Missä se rakkaus on?
Vaikka aloitamme elämänmatkamme täysin tuntien ja ymmärtäen ehdotonta rakkautta, polkumme käänteet ja kiemurat muistuttavat meitä siitä, että maapallo voi olla erittäin "rakkaudeton" paikka. Se rakkaus mitä annamme, ei usein palaa luoksemme, ja kun olemme kokeneet riittävästi "rakkaudettomia" tilanteita ja suhteita, alamme ihmetellä, mitä sille rakkaudelle tapahtui, mitä jokaisella pitäisi olla.
Pitävätkö "he" sen itse vai onko jokin salaisuus, mitä emme tiedä saadaksemme rakkautta? Annamme auliisti rakkautta muille, mutta missä tuo rakkaus on tässä maailmassa, jos sitä ei jaeta kanssamme?
Miten monesti annamme rakkautta toisille ja he vain torjuvat meidät ja rakkautemme? Miten monesti lähestymme jotain tilannetta hyväksyen ja parantaen ja reaktiona on rakkauslahjamme kieltäminen? Jos olemme valmiita antamaan rakkautta, niin missä on se rakkaus, minkä pitäisi olla palkkiomme? Voimme uskoa, että tehtävämme on opettaa maailmaa rakastamaan ja että löydämme rakkautta jonain päivänä. Mutta silloin kun meidät haastetaan antamaan rakkautta jokaiselle odottamatta mitään vastineeksi,
on eräs tapa varmistaa, että saamme kaiken antamamme rakkauden ja enemmän. Voimme valita kaksi rakkauspolkua - kumpikin niistä heijastaa sitä aikomusta, minkä liitämme antamaamme rakkauteen. Toinen polku on rakkauden antaminen ehdollisena, odottaen saamista. Silloin löydämme ihmisen, joka vähemmän todennäköisesti palauttaa rakkautemme ja haastaa meidät jotenkin saamaan hänet rakastamaan itseämme.
Huolimatta odotuksistamme ja siitä, miten paljon rakkautta annamme, hän antaa sen, mitä pystyy, mikä on usein vähän tai ei mitään. Tämä on karmapolku, koska yhdistymme niihin, joita olemme rakastaneet, joille olemme tehneet väärin tai jotka ovat tehneet meille väärin menneisyydessä, ja rakkauslahjamme on yritystä tuon haavan parantamiseen. Mutta rakkautemme on ehdollisista, haluamme jotain vastineeksi - joko saada vahvistusta, puhdistaa maineemme, olla arvostettu tai saada anteeksi ja tämä on manipulointia, ei ehdotonta rakkautta.
Toinen polku on rakastaa itseämme ehdottomasti, olla se rakkaus, mitä haluamme saada, ja tällöin yhdistymme ihmisiin ja tilanteisiin, jotka peilaavat itsemme rakastamista. Maailmassa on rakkautta - jokaisella meistä on jumalaisen rakkauden ydin, mitä voimme ilmaista tai olla ilmaisematta sen mukaan, mikä on sielupolkumme ja valmiutemme ilmentää jumaluutta ihmisyydessämme. Jollei rakkautta ole sisällämme, niin riippumatta siitä miten paljon etsimme rakkautta, emme koe täyttymystä ja tyytyväisyyttä tuloksistamme, koska
löytämämme rakkaus peilaa aina sitä rakkautta, minkä olemme valmis tunnistamaan sisällämme. Riippumatta siitä miten "rakkaudettomalta" maailma ehkä näyttää, rakkautta on aina läsnä ja voimme kokea sen upeilla ja tyydyttävillä tavoilla, kun muistamme etsiä sitä sisältä. Silloin kun odotamme rakkautta ehdottomasti ja tuomitsematta, sitä tulee meille ja antamamme rakkaus palaa luoksemme.
**jännä sinänsä, että se joka rakastuu sinuun, haluaisikin korvata jossain menneessä tekemänsä vääryyden.. viimeisen 5v aikana on ollut tuo tuttua, että itse muuttuu rakkaudeksi, mutta mitä toinen pystyy antamaan, "vähän tai ei mitään" ja "kun on opittu, ei ole vetovoimaa" oli sitten opittu tai ei..
no mutta ehkä tavallaan, oli pakko löytää sitä enemmän itsestä, koska toisen kanssa se on niin vaihtelevaa. jolloin pitäisi tulla sellainen joka peilaa muutakin kuin seksiä, hauskanpitoa ja lyhytjänteistä.. 
