seuraava »

[Esmiralda]

Nyt kun luonto jotenkin pysähtyy ja pian olemme kohtaamassa niitä alieneitakin, niin vielä yksi mielikuva!

Vai pidättekö mielikuvista?  :

Oletko koskaan nähnyt luonnon henkiä tai odottanut näkeväsi? Minkä haluaisit nähdä?

Minä melkein olen varma, että lapsena näin haltijattaren metsässä. Se oli kaunis ja utuinen. Mutta se häipyi pian. Olen joskus odottanut, että jälleen tapaisin hänet. Mutta ei ole toteutunut. 

Minulla on eräs ystävä Lapin vaeltaja, joka uskoo vuorenvarmasti luonnon henkiin. Hän kerran sanoi tuntevansa voimakkaasti eräässä tunturin notkossa, että siellä asuu tonttuja. Hän oli istunut kaksi tuntia täysin hiljaa keskittyneenä ja odottanut, että näkisi heidät. Turhaan.

White Eaglen eräässä kirjassa kerrottiin, että osa Atlantiksen asukkaista jäi henkiin ja he näkivät kaikki luonnon olennot. Sittemmin nuo näkijät joutuivat ahtaalle ja vainon alle ja muuttivat Irlantiin ja Skandinaviaan. Sen vuoksi täällä ja Irlannissa elää tarinat luonnon hengistä ja olennoista. Kuulemma.  :

[Chandra]

 Voih!

Kyllä luonnonhenkiä on ja kyllä he myöskin näyttäytyvät.
Tosin en tiedä onko sellaista hiippapäistä tonttua miksi me usein miellämme henget. 

Väreinä erottuvat puista.Joskus jopa hyvinkin poikkeavana värinä.Kivillä on melkeinpä poikkeuksetta kasvot,samoin puilla.
Jos katsoo kolmannen silmän kautta,niin huomaa helpommin.
Huolehtivat meidän metsistämme ihanaiset!

[Norna]

 Puun henget ovat lähellä sydäntä, näen puiden ympärillä joskus sellaisia valoilmiöitä mutta en tiedä liittyvätkö ne puihin vai ovatko jotain praanahiukkasia (tai hiipivää hulluutta  ). Puista inspiroidun ja tahtoisin nähdä puun hengen joskus.

 Ja menninkäisiä tahdon nähdä myös, aistin kyllä metsässä elämää, mutta olisihan se mukava nähdä näillä fyysisillä silmillä myös.
 Miksi - varmuuden vuoksi. Konkreettisuuden vuoksi, vaikkei se aina olekaan tärkeää.

[eppana]

Mäkin haluaisin nähdä puun hengen. Sekä kotimaassa, että thaimaassa.
Olis kiva tietää, onko ne eri näkösiä 

[Esmiralda]

Varsinkin keväällä, kun kaikki puut puhkuvat energiaa...
niin oletteko kokeilleet laittaa kättä eri lajien puunrungoille ja tuntea se.

Niissä ei tunnu vain se pinta, vaan jokin erilainen voima ja kaikki rungot ovat eri lämpöisiä, toiset viileämpi kuin toiset. Lehtipuut usein viileitä, mutta mänty ja kuusi ovat lämpimiä.

Juu, kanssakasvajia he ovat! 

[Esmiralda]

Niin minäkin, syksy on lempivuodenaikani. Luonto silloin on kypsyttänyt kaiken, antaa kaikkensa.
Siitä pitäisi muistaa myös ihmisen vanhuus, sekin on kypsimmillään, antaa viimeisiänsä. Huomaan itse, että saan olla vanhuuden vierellä ja katsoa kuinka se kääntyy kohti 'talvea' ja marrasta.

Luonto symboliikallaan voisi opettaa meitä enemmänkin, kun vain huomaisimme ja osaisimme nähdä ja kuulle, etenkin tuntea! 

