Ohhoh, onpas tähän tullut paljon juttua, kiitos!
Felisialle haluan sanoa ihan ensiksi, että minulle piirtäminen EI ole suorittamista, vaan
rentoutumista 
En ole opiskellut kuvaamataitoa millään lailla, en edes peruskoulussa, joten en tiedä mitään tekniikoista tai välineistä, toisin kuin 90% koulun käyneistä ihmisistä. Se on surullista, se, että kuvaamataidon opettajat olivat aina luokkaa "Minähän en teitä opeta, tehkää mitä teette, siellä on kyniä".
Tämän vuoksi en osaa käsitellä myöskään värejä, eikä minulla ole värisilmää. Väriympyrä on täysin käsittämätön asia minulle, sitä ei ole käyty minun 12 vuotisen koulu-urani aikana kuin kerran läpi vartissa.
Oikeastaan sama asia, jos joku haluaisi vaikka huippuluistelijaksi täysin omin nokkinensa. Luistelua koulussa on ollut, mutta sen sijaan että opetaltaisiin jotain ollaankin vain luisteltu ympyrää ja siksakkia samalla, kun opettaja puuhailee omiaan jossain kentän reunalla.
Enkä varmaan edes haluaisikaan opetusta, sillä se latistaisi minua. Käskisi tekemään asiat niin kuin kaikki muutkin, samojen kaavojen mukaan. Itse en esimerkiksi käytä minkäänlaista perushahmotelmatekniikaa vaan piirrän vapaalla kädellä.
Treenailen värien kanssa yhä. Alaani ovat lyijykynätyöt, eivät värilliset kuvat. Töihini voi tutustua lisää klikkaamalla tuon Gore-työn oikeassa alalaidassa olevaa nimeäni.
Toisaalta kaikkia ei voi miellyttää ja periaatteessa asia on ihan sama minulle. ::)Itsellenihän minä piirrän, en muille tai faneilleni.
Hurmalle vastaisin, että olen piirtänyt koko elämäni, siitä lähtien kun kynä pysyi kädessäni. Se on jo elämäntapa.
Jotainhan sieltä on ulos tullut tuon piirroksen myötä. Pidän siitä aivan tuhottomasti ja se tulee jäämään henkilökohtaiseen piirroshistoriaani yhtenä merkkipaaluna tuhansien muiden töiden seasta! ^__^
Katsotaanpas...
Alzbeta kysyit menneistä elämistä, joista Lilli mainitsi.
Sen kummemmin en asiaa vielä itsekään tiedä, koska se on hyvin uusi muisto, mutta elin jossain joskus elämääni hyvin sadistisena miehenä. Minusta oli mahtavaa silpoa ja kiduttaa ihmisiä, sillä sain siitä suurta tyydytystä. Jos en itse silponut, annoin jonkun muun tehdä sen niin, että saatoin itse katsella vierestä.
Seuraavassa elämässä maksoin tuota velkaani pois hoitamalla silvottuja ja kidutettuja ihmisiä. Sain puolestani tästä hoitotyöstä suurta tyydytystä ja se oli todellinen kutsumus ja sydämen asia minulle.
