nikki, kyllä tuo sinunkin mainitsema varjo luki siinä kirjassa.. Niitä kun on monenlaisia...
Voi varjojen kevät! Just pääsin vanhainkodista varjoilemasta.. Nyt kirjotan harjottelun tavotteita,
aamulla herätys puol seiska...
Oon kyllä ilonen että olen jotain saanut aikaiseksi.
pakotti mut huoltoaseman kautta töistä kotiin, mukaan tarttui salmiakkitäytesuklaata ja ylläripylläri, aski tupakkaa. Voin sen ääneen sanoa; 3kk olin polttamatta, nyt oon ratkennut.
En minä tiedä. Tekis mieli sanoo joku saatanan ruma sana, mutta antaa olla. Ehkä en ollut valmis luopumaan siitä, että poltan joka ilta yhden röökin. Enemmästä en ole ollut aikoihin riippuvainen, mutta nyt...
Parveke kutsuu.
Ehkä tosiaan pitää antaa anteeks itselle. Mä tiedän että pystyn lopettamaan joskus kokonaan.
Ehkä jo ens lauantaina. Kun tänä lauantaina meni se viis milliäkin ohi....
Kaikesta huolimatta kummallinen tyytyväisyys taustalla;
elämä menee koko ajan eteen päin. Tää on hyvä juttu.
Musta tulee sairaanhoitaja. Voiko sitä ääneen sanoa?
Uskonko mä siihen?
Tajuatteko miten vaikea siihen on uskoa, vaikka se on enää kahdesta tentistä, opparista (joka on jo puoliks tehty, harjottelusta (jota on vielä 5 viikkoa) ja kolmesta oppimistehtävästä kiinni?
Voi tsiisus mä en pysty uskomaan siihen!
Onko nää neljä vuotta jo ohi??
Mietin jo sitä päivää kun mulla on joku mekkonen päällä ja korkkarit jalassa ja joku opettaja antaa mulle todistuksen, vai kuka sen antaa. Mä en tiedä itkenkö vai nauranko, varmaan kumpiakin. Sen jälkeen voin mennä koputtaa yhden kauheen opettajan työhuoneen oveen ja kun se avaa oven niin sanon että "hah, mä pääsin täältä just pois vaikka sä olit mulle v*ttumainen, mutta sä et pääse täältä pois vaikka oot ihan työhös kyllästyneen oloinen"......
(olisko mulla pokkaa?
)