seuraava »

[T-H]

En muista itse nähneeni luonnonhenkiä, mutta täytyy jakaa yks juttu, nimittäin tänään päiväkodissa, jossa työskentelen, eräs lapsi kertoi nähneensä tontun. Sanoin että "Vau! Monet ei niitä näekään!" johon tuli tietty lisäkysymyksiä että mikshän ei niin vastasin että monet, varsinkin aikuiset, ovat unohtaneet miten niitä nähdään ja että niitä on ylipäätään olemassa. Siihen vastattiin tomerasti että "Mää en kyllä koskaan unohda!!" Tuli hyvä mieli.

Mitä itse topikkiin tulee, olisi kiva nähdä mitä vaan.

Minun opiskeluaikana mun yks kaveri alkoi mulle puhumaan näistä luonnonhengistä ja siinä samalla puunhalaamisesta. Minualla oli käsittämättömän vaikea uskoa, että voisin muka nähdä tontun : Hän oli nähnyt tuollaisen luonnonhengen, mutta minulta se jäi näkemättä.

[Esmiralda]

Ihana kokemus sinulla Downchild!!

Ja minäkin haluaisin nyt Tuuli-Hiuksissa kanssa nähdä tontun.

Eräs kollega oli järjestänyt ihanan yllätyksen meille metsään. Vienyt sinne kuusten juurille tonttuja ja menninkäinenkin löytyi, lyhdyn kajossa siellä, kirjekin löytyi. Ja huopa keskellä siellä, jolle istuimme ja joimme kuumaa mehua ja piparkakkuja. Se lumihangessa hiipimisen ja kuuntelemisen tunnelma tarttui lapsiin kuin vesirokko ja tunnelma oli ihmeellinen. Huopatontut tuntuivat ihka eläviltä!!!

Mutta tietenkin JUURI NYT PLUTON OLLESSA KAURIISSA, odotan sitä Yksisarvista. Edes unessa!!!

Hei, satumaiset astrolaiset. Mitäs jos kirjoitettaisiin jatkokertomus jossakin topikissa yksisarvisesta?!!! Pluton rauhoittamiseksi! Tuli vain mieleen...

[T-H]

Mitenkä syvälle uskomuksessa pitäis mennä, että näkisi tuollaisen luonnohengen?? :

[Esmiralda]

Oi! Hyvä kysymys!

Ajattelen näin, että satuhahmot, henkiolennot tai mitkä hyvänsä, symboloivat meidän toisenlaista tasoa. Usein he myös merkitykseltään ovat jotakin, jonka kautta meidän pitäisi ymmärtää toisenlaisia asioita ja arvostaa niitä.

Yksisarvinen kuvastaa minulle luonnon tilan haavoittuvuutta, kaikkea sitä pelkoa, kärsimystä, ryöstöä ja epäpuhtautta mitä ihminen on luonnossa aiheuttanut. Se on myös toivo jostakin paremmasta, puhtaammasta, kauniimmasta. Jotain pyhää, minkä olemme unohtaneet. Uusien arvojen (usein pinnallisesti sokeita) alle pimentynyt.

Mielikuvilla myös rakennamme maailman todellisuutta. Entäs jos unohtaisimme siis pelot ja ruman todentamisen ja kääntyisimme kaunista kohden! Vaikka se kuulostaa epärealistiselta, niin onko sitten parempi elää siinä 'realistisessa' maailmassa, mitä kyynikot ja katkerat kriitikot ovat luomassa?

[T-H]

Todella kaunista ajatusta sinulta, Esmi!

Minun on edelleen hirveän vaikea uskoa sellaista mitä en ole itse nähnyt. En lukeudu kriitikoiden enkä kyynikkojen joukkoon tässä topikissa käsiteltävän aiheen suhteen. Tämä silloinen kaverini sanoi mulle, että ei luonnonhenkeä nää jos ei ole valmis ottamaan sitä vastaan. Voi hyvä tavaton kuinka tuo kismitti silloin :

Oikeestaan mua pelotti silloin, luulin kait että sekoan jos nään sellaisen mitä ei oikeasti nää. Yksisarvinen on kanssa mulle outo, mutta samalla todella kauniin kiehtova eläin.

