No mutta, tämäpä sattui, siis joku kysyi runojen kirjoittamisesta. Omapa on vastuunsa kysyjällä, minun on ihan pakko laittaa tähän viimeisin tekeleeni, se aivan vaatii tulla luetuksi ~
Huurtuneita kirsikoita
Jään spektrinen ydin pusertui talven kyynelistä
riettaan raikkaita kirpaisuja poskipäillä.
Pakastettu suru sujahti ihon läpi kuin veitsen viilto
terävä ja tehokas rajanvetäjä
arpeutuneille mielikuville, hätäänsä tuskastuneille.
Hymy repäisi kasvojen kylmän kilven kahtia.
Helakat verenpisarat kukkivat haljenneilla huulilla
varisivat vihlaisten viimeisen kerran.
Huurtuneita kirsikoita valkoisella tarjottimella.
Jäähyväiset hangella, vain varis todistajana
karpalonpunaiset valheet jähmettyivät rubiineiksi.
Kultaisella vaanijalla polttavan oranssit silmät
ja kavala, kiukkuinen, pohjaton kita.
Pidot pedolla, varis nokki hangelta lumitimantteja
kylmiä kiviä nälkäisen vatsaan.
Vahvat leuat jauhoivat rubiineista nektaria
peto veresti muistoja, mässäili menneillä murheilla
höyrysi huuruksi ja nielaisi itsensä.
~
:
Ja saa sitten vapaasti kommettia laittaa