Oinaan merkin mahdollisesta yhteydestä syömishäiriöihin: onhan Oinas varsin fyysinen merkki itsessään, joten kehollisuus voi kyllä korostua elämän eri vaiheissa.
Nyt kun alan miettiä tätä asiaa niin tosiaan pelottavan useilla läheisillä oinailla - ja heitähän riittää, minun on nimittäin vain jotenkin ollut aina helppo saada yhteys oinaisiin, sukupuolesta riippumatta - on jotenkin poikkeava suhde ruokaan.
No, tiedäppä häntä noista ruokailutottumuksista, mutta hyvin moni oinastutullani on tosissaan aika raaka suhtautuminen itseensä: treenaavat kuin viimeistä päivää, moni pitää ehkä vain yhden lepopäivän viikossa. Joka päivä pitää olla harrastamassa liikuntaa jossain muodossa!
Yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni on juurikin
- on harrastanut koko ikänsä liikuntaa eri muodoissa. Seurasi ihan hysteerisenä painoaan teini-iässä, harrasti liikuntaa niin paljon, että se tuntui jo rääkkäykseltä ja karsi syömisiään - tosin ei kuitenkaan ollut anorektikko, liikkui vain tuhottoman paljon (keskimäärin 5krt/vko, pahimmillaan 6-7krt/vko) ja tutki syömisiään suurennuslasin avulla, vain kaikki vähäkalorinen ja terveellinen upposi. Nyt aikuisena on jo hiukan hellittänyt otettaan, mutta siltikin syö vielä terveellisemmin kuin moni muu tuttuni ja liikkuu useamman kerran viikossa, mm. käy salilla ja jumpassa sekä harrastaa uintia.