Lizzy
Vieras
|
|
« : 24.10.2008 15:24:44 » |
|
No niin tervetuloa, ottakaa huopa ja käykää mukavasti tilavalle sohvalle. Pöydältä voi ottaa teetä ja pientä purtavaa. Tarkoitus on keskustella kirjoista. Anteeksi tämä proosallinen aloitus, en tiedä onnistuinko luomaan yhtään tunnelmaa. Mutta siis ideasta napanneena halusin laittaa tänne aiheen, jossa voidaan puhua kirjoista. Luin viimeksi Kata Kärkkäisen 2006 ilmestyneen romaanin Jumalasta seuraava. Kirjan aihe on erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä narsismi ja varmasti moni voi samaistua kirjan tarinaan. Kirjan alkupuoli on aika nopeatempoinen ja tiivis ja äärimmäisen mukaansa tempaava. Sitten tahti hidastuu, mutta taas nostetaan vaihdetta ja alkaa tapahtua... Mutta... jotain todella tapahtuu eikä kovin hyvään suuntaan kerronnan kannalta. Jotenkin kerronta tuntuu menevän, jopa minun makuuni, liian psykologiseen suuntaan eikä itse tarina pääse kehittymään. Tuntuu, että lopussa ei edetä enää ollenkaan ja vaikka nautin kirjan alkuosasta niin jotenki loppu mielestäni lässähti. Tarkoitus oli varmasti kuvata juuri niitä psykologisia vaikutuksia mitkä seurasivat vielä pitkään, mutta minun mielestä tarina ja kerronta alkoi junnata. Täällä saa kertoa myös juonesta. Joka haluaa välttää spoilereita niin älkööt lukeko. Mutta siis pakko ei ole ja en itse ala selittämään kirjan tapahtumia tarkemmin, jos joku haluaa lukea itse. Kirjan aihe on loistava ja syvä ja kerronta tyyli Katan mukaisesti syväluotaava. Mutta minä olisin lopussa kaivannut henkilönäkökulman vaihdosta. Olisi ollut mielenkiintoista lukea päähenkilö Kiian äidin kokemuksista tai sitten Jarin näkökulmasta. Näin tarinasta olisi saanut mielestäni loistavan monitahoisen ja vaikka 1000 sivuisen opuksen. Tällaisenaan hyvä ja kiinnostava kirja, mutta kirjan loppu lässähti. Kirjan kansikuva: http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/5perjantai/tahtivieraat/kata_karkkainen/396826.jpgToinen kirja, jonka olen viime aikoina lukenut on Anna-Leena Härkösen Ei kiitoskirja käsittelee humoristisella ja koskettavallakin tavalla avioliiton ongelmia ja tarttuu miehen seksuaaliseen haluttomuuteen. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma kun yleensä asetelma on päinvastoin. Vaikka tarinassa on muutama tolkuttoman kliseinen kohta ja välillä nainen, siis kertoja päähenkilö esitetään liiankin epätoivoisessa valossa niin ehdottomasti suosittelen tätä kirjaa. Mielestäni kirjassa säilyy hyvin huumorin ja traagisen tasapaino ja jotenkin kirjasta jää hyvä mieli. Voitte heittää ajatuksia näistä kirjoista, jos olette lukeneet tai kertoa omista lukukokemuksistanne. Sana on vapaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #1 : 24.10.2008 15:52:11 » |
|
