Bull........
Jos karmaa ei ollut tuossa suhteessa niin sitten sitä ei kyllä ole yhtään missään.
Yhteensattumat ja kohtalonomaisuus olivat aivan uskomattomia, loimme yhdessä jotain sellaista mitä ei ole tosiaan koskaan tässä maassa luotu. Jouduin hetkiseksi lähes kokonaan jättämään oman menestyksekkään urani ja hyppäämään aivan uskomattomaan uuten kuvioon, josta saimme valtavasti julkisuutta ja arvostusta, mutta vain vähän rahaa (sekin kuuluu tuohon karmasopimukseen).
Meillä yhdessä oli siis erittäin tärkeä rooli tiiminä, teimme pioneerityötä.
Olisko Van Goghin pitänyt jättää maalaaminen ja ruvettava hölkkäämään vain siksi, että hän maalatessaan muuttui (kenties) vain hullummaksi?
Oma näkökulmani on siis aivan erilainen, minun piti olla pitkään yksin ennen tuota suhdetta, jotta jaksoin ottaa vastaan tämän haasteen. Se mitä näissä tilanteissa ihmettelen on se eristäytymisen tavattoman pitkä aika, joka minulta aina vaaditaan, todellista askeesia (kuten tuo että hyvin pian lapsen kuoleman jälkeen jäin yksin synnyttämään seuraavaa). Mutta minun sopparini nyt vain ovat tällaisia, so be it.
Siis minkälaista elämää te oikein elätte, beibet? Otatte tosiaankin ensimmäisen lohduttajan joka tulee vastaaan kun on "pakko saada vähän rakkautta"??
Minä en koskaan tee niin. Ei ole varaa, aivan liikaa näitä hardcore-sielunsopimuksia.
Ja eivät uskomattomat,sadunomaiset yhteensattumatkaan tietysti karmasta todista (olkoonkin että olemme työskennelleet yhdessä samalla alalla monissa elämissä ennen tätä), visualisoinnin ja unelmien fantastisesta toteutumisesta se kyllä todistaa, mutta näkemykseni mukaan visualisoimalla luominen ja karma ei lopulta ole erotettavissa, jos sielunsopimus on vahva... ja olen antanut itselleni kertoa useankin näkijän taholta, mistä karmamme juontui. Ja se siis tulee jatkumaan vielä, mutta vasta seuraavassa inkarnaatiossa. Hän siis oli lahja minulle ajatellen tämän elämän tunnelukkoja ja niiden selvittelyä...ja samalla menneiden elämien karmaa käytiin läpi.
Se, että sivujuonteena oli tuo puolisoni vaikea sairaus, oli näkyvissä jo heti alussa, mutta silti meidän tuli suorittaa sovittu ura, toimia tällä alalla pioneereinä ja herättäjinä. Sillä oli vaikutusta hyvin suureen joukkoon ihmisiä, heidän ajatteluunsa ja toimintaansa. Ja tuo sairaus tarvittiin myös siksi, että elämän ihmeellinen, näennäisen kaoottinen mutta kuitenkin täydellisen järjestynyt kudelma olisi saanut muodon.
"Ei saa jättää elämättä ainutlaatuista ja ihanaa rakkaustarinaa", ei siitäkään huolimatta että kumppanin haavat olivat tosiaan näkyvissä jo aivan alussa.
Useinkin löydän itseni vaikertamasta, miksi koko ajan tungetaan painetta niskaan, miksei voisi välillä olla edes hieman keveämpää, aikaa hieman hengähtää. Mutta niin olen itse prosessin suunnitellut. Toki jos ei karmaan ja sielunsopimuksiin usko vaan pelkkään "negatiivisten asioiden luomiseen", niin voi väittää että poltin myös äitini ja taloni, ja tapoin lapseni ja isäni (negatiivisella ajattelulla, kenties?)
Visualisoinnin ja positiivisen ajattelun absoluuttista voimaa julistavat nämä liikkikset elämän golffaajat (sorry, you know who), joilla ei kenties sielunsopimukset ole aivan HIRVEÄN raskaat. Minäkin uskon että olemme Jumalia, mutta uskon myös että olemme lupautuneet tekemään elämässä muutakin, kuin takomaan rahaa ja pökkimään golfpalloa reikään. Toiset rankempia asioita, toiset vähemmän
(anteeksi jälleen, oli pakko
)
