Mio
|
|
« Vastaus #10 : 02.12.2008 17:45:00 » |
|
Jotain sekalaista läppää jostain ihme vihkimyksistä:
Palatkaamme nyt niihin koetuksiin, joita vihkimyskokelaiden on kestettävä. Olemme juuri kuulleet persialaisen runoilijan puhuvan kieltäymyksestä sekä oman itsen alistamisesta. Tämän kokeen täytyy käydä jokaisen asteen edellä. Sen jälkeen seuraavat ns. elementtien kokeet, sillä ne vastaavat neljää alkemiassa mainittua viittä elementtiä. Ne ovat maa-, ilma-, vesi- ja tulikokeet. Jossakin muodossa ne ovat aina olleet vihkimyksen osia. Sulkeutuminen mietiskelyhuoneeseen vastaa ensimmäistä koetta, maakoetta, sillä yksinäisyyteen jätettynä tulee pyrkijän tehdä filosofinen testamenttinsa.
Samoin kuin kaikki vertauskuvat, on tämäkin samalla kertaa väärä ja tosi. Se, mikä on väärää tai pikemmin vain lähimain tai vertauskuvallisesti oikeaa, on se, että mietiskelyhuone itse esittää vihittävän maata tai filosofin munaa, ja tämä muna, tämä maa ovat itsessään ainoastaan uusia vertauskuvia. Totta on taas se, että pyrkijä itse on mietiskelyhuone, filosofin muna, joka saattaa synnyttää "tehtävän". Edelleen on totta, että jos hän on vihkimyksen arvoinen edes kerran elämässään, hän kokee sitä, melkein täydellistä yksinäisyyden ja pimeyden tunnetta, josta mietiskelyhuone vain on vertauskuva.
Voimme jäädä suljetuksi tähän munaan pitkäksi aikaa. Tunnen erään, joka kärsi todellista maakoetta viidentoista vuoden ajan. Ja hän vapautui siitä vasta saavutettuaan voiman sanoa:
"Etsin totuutta, maksoi mitä maksoi, ja jos se on vastoin omia halujani, jätän sen, mitä olen halunnut, voidakseni tulla totuudenpalvelijaksi."
Minun käsitykseni mukaan on tämä ainoa tapa vapautua pimeydestä ja yksinäisyydestä.
Kun pyrkijä ensi kerran astuu temppeliin p.. s..llä, niin ensimmäinen käsky kuuluu: "K.. p..äsi" Tätä käskyä harvat H. V. O..t ymmärtävät, mutta se vastaa koko sarjaa vertauskuvallisia esityksiä, joita näennäisesti hyvin erilaisissa vihkimyksissä on tehty. Sitä vastaavat epäilemättä egyptiläisten ja essealaisten ahtaat ja matalat portit, Zarathustran partaveitsensilta sekä Buddhan käyttämä hämähäkin lanka, joka estää ihmistä putoamasta kuiluun jne.4
Entisaikoina oli pyrkijä tämän ensimmäisen kokeen jälkeen vapaa palaamaan takaisin, perääntymään päätöksestään tulla vihityksi. Hänen sallittiin palata takaisin maailmaan, ja vasta kun hän pysyi kiinteästi päätöksessään kulkea eteenpäin, kiellettiin häntä enää palaamasta. Sen jälkeen huomasi hän olevansa rautaisen ristikon edessä, jonka vieressä oli kolme äärettömän suurta miestä, kullakin päässään koiranpäinen kypärä. Tämä kuvasi Anubista, joka myöhemmin saattoi Orfeuksen puhumaan Cerberoksen kolmesta päästä. Yksi jättiläisistä sanoi: "Voit yhä vielä palat takaisin, mutta jos jatkaessasi matkaa pyrit takaisin tai käännät päätäsi, tuhoudut."5
Ja jättiläinen lisäsi:
"Jos jatkat, puhdistetaan sinut elementtien avulla, tulet vapautumaan pimeyden kuiluista ja tulet näkemään valon."
Egyptiläisissä mysteerioissa esiintyy sama ajatus.
