seuraava »

[T-H]

Nyt kun syksykin on saapunut, niin mulla ihan sydän huutaa kun en millään tunnu tavoittavan sitä "omaa" ihannemiestäni. Tuntuu, että kaikki keinot on jo käytetty, vaikka varsinaiseti en ole alkanutkaan metsästämään häntä... Haluaisin, että minut vain löydettäisiin tiettyjen vihjeiden avulla, joita olen itsestäni ripotellen laittanut salaisiin paikkoihin kuin syötiksi.

Oletko kokeillut paradoksaalista intentiota? Tässä tapauksessa se voisi merkitä
sitä, että yrität suggeroida itsesi pelkäämään "ihannemiehesi" tapaamista.
Voisit vaikka mielessäsi hokea: "Toivottavasti en törmää tänään ihannemieheeni",
tjsp.

Asioilla joita pelkäämme tahi jostain muusta syytä yritämme vältellä, lienee taipumus
tulla polullemme ennemmin tahi myöhemmin.

 :

En taida tuollaista viitsiä :

[T-H]

Itse asiassa koen, että olen aika viehättänyt siitä, etten ole niin helposti saatavissa kenellekkään miehelle. Joo, haiskoon vaan oma kehu.

Cocijo tuntuu (ehkä) olevan kanssa yhtä vaihtelunhaluinen miesten suhteen kuin avatarkuvan vaihtelu; no mikäs siinä, ota tämä siis hupina eikä pilailuna

[^^Queen Nefertiti^^]

no ehkä kun minusta meillä on monta roolia /yksi rooli, yksi kuva, yksi maa on yksitoikkoista.. tosin en jaksaisi enää tollaista suhdettakaan.. en ole ymmärtänyt rapua juurikaan.. joku sanoi että siinä vasta vaikea merkki ymmärtää. olisi pitänyt tietää äidistäni, ja ei ole tarve hakea samantyyppistä. kemiat? no se on niin ja näin.

yhden ehkä aika tärkeän asian opin ravun kanssa; OLE OMA ITSESI. tosin kun olen niin moniulotteinen, miten ollaan oma itsensä. no ehkä tarkoitan, että olen sen näköinen, ikäinen, asenteinen, suunnilleen mitä olen. ei ainakaan kannata muuttua toisen toiveiden mukaan, jos ne ei tiedä mitä haluavat. kauriilla oli sama kaiken menon ja uran alla. ei tiennyt. outoa, oli jo keski-iässä. skorppi tiesi, vaikka tuli kiistaa uskosta.. waste of time..

 .

[Adele]

  joo kyllä mustakin tuntuu joskus niin siltä, että tuleekohan sitä koskaa vastaan miestä, jonka kanssa loksahtaa asiat paikoilleen?

Mun mielestä miehet ON IHANIA  mä suorastaan rakastan niitä veijareita..miten niitä ilman voisi edes elää..ihanat höpönassut   
Kyllähän sitä on mullakin ollut kaiken sortin edustajaa..kaksonen on ollut mulle kaikista sykähdyttävin, voi luoja häntä en unohda ikinä ja soittihan tuo taas tuossa joulupäivänä, etten vaan pääsekän unohtamaan..
Kaksosen jälkeen tulikin veskari numero 1...täysi pelimies ja hänkin tänään viimeksi vonkasi tapaamista (Jope Ruonansuuta lainataen "tapaamista..öhöm seksiä..")

No mutta hupsista törmäsin veskari numero 2:en reilu kuukausi sitten...siitä en vielä tiedä, ollaan muutama kerta tavattu, mutta kovasti erikoiselta vaikuttaa tämäkin 
Toisaalta mä tykkään tollasista hankalista tai erikoisista tapauksista, itekin olen aika hankala tai ainakin etäinen tai jotain sinnepäin, tykkään niin kovasti omasta hyvästä seurastani, etten ainakaan mitään ihan vain vähän kiinnostavaa aio ottamaan elämääni.

Mutta miehet on ihania ja mukavia, mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa edes noista pelimiehistä ja muista joiden kanssa on mennyt sukset ristiin. Mukavaahan meillä on aikansa ollut  : ja monen kanssa olen vielä hyvä ystävä..

