Mie voin ainaki allekirjottaa nuo Venuksen transiitit...
Vietin juuri synttäreitäni kuun alussa joten oma
on ollut korostettuna kuluneen kuukauden. Ja sen lisäksi Venuksella ja Marsilla on ollut melkoinen transiittiruuhka menossa koko kuukauden. Myös Merkurius on tehnyt useita lupaavia transiitteja, joten kulunut kuukausi on kyllä omalta osalta ollut aikamoista romanttista ja intohimoista pyöritystä.... nimenomaan siksi että kuvioihini ilmestyi jo heti alkukuusta mies! Jonka kanssa on jopa alkanut tuntua että siitä on tulossa vielä jotain...eikä se olekaan vain omaa romantiikankuvitelmaani. Kaivakaa historiankirjat esille koska nyt menee tarinat uusiksi!
On tässä ollut ällistelemistä oman itsen kanssa, kun äkkiä minä, jo poikatytöksi, yksinäiseksi sudeksi ja ikisinkuksi vannoutuneena ja miesten väistelyn tekniikan mestarina taidankin olla lankeamassa loukkuun... :
Mainittavia meneillään olleita transiittejani ovat olleet mm.:
Ja koko kuukauden vaikuttanut vielä
Eli aika ihmeellistä pyöritystä on tämä kuukausi ollut... Yhtäkkiä kuvioihin ilmestynyt mies joka pitää minua aivan ihmeellisenä, vaikka itse en ole kokenut minkäänlaista muutosta ja olen vielä ollut kaulaani myöten oman elämän selvittämättömien ongelmien kanssa, joten en ole ehtinyt enkä edes halunnut kaivata mitään miessuhteita. Kun tähän asti olen kuluneen vuoden keskittynyt vain siihen, että minun on saatava oma elämä ja sen palikat järjestykseen, ja kohottava tuolta syvimmän pohjan syövereistä omin voimin. Vasta sitten - ehkä joskus voisin ajatella että minusta on suhteisiin tai jonkun elämänkumppaniksi. Ja kun muutenkaan en ole kokenut juuri muuta kuin rajuja ihastumisia ja sitten niihin pettymisiä, ei ole ihmissuhdekuviot vähään aikaa hirveästi kiinnostaneet. Mutta mistä pahuksen pilvenreunalta tuo ukko (ja vielä melkoinen namupala sellaiseksi) oikein ilmestyi?
Eli ymmärtääkseni vaikuttaa siltä kuin moinen transiittisuma Venuksella ja vielä korostunut aurinko ovat korostaneet kummallisesti viehätysvoimaani tässä kuussa. Ja jollain tapaa oma olokin on ollut vähän "venusmainen" - pehmennyt, sulokäytöksinen, kiltti ja toisten rakastama sekä tavallistakin toisia rakastavampi. Vaikka niin kauan minusta onkin tuntunut että oikein mikään omassa elämässä ei suju, ja yhteydet muihin ovat palikoita ratkoessa hiipuneet. Ja silti vaikuttaa että olen vain muuttumassa entistäkin rakkaammaksi läheisille. Ja puhumattakaan sitten tuosta mysteerisesti ilmestyneestä miesehdokkaasta.
Kuten sanottu, pitää hänkin minua aivan oudon ihmeellisenä mihin en ole lainkaan tottunut. Intohimoa on leijunut ilmassa aikamoisen sakeasti - mistä kiitos lienee Marsin transiittien, ja kommunikaatio miehen kanssa ollut suorastaan oudon avointa ja tunteellista - mikä taas lienee Merkuriuksen transiittien vika. Outoa nimenomaan siksi, että itse olen ollut yleensä hyvin pitkään varautunut miesten kanssa; keskittynyt vain omaan elämääni ja pitänyt tietynlaista henkistä etäisyyttä, mikä on tällä kertaa kuitenkin loistanut poissaolollaan. (Eihän mun näin pehmo pitäny yhellekään miehelle olla...
) Ja samalla kuluneen kuukauden aikana ovat mieltäni melkein koko vuoden vaivanneet talousongelmani alkaneet vihdoin osoittaa pysyvämpiä selviämisen merkkejä....
Kertakaikkisen outo kuukausi siis ollut menossa... Ja onnellinen ja seikkailuja lupaava. Nimenomaan romanttisessa mielessä. Tässä silti koittanut pitää vielä lähitulevaisuuden kannalta järjen kädessä. Onni kun on karannut käsistä tai osoittautunut pelkiksi haave-uniksi tämän elämän aikana ihan tarpeeksi monta kertaa. Tuntuu kuin koko kulunut vuosi olisi ollut minulle raakaa elämän tosi-asioiden ja oikean itsenäisen elämän ja vastuun opettelua oikein kantapään kautta, ja välillä on tuntunut että tämän lähemmäksi pohjaa kukaan ei kyllä pääse... kunnes on tullut tiputtua vieläkin alemmas ja saanut huomata että siitäkin selviää... Vieläkään ei mikään ole kyllä päivänselvää, mutta hitaasti alkanut nousta merkkejä paremmasta. Ja tämä kuukausi on nyt sitten alkanut lupailla minulle vihdoin palkintoa raatamisestani...kenties tulevia onnenhippusia ja kenties sitä kauan kaivattua rakkauttakin, josta tosin itse olin jo melkein luopunut sitä koskaan saavani vaikka taas ystävät ovat sitä minulle toivoneet.
Vielä en tosiaankaan ala juhlia elämän onnellista loppua.... vielä riittää ratkottavaa ja nyt olen tainnut oppia elämänläksyni siitä miten kaikki riippuu omasta itsestä, ja kuinka uskoa omaan voimaan. Prinssiehdokkaan ilmestyminenkään ei muuta elämää hetkessä sadun onnelliseksi lopuksi. Enkä edes halua että satu päättyy siihen.
Mutta jos tuo mies nyt aikoo pysyvämmin jäädä kuvioihin, niin katsotaan nyt kuinka tässä seikkailussa käy...