seuraava »

[Ozzette]

Huumorin kukka se kaunein kukka, mutta pahimmalle haisee hikisukka.
Ja poloinen on se mies rukka, jolla ei liehu takatukka.   
-Gigianne 10.06-2006-

[Camisha]

En varsinaisesti kirjoita runoja, tarinoita taikka muita vastaavia. Mutta nyt olen eräässä Villin Lännen tarinoinnissa mukana, ja kiitettävää palautetta olen saanut näin ensikertalaiseksi, alkavasta "kirjailijan" urastani.

[_Sofia_]

Olen kirjoittanut päiväkirjaa jo kauan.

Runoja kirjoitan joskus jos saan inspiraation. Runot on no... Riippuu. Riippuu mielialasta ja kaikesta. Yleensä nyt ei välttämättä hirveän positiivisiä.
Mutta siis aika paljon niissä on "ihmettelyitä" ja miettimisiä. Haaveita, musiikkia, tanssia yms.
Myös jostain elokuvista ja biiseistä on saattanut tulla inspiraatioita runojen tekemiseen.

[He|mi^]

elämän tärkeimmät asiat näkee vain sydämellään.

[kengururotta]

Mä oon kirjoittanut monta vuotta päiväkirjaa... enää en kuitenkaan kirjoita niin usein kuin nuorempana.Joskus kirjoittelin myös kaikkia novelleja,ihan hyviä ne on nyt kun jälkikäteen ajattelee kuin nuorena niitä kirjoitin. Runoja oon kirjoittanut myös tosi kauan,mulla on muutamia runovihkoja.En mä tiedä kehtaako niistä mitään tänne esille laittaa. ylä-asteella mun kaverit sanoi että mun pitäis kirjoittaa joskus oikein runokirja,ja mun runoja on kyllä kehuttu,tuntuu vaan ettei nykyään enää jotenki osaa kirjoittaa niin hyviä kuin ennen... Kirjeitä rakastan kirjoittaa myös ja mulla onkin muutamia kirjeystäviä.

[kengururotta]

Tässäpä yksi runoistani jonka kirjoitin pari päivää sitten:

   Kivinen polku,jalkojani särkee niin.
   Voi,
   enkö voisi jo pysähtyä.
   Jäädä tähän.Levätä edes vähän.
   Askel askeleelta,jalkani vuotavat verta.
   Yhä enemmän.
   Syvemmälle terät uppoavat,
   kovan tuskan tuottavat.
   Kaadun,ja kivi päähäni kolahtaa.
   Silloin,ajatus mieleeni juolahtaa.
   Onko matkani sen arvoinen,
   että avoinjaloin kuljen sen?
   Mutta,jokin saa minut jatkamaan,
   matkalla kohti tuntemattomaan.

  ei ehkä mikään huippu runo ( ),mutta ajattelin silti laittaa sen tänne muidenkin luettavaksi kun pitkästä aikaa sain taas jotain aikaiseksi.

Ja tässä vielä yksi runoistani josta itse tykkään kovasti:


Kun linnut yhdessä lentävät,
niin minäkin yksin kävelen.

 

No nyt kun innostuin niin laitanpas vielä yhden runoistani jonka olen kirjoittanut muutama vuosi sitten,eli noin 15vuotiaana.


Pieni tyttö punaposkinen,
itkee alla puiden oksien.
Pieni tyttö punaposkinen,
eksynyt on kotipolkujen.
Pieni tyttö punaposkinen,
näkee hevosen,
hevonen hänet kotiin kantaa
ja rakkautta antaa.
Pieni tyttö punaposkinen,
löysi ystävän ikuisen.

[Riitta]

Olen kirjoittanut runoja viime vuoden aikana ja onnistunut julkaisemaan Englannissa ja Yhdysvalloissa-mutta englanniksi.
Kesaksi on tarkoitukseni saada uusi runokirja valmiiksi myoskin englanniksi-se on kieli jota kaytan joka paiva.
Hassua, yksi astrologi sanoi muutama paiva sitten, etta minulla on aikaisemmista sielunvaelluksesta jaanyt runojen kirjoittamisen taito-sattui nappiin-lahettelen paremmalla ajalla

[Riitta]

[center]
Spring

The sunshine covers the view
All the plans will be new
It is time for growing
You can hear the rivers
 Flowing
The twitter of birds
And to see the greenness coming from
The earth
The white snow blanket
Is thrown away
And soon we are coming
To a May.