"Jokainen kuolevainen, joka kulkee yksin ja pelotta tähän pimeyden paikkaan, tulee näkemään valon uudestaan, hän puhdistetaan tulella, vedellä ja ilmalla ja vihitään Isis-jumalattaren mysteerioihin."6
Ensimmäinen matka, jolloin kuuluu m..a ja h..ää, vastaa ilmakoetta: Kaikissa tunnetuissa vihkimyksissä esiintyy tämä koe. Muutamissa uskonnoissakin näyttää säilyneen sen piirteitä. Taru kertoo, että Mara vei Gautama Buddhan korkean vuoren huipulle. Mara on hindulaisten demoni eikä keskiajan karkea perkele. Mara muistuttaa paljon enemmän rosenkreuziläisten Mephistofelesta ja on viekoitteleva olento, joka häikäisee kokelaan silmät fyysisellä kauneudella ja maailman rikkauksilla. Hän on halun ja himon jumala, joka vastustaa edistystä ja koettaa vetää luokseen ja langettaa totuuden etsijää. Mara vietteli siis Buddhaa, mutta työnnettiin takaisin. Samoin päättyi asia, kun "vihollinen" vei Natsarealaisen temppelin harjalle sekä korkean vuoren huipulle. Pyrkijän tulee työntää luotaan kaikki houkutukset, joita rikkaus, valta ja kunnia asettavat hänen tielleen. Hän ei saa mitään haluta, vain palvelemista. Sellainen on ilmakoe.
Mutta jotta voisimme oikealla tavalla työskennellä ja palvella, täytyy meidän osata kuulla itsessämme henkemme syvyyksissä puhuvaa omantunnon ääntä. Se puhuu siellä aina, mutta sitä on vaikea kuulla, kun ulkomaailman melu kaikuu korvissamme.
Tätä sisäistä ääntä, jota usein mainitaan nimellä "Hiljaisuuden ääni", on verrattu huilun ääneen, ääneen, joka itsessään on heikko, mutta kuitenkin niin läpitunkeva, että yhden huilun ääni voi kaikua yli koko orkesterin7
"Kuunnelkaa ruokohuilua", sanoi sufilainen runoilija Djetal-Eddin, "kuunnelkaa, mitä ruokohuilu teille puhuu sekä sen surkeaa eronvalitusta. Jokainen, joka elää kaukana omasta lähteestään, odottaa aikaa, jolloin hän taas siihen yhtyy. Tämä huilunääni on tulta, eikä ilmaa. Se, jossa ei ole tätä tulta, haluaisi mieluummin olla olematta."
Se ei kuitenkaan ole palamista, tuo omantunnonääni, jos tiedämme, kuinka sitä on kuunneltava ja tiedämme, ettei sitä saa hävittää itsepintaisen synnintekomme kautta. Se kaikuu selvästi, vaikka heikosti, sydämissämme neuvoen kuinka puhdistumalla ja katumuksen kautta oikaisemalla itseämme voimme parantaa jokaisen vikamme. Tämä on totuuden ääni ja sen tulee meitä johtaa kaikissa kokeissamme.
Vesikoe on puhdistuksen vertauskuva. Tämän kokeen aikana pitäisi ainakin pyrkijän käsivarsi upottaa vesimaljaan. Ennen aikaan painettiin kokelaan koko ruumis kylpyyn, ja huomaatte heti tämän kokeen yhtäläisyyden kasteen kanssa, joka toimitetaan useissa uskonnoissa.
Tämän seremonian tarkoitus on siis puhdistuminen, ensi sijassa fyysinen, kuten helposti ymmärrämme, mutta myöhemmin vertauskuvallinen. Vettä käytettiin ennen kuvaamaan kaikenlaista tunnetta, kaikkia himoja, jotka ihmissydäntä voivat samentaa. Oli siis puhdistuttava vedellä siinä merkityksessä, että meidän tuli oppia hallitsemaan himojamme ja tulemaan niiden herraksi.
Ilma kuvaa ulkomaailmasta tulevia kiusauksia, sellaisia kuin kunnianhimo, ylpeys jne. Vesi sen sijaan kuvaa kiusauksia, jotka pikemmin kohtaavat aistejamme kuin älyämme. Koska kiintymyksentunteemmekin on puhdistettava ja vapautettava kaikesta persoonallisesta, niin tulee hänenkin, joka pyrkii muurariksi, vain haluta rakastaa ja palvella.
Pyydän teitä nyt luomaan huomionne mietiskelyhuoneessa oleviin elementteihin, alkemistien rikkiin ja suolaan. Roomalaiskatolisen kirkon kasteseremoniassa käytetään suolaa, joka osoittaa, että tämä sakramentti itse asiassa on vain jäännös mysteerioiden rituaalista. Suola oli myös yhtenä aineksena vanhojen temppelien loistavassa vedessä, joka oli katolisten kirkkojen Pyhän Veden edelläkävijä. Mikään ei ole uutta maailmassa, sanoo vanha lauseparsi, ja sen todentaa tämäkin.
