Ajattelin jakaa tämän minua askarruttavan asian teidän kanssanne
Olen ollut muutaman vuoden sellaisessa henkistymisen prosessissa ja varsinkin pari viime vuotta ovat
olleet itselleni muutosten aikaa.
Olen aina ollut kiinnostunut ihmismielestä ja henkisistä asioista ja harjoittanut tätä puolta itsessäni vähän ehkä salaakin aina. Nyt parin viime vuoden aikana olen jopa kouluttautunut uudelle alalle, joka liittyy ihmisten auttamiseen (tosin en tee sitä työkseni vielä, vaan olen ihan muissa duuneissa) ja olen ihan avoimesti ryhtynyt käymään erilaisia minua kiinnostavia kursseja ja avautumaan ystävilleni ja läheisilleni kiinnostuksestani henkiseen hyvinvointiin.
Itselläni on ihana olo tällä hetkellä..siis mättäähän mulla oikeesti moni asia...esim tuolla parisuhderintamalla..mutta tarkoitan, että minulla on henkisesti tasapainoinen, hyvä ja onnellinen olo kaikesta huolimatta, mitä ulkopuolellani tapahtuu. Olen saanut jonkinlaisen ihanan sisäisen rauhan, ei tarvii enää samalla tavalla hötkyillä kuin ennen mulla oli tapana. Ja tuppaan oleen kaikille ihmisille ystävällinen, ainakin yritän ja jotenkin oon huomannut aivan uudenlaista lähimmäisenrakkautta itsessäni.
No siis asiaan......ihmiset ovat alkaneet avautua mulle, siis tuntemattomat...ihmeellisissä paikoissa...kaupassa, kadulla, bussissa, kioskilla, parkkipaikalla...
Olen ajatellut pari kuukautta, että tää nyt on vain jotakin kummallista sattumaa, mutta voiko se enää ollakaan sitä?
Tässä muutama esimerkki:
Tänään ihan ventovieras mies jutteli kanssani 20 minuuttia, avautui töistään, siitä kuinka hän on kyllästynyt töihin, mikään ei tunnu miltään ja siis hän aloitti sen itse pienellä rupattelulla ja siitä sit lähti lumipallo vyöryyn.
Maanantaina eläkeläismies alkoi jutustella mulle ja taas meni vähintään vartti..hän kertoi tyttärestään ja sen perheestä vaikka mitä.
Tänään myös eräs ulkomaalainen mies, avautui minulle elämästään todella paljon huh..hänen kanssaan kun keskustelin, mulla meni ihan kylmät väreet, kun aattelin, että ei tämä oo totta, ei tällasta tapahdu.
Pari päivää sitten olin vanhempieni luona kylässä ja kävin äitini kanssa asioilla. Lähdimme eräästä kaupasta, jossa saimme todella hyvää palvelua ja tämä ihminen jutteli meille ihan hirmusti kaikkea. Äitini sanoi, että ennenkuulumatonta, että tuolta kaupasta ei saa ikinä palvelua, eikä etenkään tuolta ihmiseltä, että kaikkihan sen tietää
että mikä silla oikein oli???
Tätä sattuu mulle usein nykyisin. Saatan vain katsoa silmiin jotakin ja hymyillä vähäsen ja sit tämä ihminen tulee lähelle ja alkaa puhua jostakin, useimmiten itestään. Ja aina ne ovat täysin vieraita.
Tietty itselle tulee tosi hyvä olo ja kun tykkään vielä tutustua uusiin ihmisiin ja jutella ihmisten kanssa, mutta on myös tullut tosi outo olo..
Onko se vain niin, että ihmiset vaistoo, että tuo on turvallinen, jolle voin puhua..ja tänä päivänähän moni varmasti kaipaa sellaista, että joku kuuntelee.
Minun uusi ammattinikin liittyy tuohon, siis se johon kouluttauduin, mutten tee sitä työkseni tällä hetkellä, eivätkä nuo ihmiset voi sitä tietenkään tietää!
Joskus oon liikkeellä ystävien kanssa ollut ja tapahtunut tällainen kuvio, niin ne on kysyneet että kuka toi oli, tunsitko tuon
sitten kun oon sanonut, että ei harmainta aavistusta, niin ovat pyöritelleet silmiään, että no olipa omituista
:
miettii ja ihmettelee
