seuraava »

[T-H]

Nyt kun syksykin on saapunut, niin mulla ihan sydän huutaa kun en millään tunnu tavoittavan sitä "omaa" ihannemiestäni. Tuntuu, että kaikki keinot on jo käytetty, vaikka varsinaiseti en ole alkanutkaan metsästämään häntä... Haluaisin, että minut vain löydettäisiin tiettyjen vihjeiden avulla, joita olen itsestäni ripotellen laittanut salaisiin paikkoihin kuin syötiksi.

[Hiisitär]

Voi, kaikki asiat tapahtuvat ajallaan! Mies tulee elämään, kun on tullakseen. Sitä ennen voimme kyllä yrittää metsästää miestä, haaveilla ja odottaa ja tyrkyttääkin pahimmillamme itseämme, mutta jos aika yhteiseen eloon ei vielä ole toisen sielun kanssa, suhdettakaan ei tule. Hyvin simppeliä!  Kun suhteen ajankohta sitten tulee vastaan niin HUMPS! Mies pölähtää elämään niin nopeaan ettei edes ehdi tajuta mitä kävi

Elämässä on niin ihanaa se asia, ettei parisuhdetta tarvitse etsiä. Se tulee vastaan ajallaan. Mikä on sitten se oikea aika on aina yksilöllistä kahden sielun välistä sopimusta. Odotusajan voi käyttää haaveiluun ja mietiskelyyn millainen se vastaantuleva kumppani mahtaisi olla - hänhän on jättänyt sinulle sieluntasolle vinkin siitä, millainen hän on, miltä näyttää ja mistä pitää

[T-H]

Jännä, mitenkä sitä välillä voi vastaan tulevissa kasvoissa ikäänkuin nähdä "hänet". Ne tietyt piirteet miehessä mikä niin vetää puoleensa ja kääntää pään... Ei minulla ole aikaa metsästää, on niin paljon jo muutakin, mutta aina välillä sellainen pienimuotoinen "kurkkaus" paikkoihin kenties saattaa yllättää hyvällä tavalla. Ja minä kyllä jaksan odottaa, sillä olen huomannut että kaikki tulee ajallaan...

Kaipaus on kuitenkin kaipaus, ja siitä minä pidän ja haaveilen myös...

[mc82]

Hmm, no se on kyllä huomattu, että sitten, kun etsit Sitä Oikeaa melkeinpä kissojen ja koirien kanssa, niin silloin ne miehet takuuvarmasti pysyvät siellä koloissaan piilossa. Ja sitten, kun ajattelet, että kököt ihmissuhteista ja päätät nauttia sinkkuelämän vapaudesta, niin sitten hups ja jostain ilmestyy joku ihana mies.

Näin ainakin mulla, en muista tiedä   Exän tavatessani olin päättänyt, että nyt nautitaan sinkkuelämästä, kunnes eräänä baari-iltana löytyi (aluksi) mukavantuntuinen  -mies. Yhteiseloa jatkui reilut 5 vuotta, jonka aikana ihana uni oli muuttunut painajaiseksi ja lopulta päättyi eroon.

Nykyisen  -miehen tapasin opiskelukiemuroiden kautta. Olin vielä exän kanssa yhdessä, kun meillä alkoi olla pientä säpinää, silmäpeliä jne. Vaikka nykyinen tiesi erostani exän kanssa, ei mitään näyttänyt tapahtuvan. Sitten ajattelin, että ei miestä näköjään kiinnosta mikään vakavampi ja olin jo alkanut nauttimaan sinkkuelosta ja ehtinyt haistattaa (mielessäni) pitkät tällä  -miehellä. Kunnes sitten eräällä kouluristeilyllä tämä  -mies teki siirtonsa ja sille tielle jäätiin..  Kohta vuosi täynnä 

Hirrrveää kolmiodraamaa   Mutta summa summarum: ainakin mun kohdalla on pätenyt se sääntö, että sitten, kun ei etsimällä etsi sitä Herra Oikeaa, niin aika takuuvarmasti tämä kävelee vastaan silloin, kun vähiten osaat odottaa

Summailin tässä, että sen jälkeen, kun täytin 20, olen ehtinyt olla vain 3kk sinkkuna, tämä exän ja nykyisen välissä - aloitin tosin seurustelun tosi myöhään, vasta 19-vuotiaana. Ehkä vähän turhan nopsaan aloitettu nykyinen suhde ajatellen toipumista edellisestä ( -mies on nimittäin saanut "kunnian" toimia myös meikäläisen terapeuttina, onneksi on jaksanut kuunnella mun tilitystä!), mutta minkäs teet, kun salama iskee kohdalle.. 