Tulikoe ei käsitä kulkemista tulen kautta. Sanotaan, että ennen niin tapahtui, mutta on vaikea liittää näihin enimmäkseen egyptiläisiin perinnäistaruihin muuta kuin vertauskuvallinen merkitys. Sanotaan, että joissakin L..ssa pyrkijä verhotaan hyvin kuumaan vaippaan ja V\ Oswald Wirth sanoo, että pyrkijä on verhottava "kolminkertaiseen liekkivaippaan". Intiassa kerrotaan, että suuri joogi, korkein Hierofantti, Mahadeeva, seisoo temppelin portilla palavalla portaalla ottamassa vastaan ja lopullisesti puhdistamassa kokelasta. Vain tämän lopullisen kokeen läpi kuljettuaan sallitaan tämän astua temppeliin valoa mietiskelemään.
Merkillistä kyllä, on Musée Guimet’ssä kuva Siva-Tandavasta, "muotojen hävittäjästä", joka tanssii voitetun vihollisen ruumiin päällä. Tämä vihollinen on luultavasti pahojen himojen vertauskuva. Tanssija-jumalaa ympäröi kolminkertainen liekkipilvi ja arvelen tämän teoksen olevan vertauskuvallinen esitys tulikokeesta.
Eräältä tärkeältä näkökannalta katsoen on tämä vertauskuva aivan tosi. Se on lopullinen puhdistus ja voidaan huomauttaa, että tuli on aivan oikein valittu, sillä nykyajan tieteestä tunnemme, että kuumuus ja tuli ovat kaikista tärkeimpiä puhdistuskeinoja. Eikö kuuma aurinkokeskus ole voimakkain tulen ja valon lähde, jonka tunnemme, sekä tärkein puhdistumisen välikeino? Mutta tämän kokeen vaikeuden tähden on siihen luotava huomiota ja pidän tarpeellisena varoittaa teitä. Se aiheuttaa ihmisissä, jotka äkkipikaisesti koettavat päästä himojensa herroiksi liian voimakkailla keinoilla jonkinlaisen vaistomaisen takavaikutuksen. Se näyttää uudelleen herättävän eloon vikoja, joita on luultu jo kauan sitten hävitetyiksi.
Tämä on yksinkertainen ja luonnollinen ilmiö, jota meidän ei tarvitse paljon pelätä, mutta jonka voimaa vähäisellä varovaisuudella voidaan vähentää, joskaan ei kokonaan poistaa.
Ottakaamme esimerkki fyysisestä maailmasta. Heitä pallo seinää vastaan, niin voima, jolla se ponnahtaa vastaasi takaisin, on suhteessa siihen, jolla sen lähetit.
Jos pyrit himoistasi vapaaksi liian äkkiä, niin näyttää siltä, kuin ne hyökkäisivät kimppuusi sitä kiivaammin. Vihittyjen tieteessä nimitetään tätä takaiskuksi. Edisty siis vähitellen, harjoita kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, silloin ei tämä takaisku tunnu hyvin voimakkaana. Tätä asteittaista menettelytapaa edellytetään muurariudessa. Sen esittämät kokeet ovat vain vertauskuvallisia. Tiedämme varsin hyvin, ettei pyrkijää voida tehdä täydelliseksi joidenkin tuntien kuluessa. Siksi pyydämme häntä vain tekemään hyviä päätöksiä. Sen tähden täytyy hänen ensin olla vapaa ja hyvämaineinen, sillä rakentamista ei voida alkaa ilman aineksia.
Vasta kun pyrkijä on käynyt ensimmäisen vihkimyksen läpi, hänen opetuksensa voi alkaa ja saamme kiittää sitä ihmeellistä ja kansanomaista yksilöllisen kehityksen edistymistapaa, jonka perustajamme ovat luoneet tai pikemmin omaksuneet siitä, ettei muurarilta tässä suhteessa vaadita enempää kuin mitä hänen harppinsa mittaan mahtuu.
