rubiinitar
|
|
« Vastaus #150 : 01.02.2009 10:28:06 » |
|
tuuli hiuksissa, esim. tuosta listasi 'riippuvuus'-asiasta minulla on aika turhauttava kokemus. Eräässä edellisessä elämässä puolisoni oli minusta fyysisesti ja taloudellisesti riippuvainen. Tässä elämässä kohtasimme sitten taas ja ko. 'lukko' piti purkaa, sillä puolisoni oli ollut hyvin turhautunut edellisessä yhteisessä elämässämme, ja tästä aiheutui paljon karmaa/selvitettävää. Valitettavasti tehtävä oli liian vaativa ja lukko ei auennut, asetelma jatkui samanlaisena kunnes 'energian oli pakko vapauttaa itsensä' ja suhde loppui. Meille siis kyllä annetaan paljon aikaa näiden lukkojen avaamiseen, vuosia jopa vuosikymmeniä, mutta jos edistystä ei tapahdu energia ikäänkuin liallisen paineen vaikutuksesta purkautuu vapaaksi ja tehtävä jää loppuunsuorittamatta, pääsee jatkamaan elämäämme toisten haasteiden parissa. Mutta tehtävästä ei siis (ainakaan näkijöiden mukaan) pääse eroon ennen kuin se on kuitattu ja selvitetty loppuun. Usein edellisen elämän 'jäämät' ovat liikuttavan humoristisia. Elin aikoinani ex-jugoslavian alueella, olin ankara ja tylyhkö perheenpää ja kaunis vaimoni oli synnyttänyt minulle pitkälti yli kymmenen lasta. Tässä elämässä kohtasin sitten jälleen tuon -edelleen hyvin sievän- puolisoni, hän vain oli syntynyt mieheksi, mutta oli siis jälleen niin kaunis, että mistenvessoissa oli jatkuvasti ongelmia Olin selkeästi liitossame edelleen se 'mies' ja mieheni marttyyrivaimo. Joka myös käytännössä piti huolta lapsistamme, kuin Niina Mikkonen ikään, ei halunnutkaan mennä töihin...kunnes repi itsensä irti, aivan yhtäkkiä ja totaalisesti, lopullisesti.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
T-H
|
|
« Vastaus #151 : 01.02.2009 10:29:17 » |
|
Tunnelukkojen purkamiseen on varmasti terapia yksi hyvä keino. Siellä minä olen puhunut omasta elämästäni ja siitä miesihanteestani. Voin sanoa, ettätän vapautuneempi ei voi olla olotilani ja sieluni. Olen kuitenkin aika optimistinen kuten Adelekin jo täällä aiemmin mainitsi. En anna helposti periksi - toki joskus pitää löysätä otettaan, mutta kuitenkin tarmoa täynne eteenpäin menevänä
|
|
« Viimeksi muokattu: 01.02.2009 10:32:11 kirjoittanut Tuuli-Hiuksissa »
|
tallennettu
|
OINAS - pässinpää
* Nousu Neitsyt * NativeAmerican Haukka
|
|
|
T-H
|
|
« Vastaus #152 : 01.02.2009 10:43:36 » |
|
rubiinitar: Usein edellisen elämän 'jäämät' ovat liikuttavan humoristisia. Elin aikoinani ex-jugoslavian alueella, olin ankara ja tylyhkö perheenpää ja kaunis vaimoni oli synnyttänyt minulle pitkälti yli kymmenen lasta.