Ei ehkä enää liity aiheeseen, mutta olipas pakko paljastaa

[Riitta]

Olen tullut siihen tulokseen, etta se oikea mies/nainen tulee elamaan juuri silloin-KUN SITA ODOTTAA VAHITEN
(omasta ja ystavien kokemuksesta)
Tanaan juuri nain toissa ihanan rakastuneen parin-nainen oli reippaasti yli 50 vuotias ja mies muutaman vuoden enemman.Mutta se onni joka paistoi heista ulos-ei sita kukaan voinut olla huomaamatta-onkohan toinen tai kolmas yritys-heidan silmat loistivat-sen vain huomaa-vielakin hymyillyttaa

[sideman]

Nyt kun syksykin on saapunut, niin mulla ihan sydän huutaa kun en millään tunnu tavoittavan sitä "omaa" ihannemiestäni. Tuntuu, että kaikki keinot on jo käytetty, vaikka varsinaiseti en ole alkanutkaan metsästämään häntä... Haluaisin, että minut vain löydettäisiin tiettyjen vihjeiden avulla, joita olen itsestäni ripotellen laittanut salaisiin paikkoihin kuin syötiksi.

Tulipahan mieleen, että paradoksaalinen intentio taitaa olla yksi monipuolisimmista
metodeista elämän eri alueiden saavutusten kohentamiseksi. Ylläolevassa tapauksessa
P. I. olisi kai sitten sitä, että alkaa toivoa ei missään nimessä törmäävänsä kehenkään
kaksilahkeiseen ja kolmijalkaiseen, joka täyttää edes etäisesti omissa haavekuvissa
hahmotellun ihannekumppanin ominaisuudet olemassaolon eri tasoilla karkean
materialistisesta aina ns. syvähenkiseen...

Pitää siis tavallaan kyetä suggeroimaan itsensä pelkäämään sitä tilannetta,
että törmää "ihannekumppaniinsa". Peloillahan on kuulemma sellainen ominaisuus,
että ne tuppaavat toteuttamaan itsensä kohteen, vai mitenkä tuon nyt muotoilisi.

Pelon kehittäminen voi onnistua vaikkapa ryhtymällä miettimään sitä, mitä
negatiivisia seuraamuksia siitä randevuusta voisi olla. Yksi kohtalaisen varma
seuraus on se, että vaikka kumppani aluksi voi tuntua ihanteelliselta tai
edes sinneppäin, ajan hammas tuppaa nakertamaan tuota idealismia,
ja lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, että vastapuolessa lähes kaikki
nekin piirteet, joita aluksi ihaili, alkavat ärsyttää suunnattomasti.

 :

[Hiisitär]

Joo, toki! Pyrin palaamaan asiaan tässä viikon aikana, vaikka se ei sinänsä mitenkään erityisen universaalin upea juhlapuhe olekaan se selitys

[T-H]

On vain tunne sellainen, että nyt ois aika suosiollinen ihannemiehelleni... Sielunkumppanuudesta taitaa Athamaarit höpöttää...Sielunpuoliskoani minä tässä kaipaan rinnalle; tietynlaiset vastakohdat hänestä täydentämään minun puutteitani...

Onneksi on niin ihanaisen kaunis syyspäivä, että oih!

[Adele]

  haa...en muuten todellakaan halua tavata ihannemiestäni..en en en en en en!!!!! 

*sormet ristissä toivoo, ettei hän vain tule kohdalle*  :

ihan järkkyä jos kohtaisin sellaisen kaljun (no ei oo pakko), isokokoisen, rosoisen, miehekkään, pilke silmässä olevan miehen....elämää nähneen, joka ei jaksa notkua baareissa, paitsi joskus tykkää käydä hauskaa pitämässä...
Juu ja jos hän vielä on vähän sellanen nauravainen köriläs niin voi ei, en kyllä halua sellasta itelleni!
Toivottavasti ei vaan tule sellasta eteen 

[T-H]

  haa...en muuten todellakaan halua tavata ihannemiestäni..en en en en en en!!!!! 

*sormet ristissä toivoo, ettei hän vain tule kohdalle*  :

ihan järkkyä jos kohtaisin sellaisen kaljun (no ei oo pakko), isokokoisen, rosoisen, miehekkään, pilke silmässä olevan miehen....elämää nähneen, joka ei jaksa notkua baareissa, paitsi joskus tykkää käydä hauskaa pitämässä...
Juu ja jos hän vielä on vähän sellanen nauravainen köriläs niin voi ei, en kyllä halua sellasta itelleni!
Toivottavasti ei vaan tule sellasta eteen 

Tässä on huomattavissa pelkoa 

[Asterix]

No voin kertoa, että ei se elämä nyt niin auvoisaa ole parisuhteesakaan.

Kyllä sitä kaipaa kummasti omaakin aikaa ja tunteet voivat heittäytyä niin isoiksi,
että niiden kanssa on hankala elää.
Ja kun tunteet ovat hurjat rakkaudessa, niin ne ovat sitä myös riidellessä
-ja niitä riitoja tulee.

On se kumma juttu ihmisen elämässä, että ne, jotka kaipaavat vapautta parisuhteista,
ovat tarjokkaat kuin herhiläiset ympärillä vain odottamassa,
että teet sen ratkaisevan "virheen", jolla joku sinut saa kiikkiin ikuisesti
ja sitten ne, jotka sitä suhdetta oikein urakalla hakevat, ovat yksin.

