Näimpä taas mielenkiintoista unta.
Ratsastin hevosella metsässä laukaten. Kauempana edelläni oli muita ratsastajia. Ajattelin että tätä ratsatusrataa vartenhan tässä on harjoiteltu. Edellä oleva katosi näkyvistä.
Saavuin lumisen jyrkänteen reunalle. Jyrkänne oli lähes pystysuora, mutta silti edelliset ratsastajat olivat kavionjäljistä päätellen ratsastaneet rinteen alas, jyrkemmältä vasemmalta puolelta. Aioin myös lähteä rinnettä alas kuitenkin oikealta puolelta, jolla oli hieman tasannettakin. En kuitenkaan uskaltanut ja hevoseni lähti rinnettä alas ensin. Puolivälistä missä pieni tasanne oli hevonen putosi. En nähnyt miten kävi, mutten kuitenkaan huolestunut.
Lähdin itse laskeutumaan rinnettä alas. Sain hyvin pidettyä kiinni, mutta jouduin tunkemaan käteni syvälle lumen sisään ja puristamaan sen kovaksi niin, että sain pidettyä siitä kovettuneesta kohdasta kiinni . Lumi oli sellaista suht vesipitoista, josta saa hyvin palloja ja se kovettuu hyvin. Puolivälissä rinnettä otteeni kuitenkin irtosi ja putosin. Minkään näköistä mielikuvaa putoamisesta ei kuitenkaan ole. Eikä siihen liity mitään pelon tai huolen tunnetta.
Mitähän mahtaa tarkoittaa?
