seuraava »

[Asterix]

Juu tuo on totta, Sasha. Olen törmännyt maailmalla samaan. Skandinaaviset hiukset on ihan omaa lajiaan. Ehkä sinun pitää tulla täältä hakemaan aineet, tai tänne kampaajalle 

Ei kiitos. Riittää, kun menee Tsekkeihin Bratislavaan (1 h ajomatka) tai Unkariin.
Heillä on erityisen hyvä taju kauneuden suhteen
ja siellä he ovat niin mixattuja, että löytyy ymmärrystä hienoille hiuksille.

Itävaltalaisilla ei ole kunnollista naisellisuuden ja kauneuden tajua,
eikä hajuakaan, miten hiukset värjätään niin, että se näyttää hyvälle.
Myöskin hyvän manikyristin jos löydät Itävallasta, niin onnellinen olet.

Nyt minulla on suhteellisen hyvä (siis paras kokeilemistani) wieniläiskampaajista,
mutta hän on tosi varovainen!
Niin varovainen, että on vaikea saada mitään uutta tyyliinsä.

Teenkin niin, että kun haluan muutosta, ajan Bratislavaan
ja sitten hoidan juurikasvua ja latvojen hienosäätöä Wienissä.

Loistavan manikyristin löysin Wienistä, mutta hän on tosi usein
poissa töistä (kipeänä tai lasten vuoksi) ja se ärsyttää todella paljon,
koska pitää minunkin olla töissä ja perutut ajat vaikuttaa omiin töihini
kuin myös varatut ajat.
 

[kuunkulta]

Hei! Tämä oli hauska aihe sillä ainakin itselläni hiusten väri on vastannut omaa kasvuani. Luonnostani olen sellainen lumikki-tyyppi, todella vaalea iho ja melkein mustat hiukset. Lapsena ihailin aina vaaleita hiuksia ja etenkin silloin kun olin maalaisympäristössä ja pienessä koulussa niin kamalan erilaisen näköinen...Elettiin siis 80/90 luvun taitetta. Minua kiusattiin milloin mustalaiseksi yms. Halusinkin siis joko punaiset tai vaaleat hiukset. Minulla on aina ollut pitkät hiukset ja jossain vaiheessa letti ulottui tuonne polviin saakka - oli ehkä pikkaisen liian menninkäismäistä... Parikymppisenä aloin värjäämään punaiseksi hiuksia ja aika sinnikkäällä hennan käytöllä sain niinkin tummista aika punaiset ja välillä tuli käytettyä noita kaupan perusvärejä.

muutama vuosi sitten sain inspiraation Noitasiskokset elokuvasta ja Nicole Kidmanin otsatukasta. Asiaan tietysti vaikutti se, että jokaisella taidehistorioitsijalla oli otsatukka joten pitihän minunkin saada joten näiden kahden asian lopputuloksena minulla oli se polviin asti ulottuva tukka ja otsis. Ai niin, 2006 päräytin hiukseni mustaksi ja olin sitten korpin musta vuoden päivät.

Pari vuotta sitten aloin kasvattamaan otsista pois ja päätin ryhtyä vaaleaksi. Nyt minulla on tuonne persuuksiin asti ulottuva hunajanvaalea, kullansävyinen pehko. Tykkään. Vastaa sitä, mitä koen olevani tai aina olen kokenut olevani. Mielestäni blondeilla ei ole hauskempaa, mutta se että viimein ainakin ulkoisesti olen sitä mitä olen aina halunnut olla ainakin hiusten osalta on tehnyt osaltaan minusta itsevarmemman ja sitä kauttahan on aina hauskempaa. Tummana olin se jotenkin nuhruinen, hippimäinen runotyttö joka joutui silmätikuksi omassa vaatimattomuudessaan, punatukkaisena elin gootti/rockvaihetta ja nyt olen lähempänä itseni hyväksyntää, harmoniaa. Se mustan tukan aika oli jotenkin aika mustaa aikaa muutenkin, en hirveästi muista mitään, mutta olo oli kuin aika hukkaanjoutuneella...

Eli vaikka olen ollut laiska uudistamaan hiusmalliani, niin on tuo värimaailma ollut sitten se minun leikkikenttäni. Ja ihanaa kun nykyiset mahdollisuudet antavat tilaisuuden kokeilla mitä vain...

[Corvus Leonis]

Mä olen aina halunnut siniset hiukset mutta en ole vielä missään bändissä niin se ei oikein toimisi.

[söpöliini]

  Kuule Kuunkulta, kirjoitit jotenkin omat tuntemukset paperille.. Mulla kun se väritys olisi oikeasti vaalea, mutta vasta tumma, miltei musta tukka taas tuo mut esiin. Ja tuo sen itsensä hyväksynnän esiin myös. Jotenkin se taas tekee minusta aidomman näköisen vaikka niin vaikea väri onkin.. Se vain on niin ihana väri... 

[Lizzy]

Siniset hiukset miehellä on kyllä.  : Mutta ehkä siihen tosiaan tarvii olla sellanen bändityyppi tai joku vastaava...  hmm... tai sitten muuten katu uskottava... 

