Muutoksia joopa-joo
Itseasiassa se alkoi jo syyskuussa, jolloin erosin avomiehestäni, tai jos nyt saa sanoa, niin siipeilevästä sellaisesta. Narsistista, jolla oli ajoittain rankkoja päihdeongelmia, mustasukkaisuutta, huikeaa muiden kontrolloinnin tarvetta ym...
Olin miettinyt eroa vuoden, ja välillä eronnut ja taas ottanut takaisin,.. Suunnittelin sit lopullista eroa kuukausia aiemmin. Olin siis niin loppu, kaikki puhti pois.. Ja lopullisen siirron tein tarkalleen 14.9.
Monet eivät meinaa uskoa sitä vieläkään, että se helvetti todella on ohi.
Ja lokakuussa tuli lapseni isä ulkomailta ja järjesti järkyttävän lähdön lapseni nenän edessä.. ( ilmeisen katkerana vielä parin yli kahden vuoden takaisesta erosta, joka sitten tuli esiin nyt kun erosin tästä joka oli aiheuttanut mustasukkaisuudellaan rankkoja ongelmia lapsen ja isän tapaamisille..) Joka siis myös narsisti..enkä puhu nyt muotisanoilla..
No sitten makasinkin viikon voimattomana ja ajattelin että kaikki tuo mitä toisessa maassa asuessani tapahtui, lapseni syntyessä 4,5 vuotta sitten, tupsahti silmieni eteen.. Puhumattakaan lapsuudesta ja kaikesta muusta..
Kaikkea tietenkin kukkatipoilla vauhdittaen
Aikamoisissa syövereissä kävin, liekö moista kokenutkaan koskaan ennen,..jotain samantapaista tasan 10v. sitten, mutta ei silti mitään näin SYVÄÄ..
No kolmekymppiset lähestyy
Marraskuussa hankkiuduin sitten terapiakartoitukseen ja hommasin lapseni neuvolapsykologin juttusille.. Oikeastaan alkuun kävin minä ja nyt siis hän vasta tällä viikolla ekat kaksi kertaa.
Jostain syystä nyt sitten muu elämä on suht rauhoittunut mutta sisimmässäni räiskyy ja räiskähtelee myös uloskin päin.. Joten tämä voisi olla pitkään kaivattu suuri muutos, monen vuoden jälkeen tulla "entiselleni" hieman, ihmiseksi joka osaa TAAS puolustaa itseään ( MIHIN IHMEESEEN SE HÄVISI MONEKSI VUODEKSI???)
Kiitos jos joku jaksaa tehdä huomiota asiasta, tai kertoa mihin lie voisi liittyä.
Se että vahvatahtoinen ihminen "menettää itsensä" moneksi vuodeksi. HUI!
Kun katson taakse päin, mitä rallia!
Eli siis voisinpa sanoa joo, että suurin muutos se että 4 vuoden jälkeen silmät avautuivat ja koskee kovasti,..Missä olin..?
Mietin että vieläkö tää jatkuu, onko tää taas helpompi välivaihe..vai lopullista "voimaantumista"...
Mutta elämä on ihmeellistä ja lunta tupaan vaan, jos on tullakseen. Kerralla vaan nyt loputkin.. Jospa sitten alkaisi uusi elämä.
TAI ONHAN SE JO ALKANUT!