Taas on noussut tämä keskustelu kotiäideistä.
En ymmärrä sitä kyllä, miksi moni niin intohimoisesti ajattelee, että jos alle kome vuotias lapsi on päiväkodissa, se on aivan kamalaa lapsen kehitykselle? Ei ne päiväkodit tietääkseni niin helvetillisiä paikkoja sentään ole.. Itse lapsena kuulemma omasta halustani halusin parivuotiaana päiväkotiin, eikä minulla ole mitään kamalia muistoja tai vääristymiä kehityksessä. Sitä ennen äiti ja isä molemmat tasapuolisesti olivat hoitaneet minua ja vaihtaneet vaippaa, ja sen jälkeenkin molemmat olivat yhä läsnä, ei minulla mitään yksinäisyyden kokemuksia siitä ole.
Tilanteita silti voi olla monia, riippuen myös lapsesta (mieheni kuulemma oli enimmäkseen perhepäivähoidossa ja joskus päiväkodissa hieman vanhempana ollessaan ei pitänyt siitä ollenkaan).