[calcio]

Nyt kun syksykin on saapunut, niin mulla ihan sydän huutaa kun en millään tunnu tavoittavan sitä "omaa" ihannemiestäni. Tuntuu, että kaikki keinot on jo käytetty, vaikka varsinaiseti en ole alkanutkaan metsästämään häntä... Haluaisin, että minut vain löydettäisiin tiettyjen vihjeiden avulla, joita olen itsestäni ripotellen laittanut salaisiin paikkoihin kuin syötiksi.

Ei se nyt kovin vaikeaa ole, jos tietää mistä etsii. Jos kaipaat eläinrakasta, niin käy agility-kisoissa, kissanäyttelyissä, raveissa jne.. Jos etsit urheilullista, niin liiku itsekin urheilupaikoissa. Jos etsit lihaksikasta, niin mene itsekin kuntosalille. Jos etsit musiikillista, niin käy klassisen musiikin konserteissa ja Hifi-messuilla. Jos etsit erämiestä, niin osallistu vaellusretkille, partioon tai hankkidu hirviporukkaan. Jos etsit uskovaista, niin käy seurakunnan tapahtumissa. Jos etsit alfa-urosta, niin tee selväksi, että olet itsekin alfa-naaras, joka työntää beta-naaraat sivuun, kun ihannemaali on paikannettu.

Suomessa on noin 2,5 miljoonaa miestä, ja uskoisin, että vähintään 0,05 % niistä täyttää ihannemiehen kriteerisi ts. 1250 miestä. Miehet eivät ymmärrä vihjeitä, joten ehdotan suoraa lähestymistä.

[T-H]

calcio: tämä miesihanne asia EI ole minulle noin VAKAVISSAAN otettava asia. Monenlaisissa tapahtumissa käyn ja olen, on samanhenkisiä persoonia jne, mutta kaikki tulee ajallaan jos on tullakseen.

[^^Queen Nefertiti^^]

minäkin luulin ennen kuten calcio, että otetaan taskulaskin käteen. ok pallo, 6+mrd ihmistä. olen hetero, jaa luku kahdella, saat 3mrd. mikä osio siitä asuu
maantieteellisellä alueella jossa liikut, jaa se tuhannella ja kerro kahdella, niinpä
lukema on selvästikin 275 998 miestä.

eli miksihän ei kiinnosta?

kyse on TUNTEISTA ja sielusta hyvät ihmiset. ei ihminen/nainen ole mekano, joka kiinnostuu nappia painamalla. en ainakaan itse vaikka taas on edellisen jälkeen kävelty satojen miesten vierestä ellei tuhansien ja jopa puhuttu niille.

 

[calcio]

miehet on muutenkin niin kummia, eivät ymmärrä miksi seksi ei kiinnosta koko ajan.. jos ei ole tunne mukana. naisen tunne, se on se mysteeri. mitä minä luulin tuntevani ja mitä hän sitten tunsi?? heti jos on tunne mukana, sitten kiinnostaa kaikki. jännittävää, miksi joku herättää tunteet vaikkei ole mitenkään erityisen älykäs, koulutettu tai menestyvä??

entä herättäisikö menestys vielä voimakkaammat tunteet? 

jos kaikki olivat vääriä, millainen voi olla oikea, miten kovin erilainen?? 

no toistaiseksihan en ole miehiä käsittänyt.. 

Niin, tuota tuota... Jos nainen on ilmoittanut olevansa streittari, joka ei harrasta seksiä ennen avioliittoa, niin sillon pelisäännöt ovat selvät. Mutta mikäli seksin määrä yhtäkkiä laskee suhteen aikana, niin mies ehkä kokee, että vika on hänessä, jos nainen ei ole yhtäkkiä kiinnostunut seksistä pl. menkat. Seksiin liittyy toisinaan riippuvuus, jolloin pitkä seksitön kausi saattaa aiheuttaa parisuhteeseen ongelmia, mikä pahimmillaan voi katkaista suhteen.

Kyllä menestys nostaa henkilön arvoa toisen sukupuolen silmissä. Jos ihmisiltä vietäisiin kaikki julkisuusarvo pois, niin olisiko Marko Kiprusoffilla niin hyvä flaksi Turun iltaelämässä? Olisiko Kimi Räikkönen ulkonäöllisesti niin komea, että missi lakoaisi autonasentajan edessä? Joka vuosi miss Suomi vannoo televisiossa suhteen poikaystävään kestävän missivuoden yli, ja yllättäen aina kuvioihin astuu toinen puolijulkisuudessa majaileva jääkiekkoilija tai vast. Aikaa karua, mutta näin se vaan menee. Ehkä menestys on osa parinetsinnän tiedostamattomista kriteereistä? Jokainen kuitenkin pyrkii saamaan jälkeläiselleen mahdollisimman hyvät geenit tavoittelemalla "itseään parempaa" puolisoa. Lähtisitkö treffeille kanssani, jos ilmoittaisin olevani alkoholisoitunut työtön pysäköinninvalvoja, tai entäpä jos olisin olympiavoiton yleisurheilussa saanut astronautti? Vaiko onko näillä loppupeleissä merkitystä??