Mutta tiedän kaikista epäilyistäni huolimatta, että jossakin tuolla tallustaa HÄN jonka kanssa kasvan mummoksi ja vietämme aurinkorannikolla huikeita hetkiä rasvaten toistemme ryppyistä nahkaa 
Siihen saakka suukkoja sinulle siellä jossain 

Joulumieli ja kaikki meikäläisellä nähtäväsi puuh 

[Asterix]

Mutta tiedän kaikista epäilyistäni huolimatta, että jossakin tuolla tallustaa HÄN jonka kanssa kasvan mummoksi ja vietämme aurinkorannikolla huikeita hetkiä rasvaten toistemme ryppyistä nahkaa   
Siihen saakka suukkoja sinulle siellä jossain 

Heh...!

[T-H]

Kyllähän miehiä mielellään tsiikailee! Ei tulis kyllä mitään jos ei olisi miehiä lähimaillakaan.

Mites nunnat nyt sillai, ettei miehiä olleskaan; kait nekin salaa tsiikailee niitä jostain, edes joskus!? Voi pyhät nunnat!

[Brida]

Jotain hyvin hassua tapahtui...  en tiedä onko hän ihannemieheni, sillä ollaan tunnettu 16 vuotta, frendeinä toisemme, tosin etäisesti mutta kuitenkin. Nyt pyysi tavalliseen tapaan kahville(viimeksi tosin nähty 8 vuotta sitten), siitä oluelle, toiselle oluelle... syömään mun ystävien kanssa... mun luo koko porukalla jatkoille, jäi yöksi, aamulla mentiin aamupalalle ulos... lähettiin vaan ajelulle, ajeltiin 2 tuntia sinne tänne, takas mun luo... seksikin toimii ja tuntuu niin luonnolliselta olla yhdessä, mutta silti olen hämilläni, että hänkö se onkin??? ja hän on IN LOVE!!! totaalisen sekaisin minusta... miten kaikki vain voikin tapahtua näin yht´äkkiä ja yhden päivän/yön aikana. Nyt yritän selvitellä omia tunteitani ja pelkojani... ja uskaltaa katsoa mitä tapahtuu.

Ja olen ollut vain ja ainoastaan oma itseni,(ymmärtävä ja keskusteleva kaveri kuin ennenkin) ilman mitään rooleja ja houkutuksia. Kun kemiat toimii niin yhdessä on luonnostaan hauskaa ja hullua! Asiat menee omalla painollaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

kaikki ovat tylsiä, seksi ei pelaa kenenkään kanssa, hehe hehe 

hyvällä mielikuvituksella voisi ajatella että joku jossain on kiva ja että hänellä olisi aikaa suhteelle..

[rubiinitar]

Karu totuus ihmissuhteissa pätee: Ihan suhteen alussa intuitiomme kertoo erittäin kirkkaasti, mihin kaikki tulee päättymään. Aivan kuten hyvän elokuvan alussa on nähtävissä miten se päättyy.

Olen itse kokenut useita tosi rankkoja karmasuhteita, heti alussa on kuitenkin aina ollut näkyvissä, mikä on suhteen 'teema' (pettäminen, päättämättömyys, köyhyys, itsesääli...), ja ne oivallukset jäävät kirkkaina muistiin. Ihminen vain HALUAA pettää itseään eikä kuuntele intuitiotaan (sanonta: 'katselee toista sellaisena kuin haluaisi hänet nähdä, ei sellaisena kuin mitä hän on'). Toisaalta: jos karma on käytävä läpi, on sekin vahva voima, joten what the fuck.

Valitettavasti ihminen saattaa rypeä suhteessa kymmeniä vuosiakin (itse olen hyvin sinnikäs ja myös kärsin siksi aina paljon ja pitkään), ja koko ajan tajuten, että kyse on karmasuhteesta TAI että alunpitäen olisi pitänyt pitää pää kylmänä ja unohtaa koko juttu: juokse ennenkuin se on liian myöhäistä!!!!

Mutta voiko/pitääkö karmasuhdetta sitten yrittääkään välttää? Sielutasollahan niistä on sovittu, olivat miten karmivia tahansa. Sadomasokismista kuitenkin usein on kyse, mutta nautintohan sm:kin on ;-))

Summa summarum: Alussa kyllä TIEDÄT millainen suhteesta tulee ja miten se lopulta päättyy. Se, että toinen on sinuun  hulluna rakastunut/että haluat kiihkeästi lapsia/että et halua vain elää yksin sumentaa usein hyvin karmaisevalla ja kohtalokkaalla tavalla sen, mikä on koko ajan tiedossasi.

Vähintä mitä voi tehdä, on KIRJOITTAA YLÖS rehellisesti ja mitään itseltään salaamatta tuntemukset jotka tuntee aivan suhteen alussa. Silloin on ainakin mustaa valkoisella todisteena, että tajusi jo alussa, mitkä tulevat olemaan suhteen karikot. Silti uskaltautuen lähteä matkaan.

