seuraava »

[monikakson]

Mitähän tahtoisi uneni sanoa, jonka näin viime yönä?

Kuljin pitkin maantietä kylältä kotiin päin (muttei ollut mitään tunnetta olinko kotiin menossa). Tulin risteykseen, mutta olisin jatkanut suoraan ellen olisi jäänyt ihmettelemään risteyksen vieressä olevaa miestä joka oli ilmeisesti töissä ja mittasi jollain laitteella ojassa olevaa mustaa liejuista vettä. Ihmettelin, että mitähän se oikein tekee ja sitten huomasin että tuota vettähän oli enemmänkin ympäristössä ja pellolla. Mies antoi laitteen minulle ja lähti kävelemään pois päin (sinne mihin olisin itsekin ollut menossa). Meinasin palauttaa laitteen miehelle, mutta tien toiselta puolen alkoi tulvia tuota lieju/lietevettä, joka pakottikin lähtemään takaisin tulosuuntaan. Halusin eroon laitteesta koska se ei ollut minun, mutten uskaltanut jättää sitä tien varteenkaan, ettei kukaan olisi sitä varastanut.
Olin vähän matkaa palannut, kun seuraavassa tienhaarassa tuli vastaan yksi mies, jonka kanssas oli vähän (todella vähän) juttua viime keväänä. En olisi varmaan tervehtinyt, mutta huomasin että hän oli miltei avojaloin ja oli pakko sanoa, ettei oo varmaan hyvä juttu, kun tulee tuollaista vettä (ja tulvavesi tuli jo siinäkin kohtaa tietä yli). Hän sanoi minulle sitten, että on sitä pahemmissakin vesissä rämmitty jossain metsällä ollessa. Hän oli ensin hieman välttelevä, mutta sitten hän otti kontaktin ja katsoi minua niillä ihanilla silmillään silmiin. Sitten hän lähti kävelemään sinne suuntaan mihin olin alunperin ollut matkalla. Lähdin seuraamaan häntä ja juttelin jotain siinä, edelleen se laite kaulassani. En enää huomioinut olisiko vettä ollut enää ympärillä. Menimme pientä mäkeä ylös, siellä oli bussipysäkki. Mies kertoi, että hän ei enää ollut entisessä työpaikassaan, vaan opiskeli nyt kaupungissa, johon hän oli tullut odottamaan bussia. Minä jätin laitteen bussipysäkin seinustalle ja uni loppui ennen kuin bussi ehti tulla. Itse en kuitenkaan ollut lähdössä siitä minnekään, olin vain seurannut tätä miestä, kun en osannut muuallekaan tiesti mennä.

Mielipiteitä tästä unesta otetaan vastaan Merkittävää oli ehkä että tuo tulvavesi ei tullut mistään joesta, koska joki oli ihan toisella suunnalla. Ja se, että tavallaan kahden risteyksen välillä oli joku ihminen siinä risteyksessä, paitsi että tää työmies oli vähän hämärä.

[Riitta]

Ilmeisesti olet elamasi maantiella tullut risteyteen ja nyt on sinun asiasi paattaa-mihin suuntaan haluat jatkaa.
Tama lietevesi mielestani symbolisoi lietetta jota SINA puhdistat omasta alitajunnastasi(mittari annettiin sinulle)
Tama toinen mies liittyy tunnemaailmaan-ja ilmeisesti sinun on paatettava, haluatko hanen kanssa "jatkojuttua", koska bussi ei ollut viela tullut-bussihan symbolisoi jatkoa elamassa-tama mies mielestani on kaynyt paljonkin lapi elamassaan(rampinyt pahemmissakin vesissa metsassa ollessaan-metsa symbolisoi alitajuntaa-etsii itseaan)
Joten mieti, mita todella haluat elamaltasi-kun et ollut varma haluatko jatkaa kotiin

[monikakson]

Mä jatkan nyt tähän samaan ketjuun. Oon nyt tässä parin kuukauden aikana nähnyt jo 4 unta, joissa on jollain tapaa tulva.

Edellisessä kuljin joen rantaa tiellä ja toisella puolen oli pelto. Olin menossa muka äidin mummolaan ja tie oli hiekkatie paitsi että se oli samean veden peitossa. Mulla oli kumpparit ja koko ajan mietin että toivottavasti ei tuu niin syvää että menee kumppareihin vettä, mutta jotenkin luotin ettei niin käy ja vesiraja pysyi juuri kumppareiden tasalla. Isäni oli jotenkin kanssa matkalla ja lopulta matkan päämääräksi muotoutui meidän mökki (joka on aina ollut turvapaikka mulle). Jossain vaiheessa pellolta tuli kirkasta vettä, joka juoksi tien yli jokeen. Jotenkin sitä vettä oli tulossa aika paljon sieltä pellolta, kun seuraavaksi piti kiertää jonkinlainen valli, joka oli vaarassa sortua päälle veden painosta, mutta päästiin siitä ohi isän kanssa. Sitten tultiin jo mökillemme, jossa oli jo muita sukulaisia odottamassa tai jotain ja uni loppui.

Viime yönä näin pellolla joutsenenpoikasen, lähdin sieltä pois. Ihan kuin mun mukana ois ollu joku. Kuitenkin tuli sitten mieleen että pitää palata takaisin ettiin se poikanen, koska se oli siellä yksin ja varmaan eksyksissä. Tiesin, että jossain kauempana oli parvi joutsenia. Etsittiin sen jonkun kanssa sitten pellolla sitä poikasta ojan viertä pitkin. Ojassa oli vettä ja sitten oja muuttuikin joeksi. Joessa lojui kuolleita joutsenia jään seassa ja niistä kuitenkin lähti ääntä. Ihmettelin sitä, kun ne oli kuolleita tai jäätyneitä. Pelto oli rapainen ja täynnä vettä, pelkäsin että sinne jää pian kiinni. Sitten joki oli yhtäkkiä ihan täynnä vettä ja sitä tuli sieltä pellolle asti ja oli hankala nähdä missä meni reuna, jota pitkin kuljimme. Lopulta löysin sen joutsenenpoikasen, otin sen ja lähdin viemään turvaan. Turvapaikka olikin jonkinlainen rakennus ja laitoin poikasen johonkin erilliseen tilaan. Sinne tuli toinenkin orpo poikanen ja mietittiin, että mitenhän ne muut joutsenet suhtautuu. Niille oli tavallaan emo, joka oli kuitenkin juuri saanut omat poikaset. Tää mun poikanen pääsi sieltä jotenkin pois ja lähti jonnekin omille teille ja mä jäin seuraamaan niitä muita. Jossain vaiheessa linnut oli muuttuneet harakan poikasiks eikä sitä mun poikasta enää kuulunut takaisin. Mua jotenkin lohduteltiin, että kyllä se pärjää ja löytää takasin, että se oli kuitenkin lähteny jonneki turvalliseen paikkaan.

Mutta tää tulva toistuu nyt vaan...