Summer


The butterflies are flying
On the flowers
And I can look at them
For hours
Sunshine warms my hearth
The summer is in
A good start
The colors of flowers
red, white and blue
and my emotions
are again in deep mood
Flowers are like a rainbow
Covered all over  the garden
And the mild wind[
Flutter them
Like colorful waves
How beautiful are
The summer days


[/center]s
The sun

[Cleome]

Minä kirjoittelin joskus ylä-aste ja lukio aikoina paljonkin runoja, satuja ja novelleja. Sain käsin kirjoitettua jotain sata sivua fantasia kirjaa, mutta heitin sen sitten roskiin kun ajattelin että pystyn parempaankin eikä siitä ole minulle enää mitään hyötyä. Nyt kaduttaa ja paljon. Kaiken muun olen onneksi säilyttänyt.
Jätin ne hommat tarkoituksella pois noin 5 vuotta sitten, lakkasin vain kirjoittamasta tarinoita vaikkatulikin mieleeni, koska tuli niin mielenvikainen olo. Olin silloin tunteiden vuoristoradassa ja kirjoittelu tuntui vain lisäävän ongelmia ja mielen ylösalas liikkeitä. Olen nyt paljon tasapainoisempi ja kypsempi (tai vain patoutuneempi  ). Nyt olen ajatellut aloittaa uudestaan mutta ei ole enää aikaa keskittyä.
Päivä kirjaa olen kirjoittanut ihan pikkutytöstä lähtien aina säännöllisen epäsäännöllisesti.

[kengururotta]

Mitä seuraa minua,
tuo likainen harakka.
Perässäni kulkee,
silmänsä sulkee.
Varjooni jää.
On tarpeeksi lentänyt,
siipensä rikkonut.
Niimpä saapui
luokseni synkkyyteen,
vajoten omaan sekavuuteen.
Pikkuhiljaa,
madellen,
varjoni pienenee,
synkkyys hälvenee.
Harakka jo vierelläni astelee,
silmänsä vihdoin
aukaisee.
Pääni minäkin pystyyn nostan,
tuskan rippeet
päältäni karistan.
Silloin,
lailla kauniin joutsenen,
lentoon lähtee
harakka likainen.>

[kengururotta]

pois heitetty

Kulkee pieni poika,
isossa takissaan.

Vaan yksinäisyys seuranaan.

Pitkiä katuja loputtomia,
sydän täynä toiveita lohduttomia.
Mitä väärin tehnyt on,
saadakseen kurjan kohtalon.

Sade selkäänsä piiskaa,
kuin ruoska,
se kipua tuottaa.

Kirkkaat tähdetkin,
loistavat hänelle synkkinä.

Pikkuauton taskustaan kaivaa,
rikkinäisen,
ja muistaa ajan kultaisen,
kun
tunsi olevansa ihminen.

Hetken sille hymyilee,
vaikka silmiä niin kirvelee.

Autolla hetken leikkii,
kuten maailma on hänen kanssaan leikkinyt.

Kaukana ihmiset nauravat,
juhlivat,
hienoissa puvuissaan.

Poikaa ei kukaan huomaakaan.

Mädäntynyt omena,
pois heitetään,
kuten lapset,
jotka kadulle jätetään.

Poika löytää omenan,
ja saa siitä

viimeisen aterian.

[Rakkauden enkeli]

Surullisen koskettava runo Kengururotta.  Vaikka tarina ei olekaan samanlainen tuosta tuli mieleen Tulitikkutyttö joka on yksi lempisaduistani.

[kengururotta]

kiitos arvostelustasi rakkauden valo.

[Tiigris]

annaelen,
anna palaa! 

*ojentaa punaisen ruusun ja rohkeutta*

 

[Emelia]

*huokaus*
Tunnustan olevani yksi heistä jotka "kirjoittivat joskus runoja ja novelleja, muttei enää"... Olen siivoillut nurkkia ja taas tuli vastaan parinkymmenen vuoden takaisia tekstejäni - opiskelin silloin sanataidetta ja luovaakirjoittamista parikin vuotta.

Haikeaa on kun välillä tuntuu että voisi vaikka kirjoittaa taas muutakin kuin blogia, mutta sitten se taas jää... Elämä on liian kiireistä ja arkista.

Kirjoitan siis lähinnä blogia ja satunnaisesti oikeaa päiväkirjaakin. Nyt kun taannoin olin reissussa, tuli pidettyä matkapäiväkirjaakin.