Toki voimme saada lahjana universumilta myös hyvin seesteisen suhteen, johon ei liity paljon karmalllista myllerrystä. Itselleni ei ole näin vielä käynyt, vaikka olen elänyt jo monia pitkiä suhteita rankimman kautta - sopimukseni ovat tätä elämää silmälläpitäen siis hyvin rankat.

Ja on myös muistettava, että lapset liittyvät kudelmaan myös, eli heidän kärsimyksensä ovat myös itse valittuja, vaikka se kauhealta tuntuukin. Lasten kärsimysten katsominen ei ole helppoa, se on paljon vaikeampaa kuin omien helvettien kokeminen.

Eli mitäpä muuta sanoisin: Suhteen alussa tiedät mitä on tulossa, jos olet täysin rehellinen ja kuuntelet intuitiotasi. Jos et haluakaan olla rehellinen, todellisuus paiskautuu kasvoillesi ennemmin tai myöhemmin.
Ja elämä voi olla TODELLA rankkaa, paljon rankempaa kuin olet voinut kuvitellakaan. Mutta toisaalta vain kärsimys aateloi, sillä se tuo meidät lähemmäs tosiolevaistamme. Eli suo siellä, vetelä täällä. Kaiken päämäärä on yhdentyminen, eli joudumme luovuttamaan se joka on meille kaikkein rakkain: oman egomme.

[T-H]

En muista sanoinko tässä topikissa, vai muualla, että MINÄ ainakin haluan tutustua mieheen ihan kunnolla.  Ottaa käyttöön muutaman kuukauden/vuoden koeajan ja tsiikailla ja tutustua toiseen ihan kunnolla ennen kuin voisin edes ajatellakkaan esim yhteenmuuttoa.

Yhteenmuutto ei ole mulle kuitenkaan pääasia yhdessäolossa.

Onneksi olen säästynyt edellä mainituilta karikoilta: mm avioliitto, ero tms.

[rubiinitar]

Jos karmaa on, niin se mies todellakin tulee ihan mistä päin maailmaa tahansa ja juuri sillä sekunnilla milloin on tullakseen, siihen en ainakaan minä ole kyennyt yhtään millään tavalla vaikuttamaan, eli kaikki  tulevaisuudessa eläminen on ollut turhaa. Kaikki ennakoiva huolehtiminen (ja toivominen) hukkaan heitettyä aikaa. Ellei sitten huolehtiminen, tulevassa eläminen ja toisaalta visualisointi eli luominen ole sama asia ;-)

Tässä tulee vastaan ihmisymmärryksen raja, eli toisaalta ihminen on 'luoja' ja luo visualisoimalla myös partnerinsa - mutta toisaalta jos sielunsopimus on tehty ja karma selvittämättä, niin mahdollinen visualisointi onkin vain tulevan aavistamista, siis käänteistä visualisointia. Mutta koska kokemamme aikakin (mennyt-nykyinen-tuleva) on vain illuusio, niin tästä asiasta on aika hankala puhua tämän maailman termein

Kutsun itse vastentahtoista askeesia (siis esim. sitä että joutuu elämään yksin koska ei kykene kepeisiin, ei-niin-karmallisiin  ihmissuhteisiin) karmakuriksi. Viime aikoina muotiin tullut visualisointivillitys joskus oikein raivostuttaa, eri ihmisillä kun on selkeästi hyvin erilaiset ja eri intensiteetillä ravistelevat kohtalot. Jos on kovan karmakurin sielutasolla valinnut, niin positiivisella ajattelulla pystyy toki parantamaan elämänsä/olemisensa laatua, mutta asioihin jotka 'on jo luotu' ei selvästikään voi mitenkään vaikuttaa.

Uskokaa vain, tämä jos mikä liittyy ihmissuhteisiin, sillä niihin liittyvät ilot ja surut vaikuttavat elämän yleiseen tunnelmaan erittäin paljon!