Se on tosiaan tärkeintä, että väri tuntuu itsestä kotoisalta. Uskomatonta miten pienikin ero voi joskus tuntua isolta. Mä kävin edellisen kampaamoreissun jäljiltä harmistuneena korjauttaan värin kun se laitto paljo vaaleemmalla tyven mitä muu hius oli. Nyt se on korjattu ja vitsit on niin kotoisa olo kun hiukset on kauttaaltaan siistin ja kauniin tummanruskeat. 

nyt olen sekä väriin että jopa leikkaukseenkin pikkuhiljaa ihan tyytyväinen.   

[Asterix]

Tuolla oli aikaisemmin puhetta pidennyksistä.

Sinettipidennykset/tuuhennukset ovat ok, mutta ne kannattaa uusia max 6 kk kuluttua.
Muuten ohut scandinaavinen hius rastoittuu helposti juuresta.

Liimapidennykset, siis joihin käytetään sitä kuumaliimapistoolia ovat ihan p*rseestä.
Se liima hapristuu pehmeäksi pesuissa jo parissa viikossa ja kiva sitten kun niitä hiustupsuja
lähtee ihan missä tilanteessa tahansa. :

Olen kanssa nähnyt joitain tosi hassuja tarraliima virityksiä joillain,
joka on kuin liimanauha, johon on isketty riviin hiuksia ja sitten se liimataan päänahkaan.
En voi käsittää, miten niihin hiuksiin tehdään kampaus.
Toinen asia, se liimanauha on tosi kamalan näköinen!

Olen kuullut jostain uudesta systeemistä, jossa hius liimataan omaan hiukseen kiinni
jollain erityisliimalla, jolloin "sinetti" olisi monta kertaa pienempi kuin normaalissa
sinettipidennyksissä/tuuhennuksissa ja se ei näy vaikka se kasvaisi ulos vuodenkin verran.

Olen nähnyt kerran sellaisen noin joku viikko sitten ja se "sinetti" on tosiaankin niin pieni,
ettei sitä kovin helpolla näe, mutta toki sormiin se tuntuu, kun kokeilee.

Kalliimpi kuin sinettipidennys.

Toinen asia, joihin pidennyksissä ja tuuhennuksissa kannattaa kiinnittää huomiota
etenkin scandinaavihiuksisten, niin on se hiuslaatu.
Jos omat hiukset ovat ohuet, niin intilainen paksu käsittelemätön hius ei tunnu, eikä näytä hyvälle,
eikä luonnolliselle.

Pidennyksiin tarkoitettuja hiuslaatuja on paljon ja niiden käsittely ratkaisee paljon.

Kukaan kai ei enään ota niitä keinokuitu-hiuksia, eli muovihiuksia..?
Sanokaa, että ei..

[Rakkauden enkeli]

Täällä aito punapää kirjoittelee. Kertaakaan en ole pistänyt mitään väriä/sävyä purkista. Lapsena vihasin punaisia hiuksiani (olin myös kuin peppi), koska minua kiusattiin koulussa. Aikuisena tajusin kuitenkin hiusteni ainutlaatuisuuden ja arvon,  enkä vaihtaisi niitä enää millään pois.  Kyllä se punahiuksisuus kait minun muuten niin kilttiin ja rauhalliseen persoonaani jonkinlaista tulisuutta ja intohimoa tuo. 

[Arkiviisu]

Mä olen aina halunnut siniset hiukset mutta en ole vielä missään bändissä niin se ei oikein toimisi.

No mutta, toimii väri ilman musiikkia  tässä muutamat viikot taaksepäin näin nuorehkon mieshenkilön  ja hänellä tosi lyhyet -suorastaan millinsänki mittaiset hiukset JA siinä tummansininen väri - oli todella upea, sattui koko hänen habitukseen, tarkoitan että että oli kun mies olisi syntynyt niine tummansinisine hiuksinee - TIES vaikka olikin 

[Eileithyia]

Aika vaikuttava sininen väri!

[La Papessa]

Kaikkia mahdollisia värejä - myös vihreää ja pinkkiä, tosin tahattomasti - on tullut kokeiltua nuorena ja hurjana, mutta kyllä se nyt vain on uskottava, että olen niin ulkoinen kuin sisäinenkin brunetti. Luonnollinen hiustenvärini on  tuhkaan taittuva ruskea, talvisin keskiruskea, kesäisin joukkoon tulee vaaleampia raitoja, jolloin hiukset vaikuttaisivat olevan jotain vaaleanruskean ja tummanvaalean väliltä . Viime aikoina olen pitänyt tummuusasteen melkoisen lähellä luonnollisena, vaalean- tai keskiruskeana, ja kokeillut erilaisia taittoja (mahonkia, kultaa, tuhkaa, helmiäistä...). Mutta nyt taas pistin päähän ihan peruskeskiruskeaa, 4.00:aa, ja täytyy sanoa, että tämä on minulle se paras väri, ehkä hieman helmiäisellä taitettuna. Lempparikampaajani taisi sekoittaa minulle väriä 4.02, ja se oli paras koskaan, mutta en viitsi kuitenkaan sen toistamisesta nykyään maksaa.