aahh.. tulen fiilistelemään lukutoukkien ja kirjatomun tuoksuun Olen aina lukenut kirjoja kun olen ollut raskaana Nykyisin pöydältäni löytyy vain ammattikirjallisuutta ja joskus... joskun kaipaan proosaa : Mutta tämä kirja aloittaa sarjan, joka syöksee sinut naapurimaamme keisariajan viime hetkiin ja lopulta Suomen itsenäisyyden alkumetreille. Olin aivan koukussa kirjan kouriin tuntuvaan elämän kuvaukseen ja rikkaaseen kirjoitamis tyyliiin. Sarjan loppuosissa jopa Suomessa veljesvihan teot ja seurakset kuvataan raadollisesti ja on helppo kuvitella, että helppoa ei ole ollutkaan. Viimeisintä "Viktor" kirjaa en ole lukenut... pitäsi http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/hirvisaari/fi_FI/sonjavalkoakaasiatmyrskypilvetsatakielimetsaviktoria/Lämpimästi suosittelen niille, ketä lähihistoriamme kiinnostaa... jos näin saa sanoa... Ei edes tämä kirja joka aloittaa myös tietyn tapaisen fiktiivisen historian kuvauksen, ei ollut niin tempaava, vaikkakin hyvä myös. Varmasti, ketä Egypti kiinnostaa kokee tämän mielikuvitusmatkana sinne jonnekkin, aikan taakse... http://fi.wikipedia.org/wiki/Valon_poikaSarjan loppua kohden kirjoittajan mukana pitävä tyyli karkaa harhailemaan ja kirjat paikoin pitkäveteisiä, mutta alkupään kirjat
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
mateve
|
|
« Vastaus #2 : 24.10.2008 19:09:46 » |
|
Mielenkiintoista, en ole lukenut näitä kirjoja. Mutta, olen rakastunut Paulo Coelhon kirjoihin, ne ovat niin monitasoisia ja ainakin itselleni on niistä tullut vastauksia, juuri oikealla hetkellä. Olen pitänyt monta kertaa kirjaa Zahir kädessäni, mutta laskenut sen aina kädestäni, kunnes viime kesänä, se aivan kuin olisi sanonut että ota minut, minä tiedän. Kyllä vastaukset tulivat siihen hetkeen sopivasti. Seuraavan oli Piedarjoella istuin ja itkin, niin tuttua tunnelmaa unelmista ja miten elämä voi yllättää. Opintomatkani jatkui, seuraava oli 11 minuuttia, voi hitto, miksei se ollut saatavina kun olin 18v. mutta saanpas käsitellä, sitä mitä ei ole ollut. Sitten Pyhiinvaeltaja, opetusta nyt hetkeen ja siitä että meidän koko elämämme on toisaalta pyhiinvaeltamista. Alkemisti, sen olin lukenut joskus v.95 ja nyt kun luin löysin siinä miten täytyy uskoa mahdollisuuksiin, vaikka matka olisikin mutkainen, perillä voi löytyä yllätys. Ja viimeinen Brida, kolme asiaa tarkentui, eli kun kohdataan jotain niin syvää, ja se riittää lopun ikää koska ihminen ei ole enään sama kuin ennen. Sekä se kumpaa tietä kuljen n tietä vai n tietä, sekä kun kohtaa sielunparinsa, valo välähtää vasemman olkapään yläpuolella. Arvatkaa olenko tiiraillut vasempaa olkapäätä kun kohtaan mielenkiintoisia ihmisiä
Kaikesta muusta voi luopua mutta ei hyvistä kirjoista paitsi terveydestä, että voi lukea....
Mateve
|
|
|
tallennettu
|
mateve
|
|
|
Esmiralda
|
|
« Vastaus #3 : 25.10.2008 12:22:49 » |
|
Jo kirjojen tuoksu on aivan huumaava. Se on erilainen tuoksu Suomalaisessa kirjakaupassa ja divareissa. Molemmat paikat minun kukkarolle ja minun pursuaville kirjahyllyille yhtä vaarallisia paikkoja. Kävin pienellä matkalla. Hyvinkään kirjakaupasta tarttui käteeni Dalai Laman Maailmankaikkeus atomissa ja divarista Katri Lehdon Kytäjän Mamsellin muistelmat. Kytäjä on minulle tuttu paikka monista retkistä ja historiastaan, joten olin iloinen löydöstäni. Kirjassa oli jopa itsensä kirjoittajan omistuskirjoitus. Mutta kaikkea kaikkea haluan lukea, ahmia, niellä pääni pullolleen niin että kihisee välistä!