Tässä elämässä kohtasin sitten jälleen tuon -edelleen hyvin sievän- puolisoni, hän vain oli syntynyt mieheksi, mutta oli siis jälleen niin kaunis, että mistenvessoissa oli jatkuvasti ongelmia - Tässä kirjoituksessasi on jotain niin kiehtovaa - tää on yhtä kanssa kuin uni/unien näkeminen. TAAS päädyin ajassa taaksepäin ja niihin uniini mitkä sekoittavat päätäni. Hmmm... :
|
|
|
tallennettu
|
OINAS - pässinpää
* Nousu Neitsyt * NativeAmerican Haukka
|
|
|
rubiinitar
|
|
« Vastaus #153 : 01.02.2009 10:58:47 » |
|
Tuuli hiuksissa, kaikkein traagisimpiinkin kokemuksiini ihmissuhteissa liittyy aina tuollaista hellyyttävää huumoria. Se on hämmentävää, mutta samalla ylevällä tavalla puhdistavaa, katharsis Olen kokenut tuon 'söpöläisen' takia tässä lämässä aivan sanoinkuvaamatonta tuskaa. Silti minua huvittaa tuo kuva tyrmäävän kauniista vaimosta valtavan lapsikatraan keskellä Terapeuteista: Ns. tavalliset terapeutit eivät minun tapauksessani toimi ollenkaan. Olen törmännyt heihin onnettomuuksien yhteydessä, ja muutama on ensin hiljaa istuttuaan ja juttujani kuunneltuaan lähtenyt näkemiin sanomatta kirjaimellisesti juosten karkuun Oletan syyksi, että minulle on tapahtunut jo aivan liian paljon, heidän oma kokemusmaailmansa ei ole riittänyt käsittelemään kaikkea. Eikä tapani analyyttisesti/spiriuaalisti käsitelä surua sovi heidän teorioihinsa lainkaan. Terapeutissakin on siis herännyt, hupaisaa kyllä, TAIKAUSKOINEN PELKO, jonkinlainen noituuden pelko, oletan (juttuihini liittyy kosolti palaneita mummoja ja mustia kissoja, sieluja jotka poistuvat ruumiista ilman selityksiä, kun niitä sattuu huvittamaan, ei siis ihme) Eräs positiivinen terapeuttikokemus minulla on, hän ei ole missään nimessä tavallinen ammattikuntansa edustaja, vaan intuitiivinen ja herkkä, ottaa huomioon aina myös menneet elämät. Myös eräs suomalainen henkikanava on ollut suureksi avuksi. Todellisia timanttejakin siis löytyy terapeuttien joukosta. Valitettavasti sellaisia jotka eivät ole lainkaan tehtäviensä edellyttämällä tasolla nimen omaan henkisesti ja emotionaalisesti on hyvin paljon, niin maallisen psykiatrian kuin henkisen terapoimisenkin piirissä - ja he saavat aikaan pelkästään turhautumista ja lisää ahdistusta silloin, kun hätä on suuri. On myös esimerkkejä terapeuteista jotka saavat epatiallaan aikaan pelkkää tuhoa. Useampikin tuttava on kertonut, että kun he ovat yrittäeet saada terapia-apua esim. raivoavalle ja väkivaltaiselle miehelleen, niin terapeutti on epäillyt että avun pyytäjä on se 'hullu'. Eräs terapeutti terapoi perheenisän niin tehokkaasti uskomaan itseensä ja vaimon oletettuun mielisairauteen, että tämä hylkäsi koko perheen eikä palannut lastensa luokse koskaan. Toinen psykiatri teki myöhemmin miehelle diagnoosin vaikeasta psyykkisestä sairaudesta, mutta tuho oli jo tapahtunut. Lääkkeitä mies ei saanut koskaan, tuon ensimmäisen terapeutin empatiaterapoinnin vuoksi.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
T-H
|
|
« Vastaus #154 : 01.02.2009 11:11:08 » |
|
rubiinitar: Kiitos kaunis avautumisestasi Kokemuksesi om hyvin, sanonpa jopa spirituaalista. Melkeen uskallan myös sanoa, tai viitata tuonne intiaanien henkielämän ja sielunpuhdistautumisen tasolle menemisestä. Itse tunsin tekstistäsi näin. Voi kuule, on sitä mullekin tapahtunut yhtä sun toista. En ala vaan paljastamaan täällä koska niin paljon on uteliaita silmiä näkemässä ja lukemassa. Kun opin tuntemaan itseni syvällisemmin - oman minuuteni ja mitä sisin haluaa ja kaipaa, niin voin sanoa olevani henkisempi kuin koskaan olen edes tajunnut aiemmin
|
|
|
tallennettu
|
OINAS - pässinpää
* Nousu Neitsyt * NativeAmerican Haukka
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #155 : 01.02.2009 19:30:57 » |
|
Julyette. Et varmastikaan ole vielä tavannut sitä Herra Oikeaa. Minulla on ihan sama juttu. Aikaisemmat suhteet ovat olleet sellaisia, että olen kyllä pitänyt miehestä, mutta samaan aikaan tiennyt, että tämä ei vielä ole se HÄN, jota odotan. Ja mieluummin mie odotan kaikessa rauhassa kun roihutan sydäntäni sinne ja tänne. Se ei kuulu tähän elämääni ja ilmeisesti sinulla on samoin Ja tosiaan, tuo aarrekartan kirjoittaminen unelmamiehestä on oikein hyvä ajatus ja sallittu sellainen! Ei ole mitään väärää siinä, että toivoo itselleen haluamansalaista kumppania. Mullakin on miesrintamalla päänsisäinen aarrekartta tai sitten se on vain intuitiivinen tieto siitä, mitä etsiä. Millainen se tulossa oleva herra sitten onkin. Ei ainakaan tartte arvailla ja hairahdella kaikkien perään, aahahhaa