Hiusseikkailuistani muistettavimpia ovat olleet, yllätys yllätys, blondaukset. Ei niin, ettenkö periaatteessa näyttäisi hyvältä blondina, sillä kuten useimmat suomalaiset, olen ollut blondi lapsena. Mutta  Italiassa asuessa hiukan nauratti jo se, kuinka uudella kampaajalla - meni aikansa, ennenkuin löysin täydellisen kampaajan, ja sitten hänkin lopetti työt, joten salonkeja tuli kierrettyä - mennessäni minulle ehdotettiin aina ensimmäiseksi hiusten leikkuuta muutaman sentin sängeksi ja blondausta. Kuulemma olisi näyttänyt niin hyvältä kasvonpiirteideni, vaalean ihoni ja silmieni kanssa. Peräti kaksi varmaankin tusinasta konsultoimastani alan ammattilaisesta oli sitä mieltä, että tummat sävyt korostaisivat ihoani ja silmiäni paremmin, ja että pituuttakin saisi hiuksissa olla vähintään se viisi senttiä.

Kahdesti annoin ylipuhua itseni - ensimmäisellä uteliaisuuttani, toisella, koska ehdotettu pastellivaalea oli oikeasti aika upea väri -, ja vaikka en miltään friikiltä noilta ajoilta olevissa kuvissa näytäkään, niin jotenkin se vaalea väri saa melko voimakkaat piirteeni näyttämään entistä kovemmilta. Lisäksi kummallakin kerralla vaalennusväri tuhosi vain muutaman sentin pituisten hiusteni latvat niin, että myöhemmin ihan kampaajallakaan päälle laitettu tummempi väri ei pysynyt niissä. Kummastakin blondauksesta oli siis muistona kolmen sentin sänki ja kuukauden värishamppookuuri, jolla peiteltiin pinkkejä (kun  vaihdoin värin punaiseen) ja vihreitä (kun vaihdoin punaisen kautta ruskeaan) latvoja.

[Eileithyia]

Täytyy luovuttaa, ei näistä saa punaisia.  Vaikka kuinka monta kertaa värjäisi, henna kyllä vahvistaa hiuksia ja tuuheuttaa ja antaa kiiltoa. Siinä mielessä ihan kiva. Mutta..
Olisimpa blondi. Hiukset olisi helpompi värjätä, saisi sen värin minkä haluaakin. Nyt minulla on aivan sekon väriset, päältä vaaleammat raidat ovat kyllä punertuneet, muuten hiukset ovat likaisen maantien ruskeat, yök.

Olisivatpa hiukseni edes puhtaan ruskeat. Mutta ei, kun pitää olla tuo ruma maantien säväys.. Kamala harmaa.. Öglö pöglö.. 

[T-H]

Eileithyia: Etkös sinä voi värjätä hiuksiasi ruskeaksi, vai kuinka? 

[La Papessa]

Kyllä ruskeahiuksinenkin tarvitsee yleensä punaiseen ihan kunnon hapatteet.Äitini aikoinaan hennasi hiuksensa kauniin punaisiksi, mutta hän olikin blondi. Minulla ei henna toiminut, mutta Férian 6.66:lla aikanaan värjäsin hiukset kirkuvan punaisiksi varmaan vuoden. Eivätkä ne tosiaankaan kärsineet, kuten blondatessa, taitaa olla tuo vetyperoksiidi se pahin aine hiuksille.

[Eileithyia]

Eileithyia: Etkös sinä voi värjätä hiuksiasi ruskeaksi, vai kuinka? 

No en oikein nyt kun tuota hennaa on tuolla päässä sen verran.. Eikä se sieltä lähde ihan heti.. Voi mennä vuosia, että se se on kokonaan häipynyt (Henna on tosi pysyvää). Kun kaupan värit reagoi arvaamattomasti hennaan. Vaikka minun hiuksissani haalistuu/kuluu suht äkkiä, ehkä se ei sitten niin kauan kestäisikään.

Aijjoo ja shamppoossanikin on hennaa.

Ruskeaa hennaahan kyllä on, mutta se ei tule näkymään hiuksissani sen paremmin kuin tuo punainenkaan (koska hiukseni väri sävy on juuri sen asteen/pari liian tumma) ellei värjää omaa väriä tummemmalla ruskealla (onkohan sellaista, ainoa millä voin värjätä taitaa olla musta), sitten minun hiuksistani tulisi tosi tumman ruskeat... Ja tummempia hiuksia en halua, kun se väri ei oikein sovi.

Kaupan värit vähän epäilyttää muutenkin, henna sentään jätti jäljelle vahvemmat ja terveemmärt hiukset jos ei muuta.

[Eileithyia]

Oma väri siis suurin pirtein jotain tällaista, päältä vaaleampi (mikä ärsyttää, inhoan raitoja, olisi edes puhtaasti tuon värinen), mutta suurimmaksi osaksi tuollaista..

http://farm4.static.flickr.com/3014/2397931085_c410eb956b.jpg


Ja tuossa sanotaan "light brown"! Eihän tuossa ole mitään vaaleata!