Mystiikka se on tässä mikä on asian ydin.

[Arkiviisu]

http://www.3dfoilart.com/images/unicorn_prism.jpg

http://www.josephinewall.co.uk/soul.html

Kiitos kauniista kirjoituksestasi Esmiralda , ihan saattaa sielunsa silmillä nähdä ja kokea tuon Tonttumetsikön minkä Kollegasi oli valmistanut  

Yksisarvisia minäkin kaipailen - taisin viimeeksi lukea heistä männä viikolla Diana Coopperin kirjasta " VALOVERKKO"   tämän verran menen offiin - että kerron lukeneeni nyt kaikki trilogian kolme osaa
http://skye.ajatukseni.net/2007/04/12/diana-cooper-hiljaiset-kivet-voimakoodit-ja-valoverkko/

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-hiljaiseti.html

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-voimakoodit.html

 http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-valoverkko.html

Kun koki kirjat avoimin sydämin ilman "egoistista jupinaa" tyyliin tämän tiedän ja tämänkin ja voi hitsi ihan tuttu juttu mulle   NIIN kun em. pääsin yli niin huikeat elämykset olivat - luin Voimakoodit ja Valoverkon perättäisinä päiinä kirja per päivä ( n.300 sivua kirjassa) - ja niinhän niissä sanotaankin että lukija kokee halutessaan oman VIHKIMYSMATKANSA ...

OK. Yksisarvisista kuitenkin hän kirjoitti jo siis VALOVERKKO kirjassaan ... ja nyt häneltä on ilmestynyt , vielä englanninkielisenä

The Wonder of Unicorns ("Ihmeelliset yksisarviset" ilmestyy suomeksi kesällä vuonna 2009)

 seuraavasta linkistä löytyy lisää   http://www.taivaankaari.fi/?p=article&id=11

Niin että ihan Ajan Hengessä olet Esmiralda ~ja mitä kun laitetaan "viesti Yksisarvisille" että millaisessa tarinassa tahtoisivat tulla näkyville - niin siitähän se Topici syntyy

http://www.valdosta.edu/~lamelton/unicorn001.jpg

t.Aaviisuinen

Ihana kokemus sinulla Downchild!!

Ja minäkin haluaisin nyt Tuuli-Hiuksissa kanssa nähdä tontun.

Eräs kollega oli järjestänyt ihanan yllätyksen meille metsään. Vienyt sinne kuusten juurille tonttuja ja menninkäinenkin löytyi, lyhdyn kajossa siellä, kirjekin löytyi. Ja huopa keskellä siellä, jolle istuimme ja joimme kuumaa mehua ja piparkakkuja. Se lumihangessa hiipimisen ja kuuntelemisen tunnelma tarttui lapsiin kuin vesirokko ja tunnelma oli ihmeellinen. Huopatontut tuntuivat ihka eläviltä!!!

Mutta tietenkin JUURI NYT PLUTON OLLESSA KAURIISSA, odotan sitä Yksisarvista. Edes unessa!!!

Hei, satumaiset astrolaiset. Mitäs jos kirjoitettaisiin jatkokertomus jossakin topikissa yksisarvisesta?!!! Pluton rauhoittamiseksi! Tuli vain mieleen...

[Esmiralda]

Älä välitä Tuuli-Hiuksissa näkemättömyydestä! En minäkään mitään niistä näe! Oikeastaan se ei kismitä, sillä totean itsestäni yksinkertaisesti, että näitä kýkyjä ei ole, mutta uskon puolestaan että joillakin niitä on. Ja hyvä näin!

Tuosta yksisarvisestahan on moniakin aiheita täällä, mutta kun AAviisuinen asiaa jatkoi ja antoi hyvän kirjavinkin, niin voin kertoa, että oli kursseilla jossa esiteltiin muutama uusi chakra, ja yksi niitä, tuossa otsassa hiusrajassa, on chakra, jota nimitettiin yksisarvisen chakraksi. Tuntui ihmeelliseltä! 

