Mielenkiintoista... painajaisia pitkästä aikaa tänä syksynä ja useasti
Itse suhtaudun niihin nykyään neutraalisti, eli tuo kiinnostus katsella niitä puuttuu... vielä ainakin. Olen punkenut sen verran p***an syksyn läpi, että ei ihme jos painajaisia näkee. Ne kertoavt minulle, että kaikki ei ole kuosissa ja paljon pitäis palikkatornia järjestellä.
Tässä pieni ote;
...vastaani tuli vanha nainen lysyssä ja rikkinäisissä vaatteissa. Tunsin outoa yhteenkuuluvaisuutta ja kun nainen nosti katseensa tunnistin itseni. Likaisena, vanhana, tyhjä katseisena vanhuksena. Hän katsoi minua ja avasi vaatteensa, joiden alta näin hänen kantavan pientä lasta rikkaiden vaatteilla puettua. Hämmästelin ja katselin tuota enkilin kasvoista nukkuvaa pienokaista, kun tämä aukaisi silmät ja ne hehkuivat punaisena raivoa. Samaan aikaan alkoivat vanahn naisen silmät hehkua ja ne huusivat minulle yhtä aikaa, samalla äänellä jotakin aivan käsittämätöntä ja kovaa...
pakotin itseni hereille -aivan liian ahdistava minulle
...seikkailin isoäitini talossa ja siinä oli kummallisia komeroita, vinkkeleitä ja syvennyksiä tullut varsinkin vintin osalle. Kävin puutarhassa joka oli suurempi kuin muistin ja meinasin eksyä, kun nän taivaan rannassa jonkin räjähtävän ja tulen lyövän korkealle. Jaha, ja äkkiä turvaan... meinasin ja aloin juosta, kun sivusilmällä näin taivaan rantaan muodostuvan "sienen". Siis pommisuojaan, vaikka auttaneeko tuo mitään? Talossa sisällä oli sitten toisenlaiset ongelmat. Muutkin talossa olivat nähneet tapahtuman ja eräs iso mies ol sitä mieltä, että kaikki lapset piti tappaa mielummin kuin antaa kärsiä tuleva. Lapsia juoksi ympäriinsä kirkuen ja yritin hakea omiani talon sokkeloista. Yhtäkkiä olin omassa kodissani ja joka komerossa oli ruumiita, mutta ei omia lapsiani. Sain aivan milettömän hepulin ja kävin tuon miehen päälle leipäveitsi ojossa. Pistin palasiksi, kun radiosta kuului ilmoitus, että ei hätää enään. Aloin paistamaan lihaa, ettei mene huonoksi ja mietin mihin kumman piilooon omat lapseni olivat menneet...
Oikeasti sattuu päähän...
Painajaiset kuvastavat omasta mielestäni enemmän tunnemaailmaa joka painaa ja ovat hyviä indikaattoreita.
Trillerit ovatkin sitten ihan toinen juttu
Sellaiset elokuvamaiset jännärit ovat suosikkejani myös ja kuvittelen herätessäni kesken niihin jatkoa ihan samalla tavalla
Joku voisi kyllä avata kanava maailman uniinkin. kuinka paljon energisempi olo on kun olet katsellut jotakin mehevää ja jännää juttua, kuin jotain ihan pöljää... silloin harmittaa koko mennyt yökin, turhaa aikaa haaskoon valunut :