuotta sitten ja alkoi ongelmat nukahtamisen kanssa. Joskus sain viikossa nukuttua yhden yön, yleensä tahti oli se, että menin sänkyyn ja nukutti tosi kovasti...sitten ei uni tullutkaan ja pyörin sängyssä monta tuntia aamuun asti ja saatoin nukkua lopulta tunnin tai kaksi.

Minulla kanssa ajatuksia pyörii aivan liikaa päässä ja olen kokeillut kaikkea hiljentymsitä, huoneen tuulettamista, kylpyä, rauhallista lenkkiä, kirjaa, lampaiden laskua, rauhallista musiikkia, rentoutumista, "unihiekkaa" jne jne. Mikään ei auttanut, kun asiasta oli jo tullut niin iso ongelma, että se häiritsi normaalia elämistä ja asiasta oli valtava paine, jännitin nukkumaan menoa..siitä tuli siis kierre.
Ihan kamalaa.

Lopulta jouduin antautumaan ja otin unilääkkeet avuksi. Hetkeksi, että sain edes joskus nukuttua. Mutta aamulla ja koko seuraavan päivän oli niiden kanssa ihan pökkeröinen olo.

Sitten menin kerran taas lääkäriin asian takia ja hän ehdotti minulle MELATONIINIA. Se onkin sitten ollut pelastukseni. Sen jälkeen olen nukkunut kuin pieni lapsi onnelliset unet joka yö. Jo kohta vuosi mennyt ja nukun ihania unia  Melatoniinista ei tule mitään oireita aamuksi, sehän on elimistön oma luonnollinen hormoni ns. "pimeähormoni". Minulle se ainakin on ollut todella hyvä ja sopiva. Suomessa sitä ikävä kyllä saa vain reseptillä.
Nykyisn nukun jo joskus ilman melatoniinin apuakin. Mutta varmaan osaltaan  minulle vaikuttaa elämän muuttuminen ja rauhoittuminenkin, keskittyminen enemmän omaan henkiseen hyvinvointiin ja itsestä huolehtimiseen.

Ihan kamalaa se unettomuus kyllä on. Toivottavasti saat apua 

[*Kide*]

Sasha -
mutta totta on, että kylmässä mutta lämpöisenä nukkuu paremmin 

Tuo tyhjentäminen on muuten vaikeaa ja sitten kierre onkin valmis... suuttuu, kun ei osaa rauhoittua 

Melatoniini on sitä aivojen omaa juttua, eikös? Erittyy pimeässä ja oliko se niin, että liika pimeys (kaamos) aiheuttaa häiriötiloja myös? Eli tuottoa ylläpitää valon ja pimeyden rytmi 

[Tiigris]

Heh... Mä teen tuota ihan samaa kuin Sasha, eli lähden mielikuvitusmatkalle kun saan silmät kiinni...
Keksin ja kuvittelen niin hienoja stooreja, että lopulta yritän pinnistellä että en nukahtaisi kesken ajattelemisen (saatan haaveilla parikin tuntia ennen nukahtamista, mutta en koe sitä ongelmana, vaan se on tarkoituksellista.. )

Uniongelmia mulla harvoin on muunlaisia kuin se, että en yksinkertaisesti saa mentyä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, kun keksin muuta tekemistä.... Joskus harvoin kun jännitän jotain aamulla tapahtuvaa, on aikainen herätys jne. niin en millään meinaa nukahtaa... Sitten tyydyn vaan pötköttämään hereillä ja aattelen että kyllä mun keho tässä nyt jonkin verran palautuu, vaikka aivot ei nukahtaiskaan..

[Asterix]

Heh..!

Tuo mielikuvitusmatkailu taitaa olla  :n hommaa,
kun  -veljeni kertoo, että hän tekee ihan samaa!

Minä kanssa yritän pinnistellä, ettei nukahtaisi kesken hyvän jutun.  :
Yleensä kyllä jatkan seuraavana iltana siitä mihin jäin.

Meillä on myös ihan uskomattomat unenlahjat!
Jos kukaan/mikään ei herätä (ja voi nukkua), niin tuollaiset 14 h yhteen pötköön ihan helposti
ja päiväunet päälle. :

Harvoin kärsin varsinaisesta unettomuudesta,
mutta jos kärsin, niin otan saikkua ihan suosiolla päivän tai pari
ja hoidan sen pois ja nukun silloin, kun nukuttaa, vaikka päivällä, ettei aivot jumiudu.

[*Kide*]

Unettoman kauden jälkeen palaa arki myös unimaailmaan... mutta millaisena?
Muistatteko, te joilla unihäiriötä on ollut 

Itselläni alkaa selvästi tilanne taas rauhoittumaa ja aloitimpa tuossa suolistonputsaamisenkin ihan vaan jos vaikka auttais  Unet palasivat kuvioihin nyt, vaikka herään edelleen klo:03 aikoihin joka yö. Uneni ovat sekavia, katkonaisia ja tylsiä katsella  ei kunnon juonta ja rentoutuminen jää väliin... unien symboliikka on myös merkitykseltään sellainen joka tukee stressin olemassaolon hahmottamista. Huomaa myös kuinka syvällä on käynyt ja kuinka paljon nyt oikeasti suree sitä mitä tuli menetettyä, kun suunnitelmat muuttuivat... vaikka oikeasti luotan siihen, että ensi vuonna näen tämän olleen hyvä näin