[Eileithyia]

No ehdottomasti jonkun haltian haluaisin nähdä!  Kesä on lempivuodenaikani (varsinkin alkukesä), kun kaikki on niin vehreää ja voimissaan ja puhjenut kukkaan. 

[Chandra]

DolceVita!

Noita samoja värejä näen itse myös puissa.
Ne ikään kuin tulevat "ulos" itse rungosta ja leijuvat oksilla ja siitä ulommas.Joskus metsään kävellessä edessä kulkee erivärisiä valopalloja.
Keijut näen sellaisena hopeasateena ja niitä on kyllä sisälläkin.

Mutta mielikuvissani metsässä onkin sitten vaikka mitä!
Sieluni silmin näen mennikäiset ja tontut,keijut ja joskus elän täydessä satumaailmassa,jossa istun kuin Lumikki,jota metsäneläimet hoivaavat.
Eri vuodenaikoina on erilaisia keijuja.Kukkakeijuja,lehtikeijuja,lumikeijuja,,,
Mutta ne ovat tosiaan mielikuvituksen tuotetta,jonka voi kyllä sydämellään nähdä ja hyvä siinäkin on istua ja kuvitella.

Puut ja kivet ovat minulle rakkaimpia ja eritoten vanhat kuuset ja männyt.Ja kyllä!Puita on kuunneltu ja halailtu,kiitelty ja hoivailtu.Mitä olisi maailma ilman puita!

[Esmiralda]

Täysin kuiva ja hedelmätön

[Esmiralda]

Oikeastaan minä haluaisin nyt nähdä sellaisen juntturan ja suorasukaisen menninkäisen, joka vähän komentelisi minua, vähän rääviisti ja terävästi. Vähän huumorilla höystettynä ja räkättäisi räkäsesti päälle!

Jotenkin kaipaan sellaista olentoa...miksikähän? 

[Synapsi]

Juuh, sellainen vähän ärhäkkä menninkäinen sopisi tavata justiinsa nyt! On niin rankkaa kaamosangstia, ettei tiedä miten päin olisi. Mutta ensi yönä voi tavata täällä etelässäkin pitkästä aikaa Pakkasherran, halusi tai ei...

[*Kide*]

oih, en näe mitään metsässä vaikka kuinka siristän ja tihrustan 
Silti melkein joka kerta tervehdin metsää ja joskus tuntuu kuin joku ois takanani... silloin kyllä sanon ettei ole kiva, kun siellä ollaan ja tunne menee ohi 
Toisaalta en välttämättä tahtois nähdäkään mitään... silloin maailmankuva muuttuu ja onko sen jälkeen tämä ihmisen luoma todellisuus enään sellainen, jossa jaksaa elää? Kun "tietää", se riittää 

Muoks.lapsena taisin olla aika avoin ja uskon myös törmänneeni henkiin useasti 

[eppana]

DolceVita!
Mitä olisi maailma ilman puita!

Eräs pieni ihminen oli sitä mieltä että jos puita ei olis, ei myöskään tuulis 

[T-H]

Haluaisin nähdä keijun. Mitä olen nähnyt piirroksia keijuista, ne olennot ovat todella kauniita, siroja ja herkkiä lentolaisia. Yksi kauneimmista mielikuvitusolennoista

Tästä tulikin mieleen syvä ja tuuhea aarniometsä.

[Cheuphaet]

En muista itse nähneeni luonnonhenkiä, mutta täytyy jakaa yks juttu, nimittäin tänään päiväkodissa, jossa työskentelen, eräs lapsi kertoi nähneensä tontun. Sanoin että "Vau! Monet ei niitä näekään!" johon tuli tietty lisäkysymyksiä että mikshän ei niin vastasin että monet, varsinkin aikuiset, ovat unohtaneet miten niitä nähdään ja että niitä on ylipäätään olemassa. Siihen vastattiin tomerasti että "Mää en kyllä koskaan unohda!!" Tuli hyvä mieli.

Mitä itse topikkiin tulee, olisi kiva nähdä mitä vaan.