Ihania juttuja teillä kaikilla!
Hopeatähden ajatukset on kyllä järkeviä, vaikka itselläni ei olekaan ollut vastaavia 'yhteiskokemuksia'. Paitsi luultavimmin yhdessä rakkausasiassa.
Itselläni on paljonkin varhaisen lapsuusajan muistoja, joista voisin kertoa mm. kylpemisen äitiyspakkaus-vannassa tiskipöydällä. Vanna oli sellainen vaaleanpunainen, vuosi on ollut n. 1971-72 eli olen ollut korkeintaan kaksivuotias. Vesi oli mukavan lämmintä ja loiskuttelin sitä vähän käsilläni. Äiti valvoi touhujani vieressä.
Toinen muisto on samasta osoitteesta (josta muutimme pois ollessani vajaan 3-v.). Istun olohuoneessa, sohvapöydän edessä, katsoen telkkua missä uutisia lukee pehmeä-ääninen Heikki Kahila. Mietin mielessäni, että onpa ihana mies! Taisi olla eka ihastumiseni..
Ja niin! Olimme kesällä 72 Järvenpään Peikkometsässä. Ihania pikku-majoja! Niihin sujahtelin katsomaan sisään (laastaripolvineni). Sitten alkoi tylsä osuus kun majat loppuivat ja kävelimme ohi esiintymislavan. Siellä lauloi Jukka Kuoppamäki ja lavalla hypiskeli isoja ja vähän pelottavia ruskeita karhuja (aikuisia -- tai lapsia karhupuvuissa)..
Ollaan monesti serkkumiehen kanssa juteltu yhteisistä lapsuusmuistoistamme, kun kasvoimme kesät yhdessä maalla. Toinen muistaa eri asioita kun toinen, mutta miten ihanaa onkaan, kun saa pienen muistutuksen jostain koetusta ja pääsee tunnelmoimaan uudelleen 'siihen hetkeen'! Sanoisin, että hyvin terapeuttista -- sekä lähentävää!
