Tjaa, ainakin kaupungeissa ollaan tiiviimmin kuin landella. Tai..toisaalta, siellä kyllä ollaan toisaalta kaukana poissa, vaikka asutaan naapureissa...no on samaa toki pienemmilläkin paikkakunnilla
Mä luulen, että ne jäljet voi sieltä sylttytehtaalta johtaa lapuuden kodin lisäksi myös sinne entisiin elämiin ja sieltä raahautuu mukana menneitä traumoja.
Tietenkin se vika on vaatimuksissa ja yhteiskunnan, tai minkä hiton, asettamisssa normeissa. Ei suinkaan lapsissa, jotka eivät millään muotoa taivu jokainen samaan muottiin, eikä suurin surminkaan olisi toivottavaa että niin joskus kävisi. Ihan turhaa vanhempien paineistua moisesta, ja jollain tavoin prepata lasta siksi, että hän pärjäisi ja sopisi ja näyttäisi hyvältä ja paperit olis puhdasta kultaa.
Eri asia on ohjata ja opettaa ja harjoittaa lasta, jos se lähtee hänestä itsetään intona ja taipumuksena. Silloin minun mielestäni pökköä pesään vain, jos lapsi sitä itse toivoo.
Meillä esim. keskimmäisen ärräharjoittelu hylättiin täysin, kun tiesin, että se oppii sen takuulla, koska on jo pikkasena vauvana osannut sen spontaanisti sanoa. Tai esikoisen motoriikkaharjoitukset...ehtinyt on upeasti, vaikkei sitä helmeä neljävuotiaana lankaan pujottanutkaan, eikä sitä harjoiteltukaan eikä haettu toimintaterapiaan!!...mikä oli mun mielestä ihan käsittämätön ehdotus.
Mutta sitten vaikkapa lukeminen esikoisen kanssa, opetin viidenvanhana kun hän itse sitä toivoi ja teki aloitteen ja oli innokas. Ja oppi kuin vettä vain.
Nyt jää kesken, mentävä mun on.
