Voi kyllä!
Olen syyskesän kaivanut itselleni lammikkoa. Nyt raahaan kiviä siihen ympärille. Kävin päivällä kottikärryillä erään 'linnanraunion' vieressä ottamassa noita pyhiä kiviä (älkää kertoko kenellekään) yhden pienen kullekin talon asukkaalle ja kolme kissoille ja yksi piti ottaa sieltä keskeltä. Siunasin sen ja kerroin sille, että en vie sitä kauas vaan aivan lähelle pienen veden ääreen.
Arvatkaa! Se kivi puhui minulle! Se pieni sammaleinen kivi huokasi ihastuneena: 'Voi kun ihana, sillä veden ääressä minä olen ennen elänytkin ja olen sitä kaivanut'. Silloin muistin, että 4000 vuotta sitten raunioiden liepeillä velloi meri...kuinka kauan lie vellonut, ainakin jääkauden jälkeen pitkät ajat.
Ja muutenkin olen huomannut, että ihmisistä on tullut yhtäkkiä aivan kivihulluja. Vielä parikymmentä vuotta sitten raivattiin kaikki kivet pois pihasta. Nyt niitä etsitään pitkin soramonttuja ja tienvarsia traktorilla ja tehdään mitä kauneimpia 'raunioita' ja pengereitä. Olen katsellut sitä vähän silmät suurina.
Muoks... Täytyy vielä lisätä, että minun tuikitavallinen, kaukana huuhaatyypeistä oleva on äkkiä alkanut kerätä erilaisia jalokivejä kotiinsa. Hän nimittäin huomasi, että jos on kukille allerginen, niin kiville ei ole.
Siispä kukkalaudat ovat nyt kivilautoja ikkunalla!