Jokaisen uuden asteen mukana annetaan uutta tehtävää. Vikoja on kukistettava, uusia hyveitä saavutettava, suurempaa tietoa voitettava. On selvää, että käytännössä ei aina voi, niin kuin pitäisi, saavuttaa sitä täydellisyyttä, mitä kussakin muurariasteessa vaaditaan. Jos se olisi välttämätöntä, niin hyvin harva meistä olisi käytännössä toteuttanut H. V. O..n asteen, vielä harvempi A..n asteen ja M. M..n asteen vaatimat hyveet ovat kokonaan paljon yläpuolella meidän päiviemme siveellisen tason.
Tapa, millä H. V. O..lle annetaan valoa, on aina vertauskuvallinen. Tämä valo ei ole fyysistä valoa, sillä jälkimmäinen on vain edellisen kuva, kuva siitä, mitä on sisässämme ja minkä siveellisyyden harjoittaminen sekä myöskin vihkimystiedon tutkiminen voi meille tarjota.
Monet muurarit ovat kysyneet minulta, miksi ei heille, kun valoa kerran luvataan antaa, anneta täydellistä selitystä kaikista vertauskuvista sekä luetteloa kirjoista, joita olisi edullista tutkia täydellisen tiedon saavuttamiseksi. Olen vastannut seuraavasti: a) meillä ei ole oikeutta luoda teihin minkäänlaista uskoa, ei edes muurariudesta ja b) koska kaikista tärkeintä on juuri oppia ajattelemaan itsenäisesti, tulla omaperäiseksi ajattelijaksi. Kukin meistä voi, ja hänen täytyykin sekä etsiä että löytää oma valonsa sen äärettömän valon sydämestä, josta voimme havaita vain heikkoja välähdyksiä. 33 asteenkin V. V. tekisivät väärin, jos he antaisivat teille oikaeoppista muurariopetusta. Teidän täytyy sen tähden oppia ympäröivästä elämästä kaikkea, minkä katsotte olevanne vapaat ymmärtämään ja sulattamaan. Tämä yksilöllinen muurariopetus luultavasti johtaa teidät jokaisen erilaisiin tuloksiin. Tämä olisi loistava tulos, sillä mitä useampia teitä on löydettävissä, sitä runsaammat ovat valon ja totuuden hedelmät L. L..ssamme.
Älkää sen tähden seuratko sen maailmannaisen esimerkkiä, joka erään luentoni jälkeen sanoi: "Huomautitte, että Louvressa on joukko taideteoksia, veistoksia, joilla on mystinen merkitys. Olisi hyvä, jos joskus tahtoisitte tulla kanssani museoon näyttämään minulle nuo teokset." Vastasin, että mielelläni tekisin hänelle mieliksi, mutta että minun on aivan turha osoittaa hänelle nuo mystiset, vanhat ja uudet taideteokset, sillä ne jäävät hänelle kuolleiksi kirjaimiksi niin kauan kun häneltä puuttuu sitä rohkeutta ja tarmoa, jota vaaditaan etsimään valoa hänestä itsestään. Sillä vain se saattaa hänet niitä ymmärtämään.
Meidän ei tule koskaan unohtaa seuraavaa tieteellistä tosiasiaa, joka esiintyy niin hyvin muurariudesta kuin muussa esoterismissa.
"Luonnossa ei kahta ole samanlaista ihmisolentoa, sen tähden täytyy vihkimyksen olla aina yksilöllinen."
Lopettakaamme nyt mahdollisimman pian esitys vihkimyksen tieteen ensimmäisestä asteesta.
Olen jo puhunut kahden pylvään yleisestä merkityksestä, mutta voin puhua laajemmalta vain ensimmäisestä, joka vastaa H. V. O..n salaista s..a. Tämän s..n täydellisempi selittäminen veisi liian paljon aikaa. Mutta jos haluatte päästä selville sen sisäisestä merkityksestä, teidän pitää tutkia sitä alkuperäisellä kielellä, hepreankielellä, ja sen jälkeen tutkia sitä kabbalistisen menetelmän mukaan kirjaimien ja lukujen kautta, sekä verrata niitä vihkimyksellisen Tarot-kirjan salaisiin vertauskuviin, jne.8
V\ Wirth on hyvin taitavasti kiinnittänyt huomiomme erääseen kohtaan rituaalissa, joka johdattaa meidät puhumaan vielä toisesta tieteenhaarasta. Ryhdyn nyt käsittelemään ensimmäisen asteen m..ä.