|
|
|
tallennettu
|
Nousu Skorpioni (Jousimies) Chiron Skorpioni Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu Kuu Kalat Pluto ja Saturnus Leijona Jupiter Jousimies Mars Neitsyt Neptunus Vaaka Uranus ja Ceres Kaksonen
Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu Kiinalainen Rotta Kelttiläinen Omenapuu
OLLAAN IHMISIKS
|
|
|
Lizzy
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 25.10.2008 13:36:19 » |
|
Kiva että tämä aihe on herättänyt kiinnostusta. Juu jos alkais luetteleen niin tulis ihan jumalaton lista kaikkia kirjoja, jotka on muokannu omaa maailmankuvaa. Hessen kirjoja olen myös lukenut ja pidin niistä paljon. Hesse olikin muistaakseni kuu kalat. : Toinen tietääkseni kuu kala kirjailija oli Edgar Allan Poe jonka mielikuvituksellisesta ja teatraalisesta maailmasta pidän myös. Aloitin Coelhon Alkemistia, mutta jäi kesken. En tiedä miksi, mutta en saanut jotenkin siitä tyylistä ja ajatuksesta kiinni juuri sillä hetkellä. Aikasemmin ajattelin, että kirjaa ei saa jättää kesken, mutta nyt mulla on hyllyssä monta kirjaa, joita oon "alottanu" lukeen. Kirjojen kohdalla täytyy kuunnella intuitioo... Joku kirja jota etsii ja etsii saattaa jäädäkin kesken, sitten toisaalta joskus alkaa ihan summissa lukemaan jotain ja jää totaalisesti koukkuun. Juuri ne ovat ihan parhaita kokemuksia kun innostuu eikä malta laskea kirjaa käsistään. Waltari on suomalaisista kirjailijoista ehdottomasti suosikkini. Scifi ja fantasia ovat itselleni vieraita alueita. En jotenkin pääse mukaan siihen maailmaan. Camus ja Kafka... kyllähän näitä on hyviä. Paitsi Kafkan jutut menee joskus vähän yli ymmärryksen. Nykyään kafka tuntuisi ahdistavalta. Nuorempana sitä luki älyllisemmin ja mielenkiinnolla... Kaikkia henkisiä kirjoja olen lukenut vaikka kuinka paljon, jotka ovat olleet elämyksiä. Samaten rajatiedosta perinteiseen psykologiaan olen lukenut todella paljon. Siis nuorempana varsinkin. Mainitsen ne tässä kun joskus tietokirjallisuuskin voi antaa ihan huikeita ahaa elämyksiä. Se on eri tyylistä kuin kaunokirjallisuus elämyksellisyydeltään, mutta en silti vähättele sitäkään tyyliä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Esmiralda
|
|
« Vastaus #5 : 27.10.2008 22:27:36 » |
|
Onpas teillä kirjoja käsissä, upeita, sellaisiakin joihin en itse ole jaksanut syventyä. Ihaillen...Esmiralda
|
|
|
tallennettu
|
Nousu Skorpioni (Jousimies) Chiron Skorpioni Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu Kuu Kalat Pluto ja Saturnus Leijona Jupiter Jousimies Mars Neitsyt Neptunus Vaaka Uranus ja Ceres Kaksonen
Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu Kiinalainen Rotta Kelttiläinen Omenapuu
OLLAAN IHMISIKS
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #6 : 27.10.2008 22:44:08 » |
|
Hih, minä luin Herman Hessen Arosuden ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, seiskaluokalla ja tein siitä 7 sivun mittaisen kirja-analyysin. Tein tällä järjettömän hyvän "ensivaikutelman" yläasteen äidinkielenopettajaan ja olinkin hänen lellikkinsä sitten koko yläasteen. Samaisen kirjan olen lukenut sitten myöhemmin uudelleen pariin kertaan, löytäen siitä aina vain uusia merkityksiä.. Onhan se masentava kirja omalla tavallaan, mutta siihen pystyy tällainen yksinäinen susi samaistumaan sielunsa syvyyksistä. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen luin kanssa joskus yläasteella. Seitsemän veljestä on yksi suosikki-kirjoistani. Samoin Vihkimys, joka oli todella tajunnaräjäyttävä lukukokemus murrosikäiselle - enhän silloin vielä ollut hirveän tietoinen henkisistä asioista, niin uudelleensyntymä, muinainen Egypti, henkiset vihkimykset yms saivat minut ihan haukkomaan henkeä.. Minä vain halusin lukea sen kirjan, koska isä luki sitä aina. Muistan miten luin ja luin sitä, muutaman vuorokauden putkeen välillä itkien kun se tieto tuntui olevan jotenkin liikaa minun tajunnalleni - siitä huolimatta luin sen loppuun.. Tykkään toki myös lukea kaikkea hömppää sekä fantasiakirjoja, olen lukenut taru sormusten herrat ja lohikäärme-sarjan (se joka alkaa jostain syysaamun lohikäärmeistä). Agatha Christien kymmenen pientä neekeripoikaa oli myös oiva. Lokki Joonatan. Ruohometsän kansa. Mutta en ole lukenut yhtään mitään muuta kuin koulukirjoja viimeiseen kolmeen vuoteen, mikä kuulostaa kamalan tylsältä. Tulee vaan huono omatunto jos lainaisi kirjoja ja uppoutuisi niihin... Odotankin että valmistun tuolta koulusta niin voin hyvällä omallatunnolla ryhtyä ahmimaan kirjoja samalla tavalla kun tein yläasteella...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lizzy
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 27.10.2008 23:15:44 » |
|
Uih mun mielestä kymmenen pientä neekeripoikaa oli julma kirja. En tykänny. Samoin Baskervillen koira, joka (pakko)luettiin joskus yläasteella. *pakkoluku puistatus* Vaikka luen yleensä jokseenkin rankkoja kirjoja kun luen. Niin ja mitkäs sen rankempia kuin jonkun elämään pohjautuvat kirjat. Oikeasti pelkäsin enkä uskaltanut lukea kun 10-vuotiaana tartuin kaverin lainaamaan Deborah Spungenin tyttärensä elämästä kertovaan kirjaan Nancy[/i] Aivan uskomaton kirja, jonka myöhemmin uskaltauduin lukemaan loppuun. Tykkään paitsi elämäkerroista niin erityisesti päiväkirjamuotoon kirjoitetuista kirjoista. Näitä esimerkkejä on monia, mutta nauroin vähän väliä kun luin Bridget Jonesin -elämäni sinkkuna. Siis tämän Bridgetin fiktiivistä päiväkirjaa. Olin silloin teini ja aloin kirjoittamaan itse samantyylistä päiväkirjaa. Tyyliin: Rakas päiväkirja,, OMG painan tänään xx kiloa, kääk. En tiedä mutta jotenkin se oli hauskaa tuohon aikaan. Päiväkirjaansa sai aivan vapaasti purkaa koko dramaattisen teini sielunmaisemansa. Oli se draaman aihe sitten mikä tahansa. Tigrix, mulla on sama tilanne ja tunnen pienoista syyllisyyttä kun sorrun välillä lukemaan jotain kaunokirjallista "hömppää" mutta kun tarvin vaan välillä lukee jotain muuta ku niitä tylsiä tieteellisiä kirjoja. Vastapainoa... : Tää syyllisyys aspekti on aina jotenkin mukana lukemisessa. tuntuu siltä... joko ei ole lukenut tarpeeksi, oikeita kirjoja, tai on lukenut liikaa, huvikseen... Miksei lukemisesta saisi nauttia? Minä ainakin koen aivan suunnatonta iloa, jos löydän jonkun kirjan, joka puhuttelee. Tunnen, että se on rikastuttanut elämääni monin verroin, verraten esim. jos olisin tehnyt jotain "mitä pitäisi" ja kokenut inhoa ja kiukkua ja turhautumista. Tai lukenut väkisin jotain mikä ei innosta. No way. Lukeminen on ihana ja kallisarvoinen harrastus, ei sitä kannata syyllisyydellä tai pakolla pilata.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lizzy
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 28.10.2008 00:01:42 » |
|
Samaa mieltä tuosta monipuolisuudesta. Joskus yläasteen viimeisellä ja lukiossa kun aloin oikeasti kiinnostua lukemisesta niin jotenki muhun vetos heti sellaset kirjat, joissa päähenkilöllä oli vaikeuksia. Kun pääsin sitten lukioikään niin siinä vaiheessa venäläisistä kirjailijoista oli tullu ihan mun suosikkeja. Ne henkilöhahmot oli sopivan piinattuja ja kärsiviä. yritin, oikeasti yritin lukea jotain Steelin romaania. Ei siitä tullut mitään. Ne henkilöt jäi mulle ihan ilmaan. Ei muodostunu mitään mielikuvaa. Tuo Bridget oli iloinen poikkeus. Siksikin se jäi niin mieleen. Mutta kun jotenki se oli niin aito ja hyvin kírjotettu henkilöhahmo. Mä koen muuten vähän vieläkin tietyllä tavalla kiusallisena sen, jos jossain romaanissa kuvataan seksiä hyvin suoraan. Mutta toi Anna-Leena Härkönen on muuten sellanen, joka osaa siitä kirjottaa. Kaikki ei osaa. Kökösti kirjotettu seksikohtaus kirjassa on nolo sekä lukijalle että kirjoittajalle. Ehkä Härkönen on sopivan käsittelemään myös seksiä. Moni muistaa varmaan Häräntappoaseen tai Akvaariorakkautta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #9 : 28.10.2008 00:07:12 » |