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
rubiinitar
|
|
« Vastaus #156 : 01.02.2009 20:09:48 » |
|
Tuuli-Hiuksissa, en ole koskaan ns. kulkenut hapsutakissa (anteeksi, tunnen niin paljon laitapuolen hörhöä hasis-hapsutakkikansaa, että he tulevat aina ensin näissä yhteyksissä mieleen ), mutta ainakin pari inkkarielämää mullakin on. Lisäksi olen tutustunut kulttuuriin paikan päällä ja olen tekemisissä tämän elämän heikäläisten (ed. elämän meikäläisten) kanssa. Koko ajan tulee lisää tietoa hämmästyttävistä rituaaleista, jotka on pidetty 'perhepiirin tietona'. Intuitiivisesti atsteekkielämäni on ollut viimeisen kahden vuoden ajan 'pinnassa' (soturi), toinen josta olen saanut vihiä on maya. Ja jotta tätä ei tuomittaisi off topiciksi, niin visualisoinneissani miehellä on inkkarisilmät. Samanlaisia näkee muuten myös Nepalissa
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #157 : 01.02.2009 21:41:02 » |
|
Ihannemiehen tavoittaminen, hmm... Jos liikaa ajattelee että minulta puuttuu jotain, kun ei sitä vastapuoliskoa näy mailla halmeilla ja tekee siitä ongelman, tavallaan myös ruokkii pelkoa siitä, että 'en koskaan löydä ketään'. Itse tässä opettelen elämään elämää niin, että en huolehtisi tuosta asiasta, enkä keskittäisi liikaa ajatuksia kaipuuseen. Yritän löytää luottamuksen siihen, että hän on olemassa ja tulla tupsahtaa elämääni sitten kun tilanne on otollinen ja aika on kypsä.Jotta rakkaus voi saapua, sille tulee olla valmiina avoin paikka sydämessä. Avoimen sydämestä tekee onnellisuus ja tyytyväisyys tähän hetkeen: kaikki menneet suhteet on sydämessä käsitelty ja jätetty rauhaan. Avoimen sydämestä tekee myös se että rakastaa itseään ja uskoo ja tietää olevansa niin oman kuin muiden ihmisten rakkauden arvoinen. Minä sanon joka ilta rukouksessani, että sydämeni on eheä ja voi hyvin ja olen avoin rakkaudelle, annan rakkaudelle luvan tulla elämääni..! Nyt kun on talvi lopuillaan ja kevät tulossa, tuntuu se lisäävän sellaista tietynlaista jännyyttä ja kutkutusta. Valo lisääntyy niin luonnossa kuin sydämessä.. Onnea meille kaikille tässäkin asiassa!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
julyette
Vieras
|
|
« Vastaus #158 : 01.02.2009 21:43:23 » |
|
AthaMaarit. Helpottavaa kuulla, että on toisia samanlaisia, minä jo joskus olen ajatellut, että tunnepuolella on jotain vikaa kun kukaan mies ei nappaa. On toki muutama suhde takana, mutta jo monen monta vuotta tässä olen mieluummin ollut ihan sinkkuna ja katsellut mitä vastaan kävelee. Minulla on myös jossakin sisällä tieto minkälainen se Hän on, mutta sitä on vaikea pukea sanoiksi. Se on vain sellainen tunne josta ei saa kunnolla kiinni, mutta sen vain tietää jonkun miehen kohdatessaan, että hän se ei ainakaan ole.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #159 : 01.02.2009 21:56:01 » |
|
Voi kuule, Julyette, et tosiaankaan ole yksi! Meitä "outoja" löytyy lisää ystäväpiiristäni - osa odottelee yhä sitä ensimmäistä rakkautaan, koska he eivät ole missään vaiheessa tunteneet tarvetta lähteä kenenkään miehen mukaan. Kukaan ei vaan ole napannut, mutta sisimmässään he tietävät, että puoliso tulee elämään ajallaan. He ovat siitä niin varmoja, etteivät edes tarvitse mitään ns. varmistelusuhteita tyyliin "pakko nyt tämä ottaa, kun se on kiinnostunut minusta. Muutenhan saatan jäädä yksin". Heille ei tosiaankaan sovi sellainen "no aloitetaan suhde ja katsotaan, mitä tästä tulee". Hyvin viehättäviä, kauniita, feminiisiä, tunteellisia naisia molemmat, joille ottajia riittäisi, mutta jotka kuuntelevat sisintään korvat höröllä
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #160 : 01.02.2009 21:59:28 » |
|
Minulla on myös jossakin sisällä tieto minkälainen se Hän on, mutta sitä on vaikea pukea sanoiksi. Se on vain sellainen tunne josta ei saa kunnolla kiinni, mutta sen vain tietää jonkun miehen kohdatessaan, että hän se ei ainakaan ole.