Tämä m.. vastaa erästä kosmillista ja fysiologista vertauskuvaa, jonka astrologit sanovat olleen kaiverretun vanhojen temppelien B.. p..een. Se ilmenee eläinradan toisen merkin, Härän merkin kuvassa. Tämän m..n tarkoitus on luoda vastavihityn huomio kaikista kauheimpiin ja väkivaltaisimpiin himoihin, tunteenpurkauksiin, jotka eniten ehkäisevät ihmiskunnan kehitystä. Tutkiessani tämän m..n tarkoitusta, — ja olen iloinen huomatessani mielipiteeni V\ Oswald Wirthin vahvistamaksi, — huomasin läheisen suhteen tämän ja sen luonnollisen liikkeen välillä, jonka teemme, jos meidät valtaa vihanpurkaus. M..n toinen osa esittää mielestäni tasapainoon palautumista.
Tähän kätkeytyy vielä muutakin, sillä se osoittaa, että entisajan alkemistit ja astrologit, jotka melkein kaikki olivat rosenkreutzilaisia, olivat vakavia tiedemiehiä eivätkä puoskareita, kuten niin monet meidän päivinämme uskovat.
Tämän m..n fyysinen keskus on samalla Härän merkin fysiologinen keskus ja vastaa samannimistä kosmista keskusta. Täten esittää m.. sitä siveellistä tehtävää, johon valassa on viitattu, hiljaista vaikenemista, jota meiltä ensi sijassa vaaditaan, sillä Härkä on ennen kaikkea vaikenemisen vertauskuva, sekä sitä kärsivällistä ja kestävää työtä, joka on välttämätön eläimellisten himojen voittamiseksi sekä sen karkean kiven valmistamiseksi ja kiillottamiseksi, joka on H. V. O. itse.
Tämän tehtävän rinnalla, jota voisimme pitää negatiivisena tai passiivisena, on meillä aktiivinenkin tehtävä. Se on 8-kärkisen tähden kirkkaaksi tekeminen. Tämä tähti on Venuksen vertauskuva, jota kirkastaa puhtaan Phoeben, toisin sanoen veljellisen rakkauden hiljainen toiminta. Se kuvaa veljellistä rakkautta täydellisyydessään, yli koko maailmankaikkeuden levitettynä.
Tutkimalla s..aa ja m..ä todennamme suuren vihkimysmietelmän:
"Astuessanne yhden askeleen ymmärtämisen tiellä, tulee teidän astua kolme askelta siveellisen täydellistymisen tiellä."
Älköön siis meistä kukaan menkö liian pitkälle älyn tiellä, jos ei hän ensin ole muovaillut karkeaa kiveään. Tämä sääntö on aivan ehdoton vihkimykseen pyrkijälle, koska se perustuu luonnonlakiin.
Tästä syystä H. V. O..n tehtäväksi pannaankin etusijassa siveellisten ominaisuuksien kehittäminen ja vasta toisessa vihkimystietojen hankkiminen. Tästä syystä on siis myös muurariuden tiede ensi sijassa siveellisen kehityksen menetelmä ja vasta toisessa sijassa mysteeriotiedettä.
Aloittakaa työnne elämällä todellisina eikä vain teoreettisina muurareina. Pankaa ensiksi käytäntöön se, mitä asteessanne vaaditaan teiltä siveellisesti, silloin voitte helposti ja ilman vaaraa tutkia vertauskuvia. Mutta, kertaan sen vieläkin, olisi parempi, ettette koskaan olisi astuneet temppeliin, parempi, ettette koskaan olisi ymmärtäneet mitään oman asteenne esoteerisesta puolesta, kuin että unohtaisitte sen ehdottoman säännön, josta teille mainitsin.
Pankaa mieleenne toinenkin vanha lauseparsi:
"Ihmisestä ei tehdä vihittyä, hän tulee siksi."
Tämä merkitsee, että vihkimys, joka teille vertauskuvallisesti annetaan, voi tulla todelliseksi ainoastaan, jos itse lujasti sitä haluatte ja näette vaivaa sen saavuttamisessa.
Kun nyt lopetan, kehotan teitä viimeisen kerran jatkuvasti harjoittamaan H. V. O..n asteen erikoishyveitä, vaikenemista, ajatusten, päätösten, sanojen ja tekojen hillitsemistä, kärsivällisyyttä, kestävyyttä, rohkeutta, siveellistä mielen tasapainoa, työnteon rakkautta, veljesrakkautta ja ennen kaikkea, tärkeintä muurarihyvettä, suvaitsevaisuutta.
|