|
Joo, mua ei kyllä kanssa kovin monet kirjojen seksikohtaukset inspiroi.. Esimerkiksi hevoskuiskaaja joka ois muuten ollut ihan hyvä kirja, meni piloille niiden seksikuvausten vuoksi. En tiedä miksi mutta seksikohtauksia on vaikea kirjoittaa ilman että niistä syntyy jotenkin ällöttäviä mielikuvia, vaikka en todellakaan pidä seksiä ällöttävänä..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #10 : 31.10.2008 09:34:46 » |
|
Aivan super upeita kirjoja Dawnchild Luin ahmimalla ne murrosiässä ja voi kuinka ne koskettivatkaan... pitäsikö lukea uudelleen? On meinaan sitten aikaa tuosta...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lizzy
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 18.01.2009 12:09:01 » |
|
Hei, nostetaanpa tätä aihetta kun varmasti moni sai jouluna kirjojakin lahjaksi. Ole lukenut viime aikoina sellaista kirjaa kuin Riadin tytöt Tästä kirjasta on kohistu todella paljon. Herättänyt suurta huomiota ympäri maailman. Kirjoittaja on ikäiseni -82 syntynyt nuori nainen. Ihailtavan rohkea ja itsenäinen ajattelija, joka uskalsi esikoisromaanissaan tarttua sellaisiin teemoihin mistä ei ikinä arabikulttuurissa ole kirjoitettu. Eikä varsinkaan kukaan nainen. Naiseus, naisellisuus ja naisen asema on kirjassa hyvin näkyvä teema. Kaikkia joita kiinnostaa vieraat kulttuurit ja ihmissuhdekiemurat niin suosittelen lukemaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lizzy
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 11.05.2009 11:33:05 » |
|
Täytyypä taas palata tähän aiheeseen kun minusta tuntuu, että olen löytänyt lempikirjani! Lukeminen on vielä kesken, mutta Stephen Kingin Liseyn tarina on jotain mitä en ole ikinä ennen lukenut. King on kauhukirjailija ja kai tätäkin kirjaa voi tulkita siltä kannalta, toisaalta kirjan voi ajatella kuvastavan sitä miten King kokee rinnakkaiset todellisuudet.
Minun mielestäni tämä kirja on ennen muuta rakkaustarina.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 11.05.2009 14:18:04 » |
|
Heitänpä pöytään, sinne huovan väliin sellaisen kirjan kuin Steve Coll: The Bin Ladens. Kertoo ko. perheestä ja arabimaailman "salaisuuksista".
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
jonguil
Satunnainen astroilija
Viestejä: 14
|
|
« Vastaus #14 : 12.05.2009 22:03:19 » |
|
Mielenkiintoista, en ole lukenut näitä kirjoja. Mutta, olen rakastunut Paulo Coelhon kirjoihin, ne ovat niin monitasoisia ja ainakin itselleni on niistä tullut vastauksia, juuri oikealla hetkellä.
Ma olen myos ihan myyty Coelhon kirjoille. Ensimmaisena kateen osui puolivahingossa Alkemisti. Se on ensimmainen kirja jota lukiessa oli pakko ottaa kyna kateen ja merkita ne kaikki ihanat ajatukset. Se oli vangitseva. Hiukan myohemmin aloin kerata kasiini muita kirjailian tuotoksia. Eniten pysayttivat Zahir ja Veronika paattaa kuolla. Niiden ajatukset vain osuivat oikeille kohdille minun elamaani. 11 minuuttia ja Brida on viela lukematta. Maailmalta loysin Coelhon teoksen Like the flowing river, se on nyt seuraavana luettavana. Muita kirjoja ja kirjailijoita joihin olen kiintynyt ovat: Leena Lehtolainen - Jonakin onnellisena paivana. Torey Haydenin kirjat, Johanna Sinisalon teokset, Tuomas Vimma, ?? - Hanen olivat linnut... Luen kausiluontoisesti, valilla monta kirjaa viikossa, valilla en kuukausiin mitaan.
|
|
|
tallennettu
|
Leijona, nouseva skorpioni, aurinko ja kuu leijonassa.
|
|
|
|