Sama juttu. Kun on pari kertaa kohdannut jonkun kehen on rakastunut, se rakastuminen on leimahtanut niin vahvasti päälle heti alkumetreillä, että ei nykyään enää viitsi yrittää tehdä mitään, ellei kukaan herätä mitään.. Jotenkin miehestä aavistaa melkein heti niin voimakkaasti että 'hyvänen aika, tuossa tyypissä on jotain tosi mielenkiintoista ja tuttua', kuin olisi törmännyt magneettinsa vastakappaleeseen! Kun tietää sen tunteen, ei enää tyydy vähempään! Vuoden olen ollut sinkkuna, eikä kukaan uusi mies ole herättänyt sellaista. Mutta se on vain merkki siitä, että heihin ei kannata tuhlata voimavaroja. Minä tiedän kuka mun mies on, en vain ole kohdannut häntä vielä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
rubiinitar
|
|
« Vastaus #161 : 02.02.2009 08:46:10 » |
|
Tuosta hapsutakkijutusta: olen asunut alueilla, joissa näkee 'castanedalaisuuden' surullisen puolen. Eli shamanismista ja intiaaneista ei kauhean paljon tiedetä, mutta sen verran kuitenkin että on löydetty kulttuurista se huumehuuruinen identiteetti, erränlanen excuse olla sekaisin. Mitä taas oikeisiin inkkareihin tulee, niin olen keskustellut aiheesta esim. kanadalaisten natiivien päihdetyöntekijöiden kanssa ja todellisuus on hyvin murheellinen, hieman samanlainen kuin Balkanin romaneilla, varhaisnuoret tytöt prostituoituina jne. Ja myös powwow-tapahtumissa pitää olla portsarit Mutta tietenkään tämä ei ole koko totuus. Native Pride ja Red Road ovat voimissaan ihan oikeasti! Ja jotta ei mene off topikiksi taas, niin sieltä voisi löytää sen todellisen sielunveljen!!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #162 : 02.02.2009 19:20:08 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #163 : 03.02.2009 12:07:51 » |
|
laitatko mielestäsi paljon itsestäsi peliin Sasha, vai aina sillä mielellä että vaihdetaanpa tää kohta, ei tämäkään ole se? sehän on tietty paras tapa lähteä juttuihin ettei ole 100% mukana, onkohan miehetkään. miehillä on eri toiveita naiselle: vaimo äiti tukija kamu koriste.. jne.. kumppani.. jos ne mitään edes ajattelee..
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.02.2009 12:21:34 kirjoittanut ~Sac Xib Chac~ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
T-H
|
|
« Vastaus #164 : 03.02.2009 12:28:04 » |
|
Olen myös oman polun kulkija, että siellä jos missä hänet toivoisin tapaavani. Missäs muuallakaan. Muutaman miehen kanssa (aiemmnin jo täällä maininnut) olleet elämänkokemukset hyvin samanlaiset, mutta se jokin on tullut ettei vaan pitemmälle mennessä olekkaan tuntunut hyvältä. Jossain vaiheessa iskee kuin ahistus päälle ja tahdon olla sitten yksikseni. Kaikki viimeisen reilun puolen vuoden aikana tapaamani miehet olen jättänyt. Mä oo todella kiinni omassa työssäni (rakastan kovasti) ja elämäntavassani. Juuri siksikään en ole näillä mailla kohdannut samansuuntaista sielunheimolaista (vielä).
|
|
|
tallennettu
|
OINAS - pässinpää
* Nousu Neitsyt * NativeAmerican Haukka
|
|
|
|