Harvan mieli on niin vahva että kykenee luomaan fyysisellä tasolla asioita.
Lusikantaivuttelijoita ja levitoijia harvemmin tapaa.
Sehän se. Ihmiset eivät tiedä edelleenkään omaa vastuutaan elämänsä menosta, koska kuvittelevat edelleenkin jonkin ulkoisen ohjauttavan elämäänsä. Ja se kuitenkin ON totta, että siihen ajatuksella luomisellemme kuuluvat sekä päivätietoinen ajattelu ETTÄ se alitajuntamme tuoma teko siihen, miksi emme ymmärrä sitä. Vaan kun on oivaltanut totuudellisen itsensä niin tietää myöskin sen, mitenkä se alitajunta on siinä mukana ja osaa korjautella myöskin sitä, ettei aina sabotoi niitä ihmisen omiakin toiveita vaan auttelee siihen uudenlaisen soinnin tullakseen luoduksi näkyviin oikein. Eli näkemällä kokonaisuutena koko ihmisen - ei siis vain tätä päiväminäänsä - osaa ajatuksella luoda vaikka mitä.
Ruokakin on energiaa ja sen laadusta ja elämänvoimasta riippuu korjaako se mitään.
Ruokahan vaikuttaa suoraan ajatuksiin joita sisäisyytemme välittää. Sillä voidaan jossain määrin puhdistaa niitä. Myös perimämme (jälkikasvun deformaatiot,..) korjautuu tai vikaantuu ruokavalinnoista riippuen (Weston price..)
Tällainen ajattelu nimenomaan lisää sitä, että annamme jonkun ulkoisen itsellemme tehdä jotain sellaista, mikä ei ole todellista ollenkaan. Koska sisään voimme tunkea suustamme vaikka mitä eikä se oikeasti satuta meitä ollenkaan, mutta kylläkin se, mitä sieltä tulee ulos. Eli sanojen voima ja niihin liittyvät ajatukset ovat niitä, mikä ihmisen kehonkin on muovannut sellaiseksi, ettei kestä ruokiakaan enää aivan mitä vaan.
Terve sielu terveessä ruumiissa. Jos ruumis on 100% terve kuollessaan niin eiköhän se sielukin ole aika hyvässä kunnossa jatkoa ajatellen. Jos se taas on lääkkeiden ja sairauksien kyllästämä, voiko seuraavalta elämältä odottaa kovin ihmeitä..?
Kyllä nuo kaksi ovat aivan erillisiä toisistaan ja keho on ainoastaan kulkuneuvo sille egoillemme sekä sielullemme, jotka sillä täällä maan päällä "matkustaa". Ja arvata senkin kyllä saattaa, että kumpi tuon kehomme on luonut ja sen takia kuvittelee, että sen myöskin kuollessaan omistaa, koska vain se egomme on se, joka "on maasta tullut ja maaksi kuolemansa jälkeen pitää myöskin laittaa". Kun taas se sielumme ei ole samoja energioita ollenkaan vaan on tullut valojemme tavalla tänne maan päälle ainoastaan heijastuksena eikä sen takia tuossa kehoissamme kiinni ole milloinkaan. Eli tuon olen omakohtaisenakin kokenut, mitenkä sielu siitä irrotetaan enkä silti kuollut.
