seuraava »

[La Papessa]

Oinaan merkin mahdollisesta yhteydestä syömishäiriöihin: onhan Oinas varsin fyysinen merkki itsessään, joten kehollisuus voi kyllä korostua elämän eri vaiheissa.

Nyt kun alan miettiä tätä asiaa niin tosiaan pelottavan useilla läheisillä oinailla - ja heitähän riittää, minun on nimittäin vain jotenkin ollut aina helppo saada yhteys oinaisiin, sukupuolesta riippumatta - on jotenkin poikkeava suhde ruokaan. Teini-iässä nimenomaan oinasystävillä tuntui olevan eniten vaikeuksia kehossaan tapahtuneiden muutosten kanssa, ja tämä johti bulimiaan kahden viikon välein syntyneen ystäväni kohdalla. Oinasmieheni, jolla muuten on    , syömätavat taas aiheuttavat kauhua hänen erittäin terveystietoisessa oinasäidissään ja minussa: Mies syö kuin käärme, saattaa siis ahmia mahdottomia määriä kerralla, ja olla sitten syömättä melkein vuorokaudenkin. Tämähän ei voi tehdä hyvää esim. verensokerille.

[Artemis]

Totta LaPapessa. Olen pohtinut tätä jo itsekin kauan.

Eräs tuttu oinasmies on hyvin laiha ja jos hän lihoo kilonkin on hän aloittamassa laihista. Hänellä on aurinko oppositio saturnus.
Työkaverini 40 kymppinen oinas nainen on hyvin hyvin hoikka.

Julkisuudessa on myös paljon näitä itseään kuihduttavia oinaksia.

[Roxsheena]

Jep, kuihdutusta löytyy täältäkin  ... Minulla on ikäänkuin sellainen sisäänrakennettu ruoska joka ruoskii aina tekemään ja rääkkäämään itseään. Juoksen joka päivä yli tunnin lenkin heti herättyäni ja illalla on usein vielä tiedossa aktiivisen ja vilkkaan koiran talutusta. Jalat ovat hellänä koko yön aina sen jälkeen. En vain osaa olla jossen ole tehokas. Olen aina myös ollut urheilusta kiinnostunut, sillä urheileva isä sai minut jotenkin pitämään sitä tärkeänä. Onneksi sentään olen oppinut nyt syömään taas reippaasti aktiivisuuteen nähden. Isässäni on myös samanlaista kurinalaisuutta kuin minussa. Luulen että saturnus pyörii vahvasti hänenkin kartallaan.

Minulle muiden mielipiteet ovat hyvin tärkeitä ja ajattelen muutenkin hyvin paljon mitä muut ihmiset ajattelevat ja miltä heistä tuntuu. Ehkä liikaakin. Ehkä myös siksi että muut ihmiset todella voivat satuttaa minua helposti, tavallaan yritän tunnustella heidän tuntemuksiaan jotta tiedän milloin paeta ennen kuin joku satuttaa.

[Ajatus]

Roxsheena, kerroit tuossa aiemmin, että olet lapsena jo pitänyt oman pääsi isäsi arvoja vastaan - hienoa! Sinunhan oma elämäsi on, ei kenenkään muun. Ajattele, että olet myös itse tavallaan "rakentanut" tuon ruoskan sisällesi - siksi sinulla on myös valta poistaa se käytöstä.

Meillä on erilaisia tapoja saavuttaa se tunne, että elämä on "hallinnassa" - mutta eihän se oikeasti koskaan ole, vaikka tiettyjä asioita voikin kontrolloida tiettyyn pisteeseen. Sanoit, että ehdotonta rakkautta et isältäsi saanut...ehkä ehdollistat nyt samalla tavalla myös rakkautesi itseäsi kohtaan? Se on onneksi vain huono malli, jonka olet oppinut ja siitä voi oppia pois. Ehkä isäsi sai saman mallin jo omalta perheeltään, mutta sinä voit olla se, joka tiedostaa ketjun ja katkaisee sen.

Ruoka on rakkautta, tunteita ja hoivaa - sallikaamme se itsellemme. Ei palkintona, vaan arkeen kuuluvana, mutta ei myöskään itsestäänselvyytenä, vaan kiitollisuuden arvoisena asiana.

[mc82]

Oinaan merkin mahdollisesta yhteydestä syömishäiriöihin: onhan Oinas varsin fyysinen merkki itsessään, joten kehollisuus voi kyllä korostua elämän eri vaiheissa.

Nyt kun alan miettiä tätä asiaa niin tosiaan pelottavan useilla läheisillä oinailla - ja heitähän riittää, minun on nimittäin vain jotenkin ollut aina helppo saada yhteys oinaisiin, sukupuolesta riippumatta - on jotenkin poikkeava suhde ruokaan.

No, tiedäppä häntä noista ruokailutottumuksista, mutta hyvin moni oinastutullani on tosissaan aika raaka suhtautuminen itseensä: treenaavat kuin viimeistä päivää, moni pitää ehkä vain yhden lepopäivän viikossa. Joka päivä pitää olla harrastamassa liikuntaa jossain muodossa!

Yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni on juurikin  - on harrastanut koko ikänsä liikuntaa eri muodoissa. Seurasi ihan hysteerisenä painoaan teini-iässä, harrasti liikuntaa niin paljon, että se tuntui jo rääkkäykseltä ja karsi syömisiään - tosin ei kuitenkaan ollut anorektikko, liikkui vain tuhottoman paljon (keskimäärin 5krt/vko, pahimmillaan 6-7krt/vko) ja tutki syömisiään suurennuslasin avulla, vain kaikki vähäkalorinen ja terveellinen upposi. Nyt aikuisena on jo hiukan hellittänyt otettaan, mutta siltikin syö vielä terveellisemmin kuin moni muu tuttuni ja liikkuu useamman kerran viikossa, mm. käy salilla ja jumpassa sekä harrastaa uintia.

[Ajatus]

Hmm...muistin juuri, että tunnenhan minäkin erään, joka jo kouluaikana tykkäsi "rääkätä" itseään salilla. Urheilu tuntui välillä olevan hänelle lähes pakkomielle ja kertoi joskus juttuja, että oli esim. lenkillä välillä pysähtynyt oksentamaan ja sitten jatkanut taas. Hän on naispuolinen . Onkohan aurinko Oinaassa naisille jotenkin erityisen hankala? Aspektitkin varmasti vaikuttavat, tämän kyseisen henkilön syntymäkarttaa en valitettavasti tiedä.

[Norna]

 No ei  tarkoita automaattisesti urheiluhenkisyyttä. Ainoa urheilumuoto joka itseäni kiinnostaa oikeasti on jooga, tosin sitäkään en harrasta nyt. Olen kyllä fyysinen ja rakenteeltani ollut aina vahva. voisi lisätä tähän soppaan aimo annoksen kaikenlaista terveyskiinnostusta ja pikkutarkkuutta ja niin se tekeekin :.
 Mulle terveys- ja ravitsemusasiat ovat tärkeitä ja niihin sekoittuvat helposti aatteet. Ostan enimmäkseen luomua, mieluiten vielä biodynaamisesti viljeltyä, kasvispainotteisesti syödään, Reilua Kauppaa kans! Innostun tosi helposti myös erilaisista ruokavalionäkemyksistä joita sitten soveltelen parhaani mukaan. Miehen mielestä kaikki terveyshössötys menee kyllä joskus äärimmäisyyksiin  -kummallista.