[^^Queen Nefertiti^^]

miksi ajattelet vain negatiiviselta kannalta? jollain voi olla myös nk dharmaa (joka on sitä että joku on positiivisessa velassa sinulle, jonkun elämän ajalta; on sovittu positiivisista asioista).  tai ehkä sinä tosiaan valitsit jotain rankkaa, itse menen keveyttä päin. (mutta olihan se taas varsinaista, kun toista ei kiinnosta kasvu/kokeminen, siitä ei nauti. en silti pahemmin kärsinyt, mutta mitä me sovimme?) minua taas rasittaa, jos joku uskoo ankean suhteen jonkun kanssa olevan "pakollinen".. koen vuodesta toiseen sitä ja tätä kauheaa, kun on se karma.. joopa joo. no ehkä 4v sitten  siedin jotain hetken.

lukaisin roskaromaanin, jossa kirjan sankariherra oli kaikkea muuta kuin uskollinen, jossain Portugalissa.. heh.. 

[rubiinitar]

Totta kai on myös sitä dharmaa Sitä liittyy myös niihin karmiviin suhteisiin, tietenkin. Ei mikään ole täysin mustaa eikä täysin valkoista. Riippuvuus kärsimyksiä aiheuttavista suhteista johtuu juuri siitä positiivisesta, on hyvin vaikea lähteä suhteesta, jossa on MYÖS iloisia hetkiä (ja positiivisia muistoja menneistä elämistä). Ihmisyys kaikkinensa on elämänhalua, riippuvuutta elämästä iloineen. Ilman elämänhalua ei kukaan meistä jaksaisi elää niiden kauheiden hetkien yli.

Eli ei mikään suhde ole 'pakollinen', mutta ainakin omalla kohdallani on tunnelukkojen purkaminen (liittyen sekä tähän että menneisiin elämiin) ollut niin tärkeä prosessi, että karmasuhteita on ollut käytännössä mahdoton vastustaa. Ja miksi kasvua pitäisikään vastustaa, kasvuhan on ainoa päämäärämme?

Jos sitten karma on jo käsitelty ja jatkaa suhdetta pelkän tottumuksen, kiintymyksen ja yksinäisyyden pelon
tähden, niin silloin on omaa saamattomuutta (tai sadomasokismia) että ei pääse suhteesta irti. Ja silloin tekee väkivaltaa myös sille TOISELLE OSAPUOLELLE, koska ei anna hänen päästä irti!

Omassa perhepiirissäni on kiintoisa ilmiö, rajut karmasuhteet päättyvät lähes aina dramaattiseen kuolemaan tai muulla tavoin niin täydelliseen umpikujaan, että mitään mahdollisuutta suhteen jatkamiseen ei ole kun 'on aika'. Myös omat perheenjäseneni yksi toisensa jälkeen ovat heittäytyneet mystisesti hengettömiksi, jopa ilman lääketieteellistä syytä, mikä kertoo mielestäni mainitsemastani karmakurista: Kuolemaan ei tarvita syytä, hyvästejä eikä selityksiä, kuolema tulee vääjäämättä, millä hetkellä tahansa.


Eri ihmisillä on siis oman kokemukseni mukaan ihmissuhteissakin  hyvin erilaiset sielunsopimukset, puhuin nimenomaan haasteellisista suhteista ja haasteellisesta elämänkhtalosta, koska haasteet kasvattavat, eli siten kovat elämänkokemukset ovat kiinnostavampia henkisen kehityksen kannalta, kuin ns. mukavuus- eli välielämä. Jälkimmäisellä tarkoitan, että on ihmisiä jotka eivät koskaan tule todella avuttomassa tilassa hylätyiksi, ainakaan siis kovin dramaattisissa merkeissä,  jotka eivät koskaan joudu kantamaan kuollutta lastaan tai katsomaan palanutta äitiään - anteeksi rajut esimerkit, mutta nämä siis omasta elämästäni ))

Ja mitä taas positiiviseen karmaan tulee, niin sekin voi olla todella äärimmäisen  hermojaraastavaa, jos siis joku henkilö pakonomaisesti pyrkii 'maksamaan' karmaansa sinulle, vaikka et itse haluaisi. Itselläni on eräs tällainen ihmissuhde, joka pyrkii maksamaan erään orjaelämäni karmavelkaa ja maksun vastaanottaminen on todella haasteellista. Oletan että juuri siksi, että muistot menneestä elämästä vaikuttavat vielä tunnetasolla syvinä inhon ja katkeruuden tunteina.

[Asterix]

Hyvin sanottu Saturnalia.

Minulta kysytään usein, mistä aina löydän nuo mieheni, niin kai se on tuo psykologinen tarve vielä kerran kokea joku sama "paska" uudelleen, mistä ei ole saanut tarpeekseen,
mutta ehkä sitten sillä positiivisella tavalla.

[T-H]

Onko teidän ihannemiehissä jotain samaa kuin teidän omassa isässänne; esim ulkoisia piirteitä?