Mutta paljon on jotakin, mikä joillekin on todellista, toisille aivan mystiikan harson takana. Joka tapauksessa se kaikki tekee elämisestä mielenkiintoisen!

[Mimosa-]

Meneepä taas hieman ohi aiheen, mutta pakko kertoa että itsekin luin jokin aika sitten tuon diana cooperin kolmiosaisen kirjasarjan ja todella elin sitä vihkimystä lukiessani. Elämääni tuli yhtäkkiä joukolla tapahtumia jotka vastasivat kirjan vihkimyksiä.
Oli todella ravisuttava kokemus. 

[T-H]

Se kismitti tuolloin opiskeluaikana kun kuulin näistä luonnonhengistä. Ei enää. Mielenkiintoisia ne ovat kyllä ja osa kauniitakin olentoja. En vaan usko, että koskaan tulenkaan näkemään. Olen tyytäväinen näin

[Viper Venus]

Puista ja metsästä pitävänä tahtoisin kovasti nähdä Entin, puiden suojelijan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Entti

[epona]

 

Ihana topic!

Vahvistuu vaan entiesestään usko kaikkiin luonnonhenkiin ja ns. taruolentoihin.

Olisi varmasti pysäyttävä ja kaikin puolin kaunis kokemus, jos esim. keiju tai yksisarvinen antaisi itsensä tulla nähdyksi.


Lukiessani teidän kaikkien kokemuksia ja kirjoituksia minut valtasi lämmin tunne. Ihana, että ihmiset uskoo.

 

[Starwind]

Ihana aihe!

Mieleen muistui muutamia tilanteita männä vuosilta, jotka jotenkin liippaavat tätä. Kerran talvisella linturetkellä ollessani pysähdyin hiekkatiellä kohtaan, jossa lumi oli sulanut hiekkapenkereeltä. Olin aivan varma, että siinä penkereessä majaili keijuja. En nähnyt niitä, mutta muistin yhtäkkiä lapsuudessa puhuneeni keijujen kanssa. En tosin pystynyt visualisoimaan asiaa tai muistamaan milloin niin olisin tehnyt, mutta olin ja olen 100% varma, että näin on tapahtunut.

Vuosia sitten Irlannissa käydessäni ajauduin bussissa keskuteluun erään miehen kanssa, jota kiinnosti ystäväni ja minun kotimaa, kun puhuimme niin outoa kieltä... Ensin keskusteltuamme jo varsin kiivaastikin mm Talvisodasta (Suomen olisi kuulemma vain pitänyt valloittaa karjala takaisin - koko bussi kuunteli mielenkiinnolla  ) hän yhtäkkiä kertoi menevänsä Isle of Manille katsomaan keijukaisia. Se oli hänen mukaansa yksi ainoita paikkoja, jossa niitä vielä on. Ne kun eivät kestä sähkövirtaa ja siksi hakeutuvat syrjäisemmille seuduille. Muut matkustajat räjähtivät nauramaan - minä en, mutta keskustelu loppui siihen 

Haluaisin nähdä sekä keijuja että yksisarvisia. Molempien läsnäolosta minulla on kokemuksia, mutta näköhavainnot ovat olleet vähissä.

[Esmiralda]

Ihana juttu tuo irlantilainen!

Olen joskus kertonut ennenkin että White Eaglen kirjoista luin kerran, että vanhat tietäjät, jotka seurustelivat luonnon olentojen kanssa, olivat päästä hengestään Keski-Euroopan vainoissa. Joten he pakenivat luonnon olentojen kanssa Irlantiin ja Skandianavian maihin.

Ja sen tähden meillä on aina elänyt voimakkaasti nämä tarinat näistä 'satuolennoista'.

Vein kerran amerikanserkkuni tuonne metsään eräälle pyhälle korkealle paikalle ja kerroin Suomen luonnon olennoista. Usva lasketui ympärillemme ja yölintu lauloi, ja tuo iso mies aivan huumaantui. - Nyt minä tunnen olevani oikeassa Suomessa, hän sanoi.

Pian tuli tieto USA:sta, että hän on perustanut oman firman: 'Tonttu-Campony'!